Truckin': Nollia ja Muruja

Aksailtu: on. Hipardin kanssa on vedelty nollaratoja - treeneissä tosin, mutta silti. Eipä ole nolla ratoja tehty treeneissä(kää) aikoihin. Tekniikoista mm. niisto, pakkovalssi ja välistä vedot & puolivalssi ovat nyt todella hyvällä mallilla - kiitos siitä kuuluu pitkälti aina niin ihanille ja kannustaville Lotalle ja Lauralle. Myös valssit alkavat korjaantua ihan kivasti ja olen tehnyt Hipardin kanssa jotakin huikean hurjan hienoja valsseja! Ainoa hankaluus on edelleen ne takaraivossa kummittelevat valas-/paskavalssit joiden vuoksi valssien sijainnit tahtovat olla vääriä. Mutta... koitan saada noista Juhan neuvoista & ideologiasta kiinni, kyllä ne siitä sitten - esimakua on aiheesta jo saatu. :) Parasta kevään treeneissä on ollut huomata kuinka tekniikat ovat alkaneet aueta toden teolla - ja kun näin on tapahuntu on taisteltu myös puritaanisuudesta. Hyvässä hengessä tietenkin :) Mahtavaa kyllä kun on hyvät ja kannustavat koutsit ja mukava ryhmä jossa treenata.

Pääongelmana on -edelleen, se että mulla on todella taitava, irtoava ja kaukana(kin) äärettömän hyvin ohjautuva koira, ja... mä yritän räpistellä sen kanssa käsi kuonossa kiinni : / Viimeksi näin oli Teron treeneissä: en tiedä taaskaan miksi, mutta jostain syystä mun oli tosi mukava taas suunnitella ohjaus niin että "tässä me kuljemme riti rinnan ja Hip ei osaa esim. keppejä". Tuliko mitään? No ei tullut! Sit kun otin koiran taidot (ja omat myös) käyttöön... niin kappas, kappas, kaksi pakko valssia perä jälkeen, huikea lähetys pujotteluun ja layeroinit päälle. Oli hyvät fiilikset sitten. Oli kyllä muutenkin, vaikka Näpin kohdalla Tero koittikin vähän veistellä jotta "pennun tuuria" ;D (no vitsi se oli).

Näp on näppärä. Joka saralla. Osallistui Profivetin avointen ovien päivän agilitynäytökseen, joten "julkinen" agilityura on avattu. Maisan treeneissä oppi pois päin käännöksen kerrasta, ja niin... melkein jo luulin olevani väärässä, vaan erehdyin: Näp todellakin osaa kaiken ;) Ehdin kuvitella ettei se osaa päälle juoksua vaan joudutaan sellaista ihan treenaamaan... olin väärässä. Osaa se. Teron treeneissä se veti rataa oikeastaan paremmin kuin Hip :o

Kesäkuu lähtee Hipardin osalta liikkeelle kisoilla, kisoilla ja kisoilla. Sekä treenillä: sekä Hipardille että Näpille on edessä lauantaina Heinin aksatreenit. Hui! Jänskättää :)

Toukokuun viimeinen sunnuntai sisälsi "Muruja", tarkemmin sanottuna Roudan <3 Oli todella mukava nähdä pientä sydäntenmurskaajaa - joka ei tosin ole enää niin pieni vaan nuori neito jo, lähes Hipardin kokoinen. Korkeus/pituus eroa ei siskoksilla juuri ole, mutta luuston vankkuudessa on melkoinen ero ainakin tällä hetkellä. Jännä nähdä jääkö Näp todellakin noin pieneksi ja siroksi vai kasvaako vielä - hieman kun on ollut viitteitä mahdollisesta juoksun aloituksesta, kuten kuulemma on Roudallakin.

Super mukava neiti on kyllä Routa. Muistuttaa todella paljon Hipradia; avoin, sosiaalinen ja suloinen. Vähän höpsö, mutta ah niin taitava. Nyt kun aikuisikä siskoilla lähenee, alkaa taas selvemmin näkyä nuo tyttöjen luonne erot: Routa on symppis karavaanari kaikkien kaveri, Näp taas selvästi vakavampi ja suoraviivaisempi. Roudalle Marjaana tuntuu olevan kaikki kaikessa (ihan kuten minä Hipardille), Näpille tärkeintä maailmassa tuntuu olevan tehtävä - sen ny niin ole väliä kuka sen tehtävän antaa.

Mielestäni on todella hienoa että nämä luonteet tytöillä menevät juuri näin; Hip on luonteeltaan - avoimuuden ja sosiaalisuuden kannalta, niin mahtava koira että on todella upeaa että se on periyttänyt itseään Routaan niin vahvasti. Näpissäkin Hipin vaikutus toki näkyy, mutta päällimmäisenä ominaisuutena Näpillä on tietynlainen vakavuus ja "cooleus". (Hip ei ole "cool", se on KUUMA!) Musta on hienoa että maailmaan saatiin lähestulkoon Hipardin kopio, ja itseasiassa... olen oikeastaan tyytyväinen ettei se asu meillä. Ei siksi että "Hip 2" olisi jotenkin huonompi tai ei-toivotumpi, päinvastoin mä aikoinaan toivoin että voi kun saisi tismalleen samanlaisen koiran kuin mitä Hip on. Nyt taas... nyt taas musta on just todella hyvä että Näp vaikuttaa monessa asiassa olevan aivan erilainen kuin emonsa. Pysyy mieli virkeänä kun taas on erilainen koira ja pentu käsissä opetettavana :) (plus se etu että sitten jos - tai kun - alkaa jomman kumman kanssa homma tökkimään, niin voi pitää tauko ko. koiran kanssa ja treenata toisella -> saa pitää lomaa, tai taistella toisenlaisten ongelmien kanssa jolloin se yksilö, jonka kanssa alkoi tökkiä, alkaakin tuntua taas aivan täydelliseltä eläimeltä :D)

Hienoja ovat "Iipardit", maailman parhaita nuoria bordenssollieita - ja tämä lausahdus on tietenkin täysin objektiivinen. Kysykää vaikka Marjaanalta :)