perjantai 4. kesäkuuta 2010

Hip Herwoodissa

Uh, aikamoista hulinaa on ollut viimeiset kaksi viikkoa :o Enpä olisi uskonut että tää "kotiäitinä" oleminen on näin kiireistä (no okei, ehkä meillä on sattuneista syistä vähän normi kiireempää...): huusholli on kuin ydintuhon jäljiltä kun ei kerta kaikkiaan ehdi (tai jos ehtisi, niin ei jaksa) mitään muuta kuin juosta siellä ja täällä hoitelemassa sitä sun tätä.

No, tosin - olen minä juoksennellut myös agikentillä :) Ansaittua hengähdystaukoa, ei lapsesta, vaan "pahasta maailmasta" :) Eli treenattu ollaan, "orjailtu" ollaan (ts. kisatalkoiltu) ja kisattukin ollaan; keskiviikkona käytiin koettamassa nolla-onneemme TAKKUjen geimeissä Herwoodissa. Agi rata hyllytettiin esteelle nro 3 kun siinnä tapahtui jotain ja sit tapahtui vielä jotain ja sit tuli aivopieru ja väärä rata.

Hyppärillä sen sijaan loistettiin :) No, ei tuloksissa - tulos oli 15, mutta fiiliksessä, asenteessa ja näyttävyydessä :) Hip oli _sairaaaaaaaan_ makee!!!! Se kulki kuin ajatus <3 Tein alkuun rohkeasti sellaisen "työntö valssi tsydeemin" ja Hiphan osaa sen etuperin ja takaperin ja siitä saatiin sit hyvä rytmi päälle :) Päädyin tekemään yhteen kohtaan "hipatuksen", jonka Hip tietenkin luki überhyvin, mutta kun en ole sitä treenannut itse aikoihin, niin pyllistelin jännityksestä ja sain sit sen pyllistelyn seurauksena pari rimaa alas. Loppuun vielä joku aivopieru putkella ja sin H:n kieltämään putken (oli jo puoliksi sisällä ja silti!!! voi jestas tota sen reaktionopeutta! Hienoahan se on, todella, että koira on noin loistavasti kuulolla ja noin nopea reaktioissaan, mutta on se välillä (usein) "hieman" haastavaakin) Nuo pikku kämmit ei haittaa, koska alku oli _mahtava_ ja rata kokonaisuudessaan hieno ja jäi aivan järjettömän hyvä fiilis :) Ja toki sit lämmitti tuomarin ja armaiden seuratovereiden antama palaute hienosta radasta -kiitos teille  Harri, Minna ja Vesa!

Mutta kaikista eniten lämmitti se kun mun ja Hipardin menoa kommentoitiin vielä torstainakin kun olin talkoilemassa - kuulin, että oli niin mukava katsoa kun puhun Hipille niin nätisti ja kohtelen sitä kauniisti ja iloisesti - silloinkin kun ei kaikki mee ihan putkeen. Kyllä tuntui kivalta. Mutta tietyllä tapaa myös surulliselta; sillä kun en mielestäni käyttäydy mitenkään erityisen iloisesti ja positiivisesti vaan "ihan normisti" - joten mitä se kertoo sit sellaisesta "ei huomiota herättävän hienosta koiran käsittely tavasta"? :( No niin, olen minä itsekin sen huomannut että tietyllä tapaa agility on raaistunut - ja nimenomaan alaluokissa ja epiksissä :( 3-luokan, siis sen "tosikisaajien luokan" geimeissä on mielestäni huomattavasti parempi tunnelma ja läsnä aitoa iloa sekä ohjaajien tyytyväisyyttä koiraa kohtaan. No, ehkä se johtuu siitä että siellä on eniten niitä konkareita, joilla "tieto on lisännyt tuskaa" ja siksi lajiin osataan suhtautua (pääasiassa) tosissaan muttei vakavissaan.

Ja nyt valmistautumaan viikonloppuun joka on, yllätys, yllätys, agilitypainotteinen :) Luvassa nimittäin molempina päivinä aksaa Susan Garrettin tyyliin - innolla odotan mitä tuleman pitää ts. onko pää kuinka täynnä ajatuksia viikonlopun jäljiltä (no on se, ainahan se on, mutta jos vaikka välillä ois niitä hyviäkin ajatuksia eikä aina vaan aivopieruja ;))


Hipardin E-HKK:n kisoissa ikusti Juha Karimäki
www.rajarayha.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti