tiistai 13. heinäkuuta 2010

Vauva karkuteillä

Ei ole vauvaa enää meillä, sillä Pygmi siirtyi eilen vauvasta taaperoksi ts. ensimmäinen vuosi eloa tuli hälle täyteen. Ei voi kuin kauhistella mihin tämä aika on kadonnut;  kohtahan pygmi jo menee armeijaan ja muuttaa pois kotoota *nyyh*. Ja toisaalta, hämmästellä että noinko tosiaan VASTA vuosi on takana :o Miten se on mahdollista? Niin paljon on koettu, iloja ja suruja, niin paljon kasvettu - jokainen meistä, niin moni asia on muuttunut - ja toisaalta taas... mikään ei ole muuttunut ja tuntuu kuin pygmi olisi ollut osa perhettä jo vuosi kaudet. Niin.... niin tutulta, kotoisalta ja... luonnolliselta tämä arki (ja juhlakin) on minusta tuntunut. Välillä sitä oikein miettii, että miten ihmeessä sitä on selvinnyt, mitä tehnyt jne, ENNEN pygmin tuloa.

Pygmi itse ei syntymäpäiväänsä juuri noteerannut, äiti enemmänkin. Haikea on olo. Haikea ja helpottunut. Helpottunut siitä että pikkuvauva-aika on takuulla taakse jäänyttä elämää - ei ole sitten niin yhtään ikävä ei raskautta, ei synnytystä eikä elämää vastasyntyneen kanssa kun päivät (ja etenkin yöt) olivat yhtä imetystä, vaipan vaihtoa ja itkua. Milloin itku lapsi, milloin hormonihuuruinen äiti. Tokihan silloinkin oli niitä ilon ja onnen hetkiä, mutta... juu ei, ei oikein ole mun juttuni se. Siinnä 3-4 kk iästä ylöspäin vauvat alkaa olla ihan kivoja ja puolivuotiaan ja sitä vanhemman kanssa elo on tosi leppoisaa - ja ennen kaikkea hauskaa :)

Ja hauskemmaksi se vain muuttuu päivä päivältä, sillä Pygmi on selvästikin perinyt äitinsä mahtavan, hieman vinon, huumorin sekä terävän älyn ;D Huumorintajuinen ja viisas ovat sanat joilla Pygmiä kuvailisin. Pygmi on vikas kuin mikä, varsin "mobiili muksu" kuten yksi lääkäri (ja useampi kätilö) synnärillä sanoi. Ja silti... silti tuo pieni poika on aivan käsittämättömän harkitsevainen, looginen ja älykäs. Sanalla sanoen viisas.

Pygmi on myös suuri humoristi; nauru raikaa lähes koko valveillaoloajan kun pikku mies kehittelee uusia kepposia ja juonia äitinsä ja isänsä päänmenoksi. Pygmi rakastaa nauramista ja sitä kun saa muut nauramaan. Keimailee, yllyttää hurjaan leikkiin ja takaa-ajoon. Ilveilee ja esiintyy. Tuntuu kuin kotona olisi tätä nykyään ihka oma stand-up koomikko :)

Takaa-ajo on Pygmin suosikki leikki - siitä tuo otsikkokin. Meillä on tapana leikkiä "Vauvaa Karkuteillä" aina vaipanvaihdon, pesujen ja pukemisen yhteydessä. Ja välillä ihan muuten vaan. Leikin kulku on seuraavanlainen: kun Pygmi huomaa että otan vaipan (tai vaatteet) esille, se lähtee pinkomaan karkuun hurjaa kyytiä ja nauraa hillittömästi mennessään. Pysähtyy odottamaan minua (tai isäänsä) ja siinnä kohden aikuisen kuuluu sanoa "onko vauva karkuteillä?", mistä seuraa hillitön räkätys ja uusi karkuun pinkominen. Tosi kiva leikki pygmistä - ja minustakin. Saas nähdä olenko samaa mieltä enää silloin kun Pygmi oppii juoksemaan ;o

Tämmöiseltä näyttää meno...


Helppoa on ottaa valokuvia taapero Pygmistä...

Vaan tietenkin, jos meno aivan mahdottomaksi äityy, voi pygmin laittaa rauhoittumaan...


... häkkiinsä ;D

Tai... vaihtoehtoisesti äiti tai isä voi mennä häkkiin hetkeksi lepäämään :D Sillä välin Pygmi voi rauhassa vaikka tyhjentää koirien vesikipot tai vaikka jääkaapin.

(juup, tässä taloudessa osaa tätä nykyään kaikki urospuoliset olennot avata jääkaapin oven ihan itse.  Todella "kivaa". NOT.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti