Derrettiä Skandinaavisin maustein

Lauantaina minulla oli ilo ja etuoikeus osallistua Juhan koulutukseen sekä Hipardin että Näpsän kanssa - ja kyllä kannatti, ei voi muuta sanoa. Hinta-laatusuhde oli kerrassaan loistava, ja kurssin anti vastasi n. 99% tarkkuudella sitä mitä olin odottanutkin. Se prosentin vajaus tuli/tulee lähinnä Näpin treenien osalta -> olin toivonut & odottanut että käydään läpi enemmän, ihan teoria tasolla, nimenomaan aloittelevan koiran "asenne" treeniä. Tietty oma vika kun en tullut kysyneeksi, mutta selityksekseni tälle pistän sen että Näp pääsi mukaan varasijalta -> ei siis ollut päässä aikaa eikä energiaa miettiä nimenomaan Näpiä koskevia kysymyksiä valmiiksi. No, kohta on T-leiri.... joten Juhalle tiedoksi että valmistautuu vastailemaan ja demonstroimaan (ts. vaahtokarkkeja ei välttis kannata ottaa mukaan, niitä kuitenkaan ehdi grillailemaan ;))

Tyytyväisyys Juhan treeneihin kumpuaa osin siitäkin, että osasin aavistella mitä tuleman pitää ja etsin nimenomaan tietoa & ajatuksia tästä ohjausjärjestelmästä. Ja Juhaltahan sitä saa. Mun omat resurssit ei riitä juuri nyt tiedon hankintaan eikä sen täydelliseen pureskeluun - joskus taas ehkä, sit jos elämäntilanteeni joskus helpottaa, mutta ei nyt -> on suunnaton apu ja ilo että on olemassa joku Juhan kaltainen tyyppi joka jaksaa ja _ osaa_ pureskella asioita mun kaltaisille "pummeille" valmiiksi (silti niissä riittää purtavaa itselleenkin).

Em. ohjausjärjestelmä vaikutti käytännössä yhtä toimivalta ja luonnolliselta kuin teoriassakin (toki myönnän että osasyynä tähän mielipiteeseeni on sekin että Hip vastaa em. järjestelmään luontaisesti todella hyvin/mulla on taipumus/tapa kouluttaa koirani vastaamaan em. järjestelmään -> ei tarvitse treenata niin paljoa) Järjestelmän kokonaislogiikka tuntui aukottomalta sekä ristiriidattomalta, joten uskon sen sopivan koirilleni - sekä minulle, hyvin, koska "kokonaislogiikka" on sana josta tämä trio tykkää :)

Valssien salat avautuivat huimasti lisää, nyt kun vaan oppisi hyödyntämään saamiaan apuja - niin ja deletoimaan manöövereistäni "valas valssin" ts. paska valssin : / Se tie onkin tavattoman pitkä ja kivinen, mutta nyt onneksi alkaa jo näyttää lupaavalta. Itseasiassa tein Juhan treeneissä Hipardin kanssa kaksi hyvää valssia peräkkäin ja se on kuulkaas paljon se :)

"Tavan" viikkotreeneissä väännettiin viime viikolla kättä puritaanisuudesta, ja... mä voitin! Tosin, en minä siitä mitään muuta hyödy kuin voittamisen ilon, koska väännön kohteena oleva manööveri on mulla joka tapauksessa listalla "no-no". No, hyödyin minä toki sen em. väännöstä, että sain huomata jotta sekä Jaakon että Minnan opit ovat menneet sittenkin kaaliin edes jollain tasolla vaikkei aina siltä tunnu :D Tai siis oikeastaan koskaan siltä tunnu... yleensä tuntuu siltä ettei ole vuosiin oppinut enää yhtään mitään vaan aina vaan on yhtä paska ja tyhmä. No, ainakin puritaanisen jaakotuksen olen oppinut jos en muuta :)

Paitsi että kyllähän nuo ennakoivat valssit ja pyörityksetkin alkavat olla jotakuinkin kasassa - me nimittäin tehtiin Lotan & Lauran treenissä nolla rata :) Ja ihan hyvä sellainen, ei mikään väkisin väännetty kankinolla. Yhdessä kohdassa tais Hip hieman kirota, mutta muuten... ei mitään :) Olen niiiiiiiin iloinen :) Kiitos Lotta & Laura! Päivin treeneissäkin tein peräti kaksi suht hyvää valssia peräkkäin - ja itseasiassa valsseilla tehtynä kyseinen kuvio oli mielestäni parempi kuin poispäin kääntö+leikkaus yhdistelmällä - ja se on multa paljon sanottu se. :o Whisky-leikkaukset saatiin muuten taas kuntoon ja nyt on kristallin kirkkaana päässä sekin, ei tarvitse enää arpoa. Hipardin :)

Näp-näppärän kanssa on treenattu... hitaasti ja epävarmasti. Eli edelleen tosi vähän. Leikkaus, niisto & twisti uusina, kerrattu pakko valssia ja takaa kiertoa. Renkaan alkeet tehtiin toukokuun alussa, mutta nyt on pidetty taukoa siitäkin. Se mikä tulee nyt mukaan treeniohjelmaan on "imutus".

Oma kisaaminen on toukokuunosalta vähissä - eli eipä olla kisattu eikä kisata kuin alkukuun kisat Hämeenkyrössä. Oma olo on ollut sellaista luokkaa, että... ei. Tää on niin tätä. Kroonikon elo. Mutta kaipa se päivä taas joskus paistaa risukasaankin. Ihan ilman kisatunnelmia ei silti olla oltu, sillä "orjailin" (tai ainakin olin läsnä toooooodella viisaan ja toimeliaan näköisenä) TAKUTien toukokuun kisoissa. Mukava viikonloppu hauskassa seurassa ja oli kiva katsella taitavien koirakoiden menoa. Eikä vähiten Jenniinan ja Luckyn, Hipardin sisaren tyttären, suorituksia 1-luokassa.

Ja tässähän se on; Lucky, Tytti Käyhkön kuvaamana