... hyvinvointivaltiossa :( Ei vaan voi käsittää tällaista - ei tekijää eikä varsinkaan "tuomiota". Näin Suomessa kohdellaan pedofiili raiskaajia:
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194674010519/artikkeli/mies%20pakotti%20tyton%20yhdyntaan%20ja%20kuvasi%20tata%20alasti.html
Tyrmistynyt olen myös siitä että tuomio tuli lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Eikö yhdyntään pakottaminen ole raiskaus? Ei kai sitten... ei ainakaan silloin jos teko kohdistuu lapseen :(
Että todellakin... kannattaa äänestää, siitä muistutukseksi näin vaalien alla lisää esim. täällä:
http://yakov.puheenvuoro.uusisuomi.fi/68088-selkea-syy-siihen-ettei-raiskatullakaan-ole-oikeutta-aborttiin
"Olen varma siitä, että enin osa noista raiskaustapauksista - jos ne ohjektiivisesti tutkittaisiin - osoittautuisi sellaisiksi, että nainen itse on ollut osittain tai kokonaan syyllinen seurauksiin siten, että on antautunut liian typerästi ja suorastaan kanamaisen vapaamielisesti liian intiimiin seurustelusuhteeseen lähes tai täysin tuntemattoman miehen kanssa ja sen seurauksena pakotettu seksisuhteeseen."
... ja miettiä ketä äänestää...
lauantai 9. huhtikuuta 2011
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Kevät kuulumisia
Viime viikot ovat olleet monesta(kin) syystä sellaista "hei hulinaa" menoa, että blogi on jäänyt ihan hunningolle ajan puutteen vuoksi. Tai siis *kat minkään ajan puutteen vuoksi - kai sitä aikaa olisi ollut, vaan kun ei ole ollut riittävästi motivaatiota -> sille ajalle on löytynyt aina jotain parempaa käyttöä. Ja ihan hyvä niin, luulen :)
Lyhykäisyydessään alkukevään kuulumisia (totta se on: KESÄ TULEE!!) siis nyt (lyhykäisyydessään koska... ei edelleenkään oikein ole inspistä kirjoitella).
Hipardin kanssa käytiin maaliskuun lopulla Hyvinkäällä taas kisailemassa ilman mainittavaa menestystä. Ekalta radalta taidettiin saada 15 jos en ihan väärin muista. Virheet tulivat ohjaajan "nukkumisesta", aivopierusta ja hätäilystä. Rata ei ollut mitenkään "vaikea-vaikea", mutta haasteellinen kyllä: tiukka pyöritys alussa (helppo jos en olisi nukahtanut), sen jälkeen suoraa tykitystä melko tiukkaan tilanteeseen (aivopieru) ja taas suoraa tykitystä tiukkaan tilanteeseen (hätäily). No, hyvin ei mennyt muillakaan, jos se nyt yhtään lohduttaa. Nopsat parit ryssi ja ei-niin-liikkuvat eivät päässeet ihanneaikaan. Ei tainnut tulla yhtään nollaa ja itseasiassa Hip oli muistikuvani mukaan ainoa koira joka suoriutui radasta alle ihanneajan.
Jälkimmäisellä radalla tein tyhmän valinnan heti alussa ja homma lähti aikalailla lapasesta. Jätin radan kesken kun alla oli puomin nousukontaktin virhe, muurin palikoita ja rimoja alkoi olla maassa enemmän kuin ylhäällä. Eli hyl siis siitä. Huonoa ohjausta ja ajattelua (tai siis, rehellisesti: ei ajattelua lainkaan). Siihen kisaamiset tämän alkukevään osalta sitten päättyivätkin, Hip kun aloitti juoksunsa.
Treenattu ollaan harvakseltaan, liikkuvat valssit toimivat nykyään kivasti, ja periaatteessa myös ennakoivat -> tosin meidän ennakoivat valssit on ehkä lähempänä jenkkikäännöstä kuin valssia, mutta huu keers jos homma pelittää. Päälle juoksuissa ollaan ihan supereita, mutta välistä vedot ovat tällä hetkellä täysin rikki. Eli niitä siis treeniohjelmaan jahka kevät ehtii pidemmälle. Iso hommahan tuo ei ole niitä palautella, mutta vaatii vielä hieman enemmän inspiraatiota jotta ajatus siirtyisi käytäntöön asti. Ahkera kisaaminen & vähäinen treenaaminen näkyy myös kontakteissa: se vähä mitä ollaan treenattu, on painottunut kontakteilla valssaamiseen & sokkareihin sekä "ylläreihin". Toimivat, ei siinnä mitään, mutta tällä hetkellä puomi ja A ovat mun makuun hitaita tällä hetkellä.
Näpänderistä on paljastumassa aaaaivan uusia puolia :o Näyttäisi siltä että se ei ole lainkaan sellainen koira kuin olen kuvitellut, vaan...
...että se onkin trikki :o Takajalkoihin ja hännän alle on ilmaantunut "haalistumaa" jotka näyttävät vivahtavan ruskeaan. Että ehkäpä Näp ei olekaan musta-valkoinen, vaan loppujen lopuksi trikki kuitenkin. Tai sitten se on vain tosi likainen ;D
"Treeneissä" Näp on edelleen ihan super <3 Aksatreenejä on alla jo kohta 10 kertaa, joten johan tässä vaiheessa kuuluukin olla joka asia hanskassa. Ja oikeastaan onkin: Näp tuntuu osaavan ihan kaiken, tai ainakin oppivan kaiken hetkessä. Voi että kuninka poltteleekaan päästä tuon pienen kanssa treenaamaan ihan oikeasti ja "vapauttaa" se tältä ns. "säästöliekiltä" tosi toimiin, vaan kaikki aikanaan.
Myös tokoilut ovat sujuneet kivasti ja Näp teki tosi hienoa seuraamista ja upeita vauhtiluoksareita sekä kulmia kun käytiin tuossa päivänä eräänä kylillä treenailemassa. Ohikulkijat & liikenne eivät sitä hätkäyttäneet yhtään <3 Aksatreeneissä on harjoiteltu oman vuoron _asiallista_ odottelua ja hienosti sujuu. Se, jos näkee/kuulee mun menevän Hipardin kanssa on Näpänderille vielä liikaa, mutta se sallittaneen. Toinen on kuitenkin vielä ihan vauva (ja onhan se nyt kamalaa että mä treenaan Hipardilla kun Näp olisi paaaaljon parempi ja nopeampi ;D)
Hienosti leikkii, tai ei hienosti vaan ihan superisti, vaikka vieressä muut aksaisivat ja jaksaa keskittyä tokoonkin todella hyvin - ja tietenkin syödä ja etenkin juoda treeneissä. Myös siis silloin kun radalla on "äksöniä".
Ja sitten Pygmi... Pygmistä oin tullut "ihan höpö", eli tarinaa riittää pienellä miehellä. Hauksa on seurata kuinka imee sanoja ja lauseita itseensä ja saattaa mölyttää mitä kummallisempia sanoja ja lauseita. Joka päivä sanavarasto karttuu, ja joukossa tosiaan aika hassujakin sanoja, kuten leikkuupuimuri, Antti Tuisku ja sikolätti :D
TAYSista saatiin odotettuja kuulumisia, ei sellaisia kuin olisin toivonut, mutta toisaalta... aina olisi voinut tulla huonompiakin. Hyvää on tässä keväässä ollut se, että Pygmin Kela myönsi viimein - armottoman paperisodan jälkeen, Pygmin lääkitykseen erityiskorvattavuuden. Voimassa tietenkin toistaiseksi, mutta kuitenkin v-2016 asti, eli ihan hetkeen ei tarvitse käydä samaa rumbaa, ainakaan tältä osin, uudestaan :)
Siinnä siis muutaman viime viikon kuulumiset lyhykäisyydessään - kevät keikkuen tulevi ja näemmä tuottaa hyviä nauruja, semminkin kun tuntuu mun asiat niin kovasti kiinnostavan eräitä tyyppejä :D Hoh-hoijaa... hankkikaa hei elämä :)Niin ja jos mitenkään mahdollista niin lakatkaa valehtelemasta. Valehteleminen on nimittäin rumaa.
Lyhykäisyydessään alkukevään kuulumisia (totta se on: KESÄ TULEE!!) siis nyt (lyhykäisyydessään koska... ei edelleenkään oikein ole inspistä kirjoitella).
Hipardin kanssa käytiin maaliskuun lopulla Hyvinkäällä taas kisailemassa ilman mainittavaa menestystä. Ekalta radalta taidettiin saada 15 jos en ihan väärin muista. Virheet tulivat ohjaajan "nukkumisesta", aivopierusta ja hätäilystä. Rata ei ollut mitenkään "vaikea-vaikea", mutta haasteellinen kyllä: tiukka pyöritys alussa (helppo jos en olisi nukahtanut), sen jälkeen suoraa tykitystä melko tiukkaan tilanteeseen (aivopieru) ja taas suoraa tykitystä tiukkaan tilanteeseen (hätäily). No, hyvin ei mennyt muillakaan, jos se nyt yhtään lohduttaa. Nopsat parit ryssi ja ei-niin-liikkuvat eivät päässeet ihanneaikaan. Ei tainnut tulla yhtään nollaa ja itseasiassa Hip oli muistikuvani mukaan ainoa koira joka suoriutui radasta alle ihanneajan.
Jälkimmäisellä radalla tein tyhmän valinnan heti alussa ja homma lähti aikalailla lapasesta. Jätin radan kesken kun alla oli puomin nousukontaktin virhe, muurin palikoita ja rimoja alkoi olla maassa enemmän kuin ylhäällä. Eli hyl siis siitä. Huonoa ohjausta ja ajattelua (tai siis, rehellisesti: ei ajattelua lainkaan). Siihen kisaamiset tämän alkukevään osalta sitten päättyivätkin, Hip kun aloitti juoksunsa.
Treenattu ollaan harvakseltaan, liikkuvat valssit toimivat nykyään kivasti, ja periaatteessa myös ennakoivat -> tosin meidän ennakoivat valssit on ehkä lähempänä jenkkikäännöstä kuin valssia, mutta huu keers jos homma pelittää. Päälle juoksuissa ollaan ihan supereita, mutta välistä vedot ovat tällä hetkellä täysin rikki. Eli niitä siis treeniohjelmaan jahka kevät ehtii pidemmälle. Iso hommahan tuo ei ole niitä palautella, mutta vaatii vielä hieman enemmän inspiraatiota jotta ajatus siirtyisi käytäntöön asti. Ahkera kisaaminen & vähäinen treenaaminen näkyy myös kontakteissa: se vähä mitä ollaan treenattu, on painottunut kontakteilla valssaamiseen & sokkareihin sekä "ylläreihin". Toimivat, ei siinnä mitään, mutta tällä hetkellä puomi ja A ovat mun makuun hitaita tällä hetkellä.
Näpänderistä on paljastumassa aaaaivan uusia puolia :o Näyttäisi siltä että se ei ole lainkaan sellainen koira kuin olen kuvitellut, vaan...
...että se onkin trikki :o Takajalkoihin ja hännän alle on ilmaantunut "haalistumaa" jotka näyttävät vivahtavan ruskeaan. Että ehkäpä Näp ei olekaan musta-valkoinen, vaan loppujen lopuksi trikki kuitenkin. Tai sitten se on vain tosi likainen ;D
"Treeneissä" Näp on edelleen ihan super <3 Aksatreenejä on alla jo kohta 10 kertaa, joten johan tässä vaiheessa kuuluukin olla joka asia hanskassa. Ja oikeastaan onkin: Näp tuntuu osaavan ihan kaiken, tai ainakin oppivan kaiken hetkessä. Voi että kuninka poltteleekaan päästä tuon pienen kanssa treenaamaan ihan oikeasti ja "vapauttaa" se tältä ns. "säästöliekiltä" tosi toimiin, vaan kaikki aikanaan.
Myös tokoilut ovat sujuneet kivasti ja Näp teki tosi hienoa seuraamista ja upeita vauhtiluoksareita sekä kulmia kun käytiin tuossa päivänä eräänä kylillä treenailemassa. Ohikulkijat & liikenne eivät sitä hätkäyttäneet yhtään <3 Aksatreeneissä on harjoiteltu oman vuoron _asiallista_ odottelua ja hienosti sujuu. Se, jos näkee/kuulee mun menevän Hipardin kanssa on Näpänderille vielä liikaa, mutta se sallittaneen. Toinen on kuitenkin vielä ihan vauva (ja onhan se nyt kamalaa että mä treenaan Hipardilla kun Näp olisi paaaaljon parempi ja nopeampi ;D)
Hienosti leikkii, tai ei hienosti vaan ihan superisti, vaikka vieressä muut aksaisivat ja jaksaa keskittyä tokoonkin todella hyvin - ja tietenkin syödä ja etenkin juoda treeneissä. Myös siis silloin kun radalla on "äksöniä".
Ja sitten Pygmi... Pygmistä oin tullut "ihan höpö", eli tarinaa riittää pienellä miehellä. Hauksa on seurata kuinka imee sanoja ja lauseita itseensä ja saattaa mölyttää mitä kummallisempia sanoja ja lauseita. Joka päivä sanavarasto karttuu, ja joukossa tosiaan aika hassujakin sanoja, kuten leikkuupuimuri, Antti Tuisku ja sikolätti :D
TAYSista saatiin odotettuja kuulumisia, ei sellaisia kuin olisin toivonut, mutta toisaalta... aina olisi voinut tulla huonompiakin. Hyvää on tässä keväässä ollut se, että Pygmin Kela myönsi viimein - armottoman paperisodan jälkeen, Pygmin lääkitykseen erityiskorvattavuuden. Voimassa tietenkin toistaiseksi, mutta kuitenkin v-2016 asti, eli ihan hetkeen ei tarvitse käydä samaa rumbaa, ainakaan tältä osin, uudestaan :)
Siinnä siis muutaman viime viikon kuulumiset lyhykäisyydessään - kevät keikkuen tulevi ja näemmä tuottaa hyviä nauruja, semminkin kun tuntuu mun asiat niin kovasti kiinnostavan eräitä tyyppejä :D Hoh-hoijaa... hankkikaa hei elämä :)Niin ja jos mitenkään mahdollista niin lakatkaa valehtelemasta. Valehteleminen on nimittäin rumaa.
 |
| kaikki yhes koos... |
 |
| Lumitöitä riittää... |
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Huikeaa :)
Hipardin kanssa on tehty todellisia "kaikki onnistuu" treenejä, sillä... ta-daa - kaikki on onnistunut :D Pääteemana on ollut vekki, valssi, pakkovalssi sekä takaa kierto valssi jotka ovat olleet tehostetusti "tapetilla" sekä Päivin treeneissä että Lotan yksäreillä. Ja JAHUU!!! En tiedä johtuiko se Lotasta, mutta hälle nyt kuitenkin kunnia tällä kertaa menee, mutta mun valssit alkoivat taas yks kaks toimia!! Nyt ne ovat taas valsseja, pitkästä pitkästä aikaa :) Olen päässyt eroon "walas valsseista" ja alkanut tehdä niitä taas oikein :) Kyllä on mahtava fiilis :) Hip ei valu, ei tule pahki, ei karkaa selän taakse... ja mä ehdin radalla ties minne Hipardin suunnistaessa just eikä melkein oikein :)
On se kyllä vaan jännä kuinka herkästi väärät suoritus tavat ja maneerit tahtoo tarttua; aikoinaan Pete ja Mari mut valssaamaan opetti ja homma toimikin super hyvin. No, sit tuli taukoa noissa hyvissä koulutuksissa ja treenattua walaasti -> ja kappa kun alkoi tulla walas valsseja :o Ja että ne olivat sitkeessä! Syksystä -08, kun Takuteihin siirryin, olen koittanut saada valsseja taas ehjiksi ja nyt vasta se tapahtui (tosin, tässä täytyy huomioida se että v-2009 meni lähes tyystin taukoillessa, samoin vuodesta 2010 meni leijonanosa "harakoille" Hipardin mammalomien vuoksi. Ts. aktiivista treeniaikaa on kertynty ehkä 1,5 vuotta, ja sinä aikana treenattu lähinnä vain 1kerta/vko todella kevyesti).
Päivin treeneissä saatiin hommat viimeisteltyä, ts. myös ennakoiva valssi ehjäksi. Tosin, kuten pakkovalssissakin, myös ennakoivassa valssissa on huomioitava Hipardin erilainen koulutustausta & ominaisuudet. Takaa kiertovalssit eivät olleetkaan niin rikki kuin kuvittelin vaan itse asiassa mukaan oli lipsahtanut vain pieni ylimääräinen liike -> pois ja näin meillä oli taas takaa kierto valssikin.
Ja kun valssailun makuun päästiin Lotan yksäreillä, niin mähän innostuin tekemään jotain aivan huikeaa!! Nimittäin _todella_ kovasta vauhdista valssi+pakkovalssi+valssi yhdistelmän yhteen putkeen ja hienosti meni :) Ja tein tuon vapaaehtoisesti. Ja jopa kaksi kertaa. Ja toimi siis myös toisella kerrallakin :D
Näp on myös ollut sangen näppärä edelleen; perjantaina tuli pienelle 5kk ikää mittariin ja hyvältä näyttää edelleen. Ja jopa paremmalta kuin ennen ;D Putkea ja pussia on treenailtu ja molemmat esteet ovat treenimäärään nähden hyvin hanskassa (tai näpeissä ;)). Pitkästä aikaa otin pari toistoa pujottelun sisäänmenoja, hyvin olivat pysyneet päässä nekin. Tekniikoista on järjestelmällisemmin tehty pakkovalssia & takaa kierto valssia, jaakotusta vähän fiilistelty muutamaan otteeseen. Orastavaan korppikotkaan kiinnitettiin huomiota ja muutoinkin asenteeseen aletaan nyt pikku hiljaa, hampaiden vaihdon myötä, hakemaan enemmän syvyyttä.
Toko on ollut ehkä agilityä enemmänkin paitsiossa, mutta hämmästyksekseni näpin sivulle tuloista on tullut aivan supereita :o Joku on käynyt opettamassa pienelle myös kaukokäskyt ja liikkeestä maahan menon :o
Järkytyksekseni olen joutunut toteamaan ettei Näp-pieni, ole enää niin pieni :( Tai no on se, painoa 8,5kg, mutta siis... sillä on suussa jo ison koiran hampaita!!! Voi eih!! ;D Kaikki etuhampaat ja osa poskihampaistakin on jo vaihtunut, kulmurit ovat vielä maitohampaat. Jos leluissa ei olisi näkynyt verta, niin multa olisi saattanut mennä koko hampaidenvaihto ohitse, sillä Näp on edelleenkin maailman kiltein penneli. Mitään ei ole tuhonnut (tai no, yhden oman lelunsa räjäytti) ja on edelleenkin aivan käsittämättömän rauhallinen ja kiltti kotioloissa :o Tai siis on treeneissäkin, mutta ei rauhallinen. Tai no, on tavallaan sitäkin, sillä Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä :o Mutta ei siis "lahna" rauhallinen vaan "salama" rauhallinen -> lähtee siis kuin nappi housuista mutta ei ole mikään heteka rakettimoottorilla :)
Arkea on tosi paljon helpottanut nyt myös se, että sain aikaiseksi opettaa Näpsän kulkemaan hihnassa vetämättä ja sitä uskaltaa myös ulkoiluttaa irti siinnä missä Hipardiakin. On tosi helpottavaa kun ei enää tarvitse sumplata rattaiden/pulkan/kävelevän taaperon ja hihnassa olevan pennun kanssa. Siellä ne tulee kuin ankan poikaset kaikki kolme: Hip, Näp ja Pygmi :)
On se kyllä vaan jännä kuinka herkästi väärät suoritus tavat ja maneerit tahtoo tarttua; aikoinaan Pete ja Mari mut valssaamaan opetti ja homma toimikin super hyvin. No, sit tuli taukoa noissa hyvissä koulutuksissa ja treenattua walaasti -> ja kappa kun alkoi tulla walas valsseja :o Ja että ne olivat sitkeessä! Syksystä -08, kun Takuteihin siirryin, olen koittanut saada valsseja taas ehjiksi ja nyt vasta se tapahtui (tosin, tässä täytyy huomioida se että v-2009 meni lähes tyystin taukoillessa, samoin vuodesta 2010 meni leijonanosa "harakoille" Hipardin mammalomien vuoksi. Ts. aktiivista treeniaikaa on kertynty ehkä 1,5 vuotta, ja sinä aikana treenattu lähinnä vain 1kerta/vko todella kevyesti).
Päivin treeneissä saatiin hommat viimeisteltyä, ts. myös ennakoiva valssi ehjäksi. Tosin, kuten pakkovalssissakin, myös ennakoivassa valssissa on huomioitava Hipardin erilainen koulutustausta & ominaisuudet. Takaa kiertovalssit eivät olleetkaan niin rikki kuin kuvittelin vaan itse asiassa mukaan oli lipsahtanut vain pieni ylimääräinen liike -> pois ja näin meillä oli taas takaa kierto valssikin.
Ja kun valssailun makuun päästiin Lotan yksäreillä, niin mähän innostuin tekemään jotain aivan huikeaa!! Nimittäin _todella_ kovasta vauhdista valssi+pakkovalssi+valssi yhdistelmän yhteen putkeen ja hienosti meni :) Ja tein tuon vapaaehtoisesti. Ja jopa kaksi kertaa. Ja toimi siis myös toisella kerrallakin :D
Näp on myös ollut sangen näppärä edelleen; perjantaina tuli pienelle 5kk ikää mittariin ja hyvältä näyttää edelleen. Ja jopa paremmalta kuin ennen ;D Putkea ja pussia on treenailtu ja molemmat esteet ovat treenimäärään nähden hyvin hanskassa (tai näpeissä ;)). Pitkästä aikaa otin pari toistoa pujottelun sisäänmenoja, hyvin olivat pysyneet päässä nekin. Tekniikoista on järjestelmällisemmin tehty pakkovalssia & takaa kierto valssia, jaakotusta vähän fiilistelty muutamaan otteeseen. Orastavaan korppikotkaan kiinnitettiin huomiota ja muutoinkin asenteeseen aletaan nyt pikku hiljaa, hampaiden vaihdon myötä, hakemaan enemmän syvyyttä.
Toko on ollut ehkä agilityä enemmänkin paitsiossa, mutta hämmästyksekseni näpin sivulle tuloista on tullut aivan supereita :o Joku on käynyt opettamassa pienelle myös kaukokäskyt ja liikkeestä maahan menon :o
Järkytyksekseni olen joutunut toteamaan ettei Näp-pieni, ole enää niin pieni :( Tai no on se, painoa 8,5kg, mutta siis... sillä on suussa jo ison koiran hampaita!!! Voi eih!! ;D Kaikki etuhampaat ja osa poskihampaistakin on jo vaihtunut, kulmurit ovat vielä maitohampaat. Jos leluissa ei olisi näkynyt verta, niin multa olisi saattanut mennä koko hampaidenvaihto ohitse, sillä Näp on edelleenkin maailman kiltein penneli. Mitään ei ole tuhonnut (tai no, yhden oman lelunsa räjäytti) ja on edelleenkin aivan käsittämättömän rauhallinen ja kiltti kotioloissa :o Tai siis on treeneissäkin, mutta ei rauhallinen. Tai no, on tavallaan sitäkin, sillä Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä :o Mutta ei siis "lahna" rauhallinen vaan "salama" rauhallinen -> lähtee siis kuin nappi housuista mutta ei ole mikään heteka rakettimoottorilla :)
Arkea on tosi paljon helpottanut nyt myös se, että sain aikaiseksi opettaa Näpsän kulkemaan hihnassa vetämättä ja sitä uskaltaa myös ulkoiluttaa irti siinnä missä Hipardiakin. On tosi helpottavaa kun ei enää tarvitse sumplata rattaiden/pulkan/kävelevän taaperon ja hihnassa olevan pennun kanssa. Siellä ne tulee kuin ankan poikaset kaikki kolme: Hip, Näp ja Pygmi :)
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Unissatreenaaja ja kolmisilmäinen koira
Keskiviikkona kutsui Takkula ja valmennusryhmän treenit sekä Hipardia että Näpsää - ja kuten arvata saattaa, molemmat olivat aikas täpinöissään kun ei olla viime aikoina juuri treenattu pakkasten takia. Hip nyt on päässyt treenimään jotakuinkin kerran viikossa ja kisat päälle, mutta Näp on vain leikkinyt. Ja leikkinyt. Ja leikkinyt vähän lisää :)
Ensiksi oli vuorossa Näp, jolle treenit olivat "jo" peräti kolmannet aksatreenit koko elämän aikana ja tällä kertaa vuorossa oli siis ensi esiintyminen valmennusryhmän treeneissä. Treenit veti Jari, ja rata oli Niinun käsialaa oleva "hieman" haasteellinen jotain 30 esteen "pätkä". Ihan tuota 30 estettä ei kylläkään näpin kanssa vedetty ;) 2 x4 estettä kuitenkin. Alku vaikutti "tosi lupaavalta" (NOT); Näp karkasi radalle heti kun hihnasta irti pääsi. Kävi tekemässä putket. Seuraavaksi se päätti kyylätä ekan esteen takana silmät kiiluen ja kun edes ajattelin esteitä... se meni jo!!
No, pienen muistuttelun ja asenteen haun jälkeen Näp muisti että ai niin - tää agility olikin sitä hommaa mitä tehdään yhdessä ohjaajan kanssa eikä sinkoilla itsekseen mihin sattuu :) Ja sen jälkeen alkoi lyyti kirjoittamaan. Lähdössä pysyi hienosti, ja tietenkin kävin siitä palkkaamassakin - tosin Näp taisi ottaa namin lussuttamisen lähdössä lähinnä piruiluna. Tehtiin mm. niisto, jaakotus, takaa kierto sekä parit ennakoivat valssit ja päälle juoksu. Niin ja sokkari! Näp luki ohjausta aivan mielettömän hyvin ja fokusoitui esteisiin loistavasti - matka kohti tehtäväkeskeistä koiraa vaikuttaa siis olevan hyvällä mallilla :) Niisto toimi Näpillä tosi hyvin ja valsseissa se oli ilmiömäinen - varsinkin kun ottaa huomioon ettei näitä oltu pienen kanssa vielä tehty :) Hitusen tiukemmin sitä saa viedä kuin Hipardia, asia, jonka olemassa olon olen jo osannutkin uumoilla. Tai ei ehkä niinkään tiukemmin, vaan Näp ei -ainakaan toistaiseksi - vaadi niin paljon tilaa kuin mitä Hip. (Totesinkin Jarille että taidan hommata tämmöisen pienen koiran - kun epäilen ettei Näp mediksi kuitenkaan jää; on niin älyttömän paljon simppelimpää ohjata kun koira ei mene niin tolkuttoman lujaa eikä vaadi ympärilleen samanlaista tilaa kuin maxi-koira)
Treenit oli ihan huippuhauskat ja Näp pieni todella Näppärä ja pätevä penneli :) Sitä mä vaan ihmettelen, että kuka kumma sitä oikein treenaa öisin koska me ei olla tehty mitään muuta kuin leikitty :o Ja silti tuo typsy osaa ihan kaiken :o Myös tokossa; joku pirhana on mennyt opettamaan Näpille kaukokäskyt sain todeta tänä aamuna :o En tajua. En ole mielestäni opettanut sille edes istumista, saati maahan menoa - ja nyt se osaa jo kaukoitkin :o Seuraaminen näyttää tosi kivalta ja sivulle tulot sujuu suunnasta kuin suunnasta jo. Tää alkaa olla jo hieman pelottavaa...
No, Näp jos olikin ihan Super pätevä heti kättelyssä, niin Hipardin kanssa sit päästiinkin hinkkaamaan. Ei pystynty jaakottamaan, ei voinut tehdä sylkkäriä... Hip ennakoi joka ikisen ohjauksen jo ennen kuin ehdin niitä edes ajattelemaan! Tuntui että se seurasi minua perssilmällänsäkin - ja ehkä niin tekikin, sillä tunnetustihan äideille kasvaa silmät myös selkään ;) Ohjaus oli siis "hieman" haastavaa ja mä jotain kolmisen viikkoa myöhässä lähes koko ajan - tai sit Hip ei vain tullut mukaan ohjaukseen. Hyviä pätkiä tietenkin saatiin ja pari hienoa valssia ja upea päälle juoksu, mutta kyllä se aikamoisen työn takana oli. Hipardille vuoroon siis "pentutreeniä" jotta saisin tuon ennakoinnin ja "yliyrittämisen" hieman tasaantumaan, nyt näkyy turhan paljon se että alkuvuosi on menty "vähän treeniä - paljon kisoja" tyylillä ja tietenkin myös Näpin ilmaantuminen treenikuvioihin saa Hipin painamaan kaasua kahta kovemmin. Positiivisia asioita, mutta ei ihan tässä mittakaavassa kuin mitä keskiviikkona nähtiin. Herkkä koira on mahtava asia, mutta... joku raja! ;D (ts. mä tarvin aikaa hieman enemmän ;))
Ensiksi oli vuorossa Näp, jolle treenit olivat "jo" peräti kolmannet aksatreenit koko elämän aikana ja tällä kertaa vuorossa oli siis ensi esiintyminen valmennusryhmän treeneissä. Treenit veti Jari, ja rata oli Niinun käsialaa oleva "hieman" haasteellinen jotain 30 esteen "pätkä". Ihan tuota 30 estettä ei kylläkään näpin kanssa vedetty ;) 2 x4 estettä kuitenkin. Alku vaikutti "tosi lupaavalta" (NOT); Näp karkasi radalle heti kun hihnasta irti pääsi. Kävi tekemässä putket. Seuraavaksi se päätti kyylätä ekan esteen takana silmät kiiluen ja kun edes ajattelin esteitä... se meni jo!!
No, pienen muistuttelun ja asenteen haun jälkeen Näp muisti että ai niin - tää agility olikin sitä hommaa mitä tehdään yhdessä ohjaajan kanssa eikä sinkoilla itsekseen mihin sattuu :) Ja sen jälkeen alkoi lyyti kirjoittamaan. Lähdössä pysyi hienosti, ja tietenkin kävin siitä palkkaamassakin - tosin Näp taisi ottaa namin lussuttamisen lähdössä lähinnä piruiluna. Tehtiin mm. niisto, jaakotus, takaa kierto sekä parit ennakoivat valssit ja päälle juoksu. Niin ja sokkari! Näp luki ohjausta aivan mielettömän hyvin ja fokusoitui esteisiin loistavasti - matka kohti tehtäväkeskeistä koiraa vaikuttaa siis olevan hyvällä mallilla :) Niisto toimi Näpillä tosi hyvin ja valsseissa se oli ilmiömäinen - varsinkin kun ottaa huomioon ettei näitä oltu pienen kanssa vielä tehty :) Hitusen tiukemmin sitä saa viedä kuin Hipardia, asia, jonka olemassa olon olen jo osannutkin uumoilla. Tai ei ehkä niinkään tiukemmin, vaan Näp ei -ainakaan toistaiseksi - vaadi niin paljon tilaa kuin mitä Hip. (Totesinkin Jarille että taidan hommata tämmöisen pienen koiran - kun epäilen ettei Näp mediksi kuitenkaan jää; on niin älyttömän paljon simppelimpää ohjata kun koira ei mene niin tolkuttoman lujaa eikä vaadi ympärilleen samanlaista tilaa kuin maxi-koira)
Treenit oli ihan huippuhauskat ja Näp pieni todella Näppärä ja pätevä penneli :) Sitä mä vaan ihmettelen, että kuka kumma sitä oikein treenaa öisin koska me ei olla tehty mitään muuta kuin leikitty :o Ja silti tuo typsy osaa ihan kaiken :o Myös tokossa; joku pirhana on mennyt opettamaan Näpille kaukokäskyt sain todeta tänä aamuna :o En tajua. En ole mielestäni opettanut sille edes istumista, saati maahan menoa - ja nyt se osaa jo kaukoitkin :o Seuraaminen näyttää tosi kivalta ja sivulle tulot sujuu suunnasta kuin suunnasta jo. Tää alkaa olla jo hieman pelottavaa...
No, Näp jos olikin ihan Super pätevä heti kättelyssä, niin Hipardin kanssa sit päästiinkin hinkkaamaan. Ei pystynty jaakottamaan, ei voinut tehdä sylkkäriä... Hip ennakoi joka ikisen ohjauksen jo ennen kuin ehdin niitä edes ajattelemaan! Tuntui että se seurasi minua perssilmällänsäkin - ja ehkä niin tekikin, sillä tunnetustihan äideille kasvaa silmät myös selkään ;) Ohjaus oli siis "hieman" haastavaa ja mä jotain kolmisen viikkoa myöhässä lähes koko ajan - tai sit Hip ei vain tullut mukaan ohjaukseen. Hyviä pätkiä tietenkin saatiin ja pari hienoa valssia ja upea päälle juoksu, mutta kyllä se aikamoisen työn takana oli. Hipardille vuoroon siis "pentutreeniä" jotta saisin tuon ennakoinnin ja "yliyrittämisen" hieman tasaantumaan, nyt näkyy turhan paljon se että alkuvuosi on menty "vähän treeniä - paljon kisoja" tyylillä ja tietenkin myös Näpin ilmaantuminen treenikuvioihin saa Hipin painamaan kaasua kahta kovemmin. Positiivisia asioita, mutta ei ihan tässä mittakaavassa kuin mitä keskiviikkona nähtiin. Herkkä koira on mahtava asia, mutta... joku raja! ;D (ts. mä tarvin aikaa hieman enemmän ;))
 |
| Haastava? Jaa mää vai? |
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Näp hakukoiraksi?
Viikonloppu meni sairastellessa, joten eipä "tarvinnut" kisata :( Ja kyllä: otti päähän!
Mutta onneksi on olemassa ihania ihmisiä - päivällä Nina toi "hyvää karmaa" ja iltasella FB:ssä törmäsin seuraavaan <3
Mutta onneksi on olemassa ihania ihmisiä - päivällä Nina toi "hyvää karmaa" ja iltasella FB:ssä törmäsin seuraavaan <3
Ei tästä voi kuin tykätä <3
Ja miettiä, että ehkäpä...ehkäpä. ;)
perjantai 25. helmikuuta 2011
Tokoilua :o :o
He-hee... jokunen aika sitten seuraava tilanne olisi kuulostanut mahdottomuudelta: tarjolla olisi ollut Niinun (Niina-Liina Linna) valmennusryhmän aksatreenejä Nokialla, ja mitä teenkään minä? Lähden Keravalle tokoilemaan :P!!!
Että ei se ole ohi. Ihmeiden aika. :o
No joo, tunnustetaan, ei tässä nyt ihan "vapaaehtoisesti" aksaa (ja n.100km ajoa) vaihdettu tokoon (ja 270km ajoa); pari painavaa syytä vaihtoi aksan tokoiluksi. Systä painavempi oli tietenkin T-teamin loistava poppoo - on aina niin mahtista treenata "heimolaisten" seurassa. Ja se kevyempi syy oli Näp Näppärä, tietenkin. Ts. Aksoja tulee ja aksoja menee, samaa tahtia kuin linja-autoja, mutta Näp on pentu vain kerran, joten silloin kun on mahdollista saada huippu sossuttamista, loistavia neuvoja pentutreeneihin yms. pitkäntähtäimen hyötyä (jota ei voi ikinä enää saada takaisin), silloin valitaan se.
Ja tosi hyödyllinen reissu olikin! Saatiin hyvät vinkit ja ajatusten vaihdot mm. noutoon, käden häivyttämisestä nyt puhumattakaan ;D Ja itse treenit sujuivat Näpin osalta vallan mainiosti - sillä alkaa olla "heteroliikkeet" jo aikas hyvin kasassa ja mm. ruudun pieni osoitti osaavansa mennen tullen :o :o Olin aivan häkeltynyt - Näp todellakin osaa jo aivan kaiken! Mieletöntä!
Paikalla olot ryhmässä sujuivat tosi hienosti ja hyvin malttoi pysyä skarppina aloillaan liikkurin puikkelehtiessa rivistössä. Seuraaminen oli edistynyt hienosti ja tällä viikolla kotitreeneissä se saatiinkin jo tosi mallikkaaksi - Näpänderillä alkaa olla siis ALO-liikkeet jo huolestuttavan hyvin kasassa treeni määrään nähden :o (kuka kumma sitä käy treenaamassa täällä öisin? Vai ihanko totta nuo DVD:t ovat näin tehokkaita opetusvälineitä? ;D)
Parasta oli kuitenkin/tietenkin Näpin hieno keskittymiskyky ja halu tehdä asioita mun kanssani. Tällä kertaa treenattiin parkkihallin keskiosassa, eli häiriötä oli huomattavasti viime kertaista enemmän - ja silti Näp malttoi tehdä omaa treeniään todella hienosti! Enää ei ottanut ihmisistäkään juuri mitään häiriötä (siis liikkeiden välillä hilppasee hanakasti lällytettäväksi, mutta ei puhettakaan että kesken tehtävän touhuttaisiin mitään muuta)
Treenien jälkeen käytiin tekemässä vielä lenkki Keravalla ja jäätiin mm. junan alle. Tosin siinnä oli rautatiesilta välissä ;D Näpänderiä ei tuollaiset pikku jutut hetkauttaneet mihinkään suuntaan <3 Mielettömän hieno otus tuo pentu kyllä on - kotona tosi helppo ja rauhallinen mutta tehdessään töitä... tekee 110 lasissa! Ja kaveri on just ja just 4kk "vanha" :o Toinen todella häkellyttävä asia on Näpsän motorinen kehitys - on huikeaa miten varmasti noin nuori pentu osaa ja voi liikkua ja kuinka mieletön onkaan sen tasapaino ja kyky käyttää kroppaansa. Tässä eräänä päivänä sain nimittäin huomata että yks kaks mulla oli bordercollie olkapäällä :o En edes tajunnut mitä tapahtui, touhusin Pygmin kanssa ja Nä kai halusi osallistua puuhaan. Hups! Ei hypännyt yllättäen syliin vaan suoraan olkapäälle seisomaan :o Mitä lie kissaa risteytetty sekaan...
Että ei se ole ohi. Ihmeiden aika. :o
No joo, tunnustetaan, ei tässä nyt ihan "vapaaehtoisesti" aksaa (ja n.100km ajoa) vaihdettu tokoon (ja 270km ajoa); pari painavaa syytä vaihtoi aksan tokoiluksi. Systä painavempi oli tietenkin T-teamin loistava poppoo - on aina niin mahtista treenata "heimolaisten" seurassa. Ja se kevyempi syy oli Näp Näppärä, tietenkin. Ts. Aksoja tulee ja aksoja menee, samaa tahtia kuin linja-autoja, mutta Näp on pentu vain kerran, joten silloin kun on mahdollista saada huippu sossuttamista, loistavia neuvoja pentutreeneihin yms. pitkäntähtäimen hyötyä (jota ei voi ikinä enää saada takaisin), silloin valitaan se.
Ja tosi hyödyllinen reissu olikin! Saatiin hyvät vinkit ja ajatusten vaihdot mm. noutoon, käden häivyttämisestä nyt puhumattakaan ;D Ja itse treenit sujuivat Näpin osalta vallan mainiosti - sillä alkaa olla "heteroliikkeet" jo aikas hyvin kasassa ja mm. ruudun pieni osoitti osaavansa mennen tullen :o :o Olin aivan häkeltynyt - Näp todellakin osaa jo aivan kaiken! Mieletöntä!
Paikalla olot ryhmässä sujuivat tosi hienosti ja hyvin malttoi pysyä skarppina aloillaan liikkurin puikkelehtiessa rivistössä. Seuraaminen oli edistynyt hienosti ja tällä viikolla kotitreeneissä se saatiinkin jo tosi mallikkaaksi - Näpänderillä alkaa olla siis ALO-liikkeet jo huolestuttavan hyvin kasassa treeni määrään nähden :o (kuka kumma sitä käy treenaamassa täällä öisin? Vai ihanko totta nuo DVD:t ovat näin tehokkaita opetusvälineitä? ;D)
Parasta oli kuitenkin/tietenkin Näpin hieno keskittymiskyky ja halu tehdä asioita mun kanssani. Tällä kertaa treenattiin parkkihallin keskiosassa, eli häiriötä oli huomattavasti viime kertaista enemmän - ja silti Näp malttoi tehdä omaa treeniään todella hienosti! Enää ei ottanut ihmisistäkään juuri mitään häiriötä (siis liikkeiden välillä hilppasee hanakasti lällytettäväksi, mutta ei puhettakaan että kesken tehtävän touhuttaisiin mitään muuta)
Treenien jälkeen käytiin tekemässä vielä lenkki Keravalla ja jäätiin mm. junan alle. Tosin siinnä oli rautatiesilta välissä ;D Näpänderiä ei tuollaiset pikku jutut hetkauttaneet mihinkään suuntaan <3 Mielettömän hieno otus tuo pentu kyllä on - kotona tosi helppo ja rauhallinen mutta tehdessään töitä... tekee 110 lasissa! Ja kaveri on just ja just 4kk "vanha" :o Toinen todella häkellyttävä asia on Näpsän motorinen kehitys - on huikeaa miten varmasti noin nuori pentu osaa ja voi liikkua ja kuinka mieletön onkaan sen tasapaino ja kyky käyttää kroppaansa. Tässä eräänä päivänä sain nimittäin huomata että yks kaks mulla oli bordercollie olkapäällä :o En edes tajunnut mitä tapahtui, touhusin Pygmin kanssa ja Nä kai halusi osallistua puuhaan. Hups! Ei hypännyt yllättäen syliin vaan suoraan olkapäälle seisomaan :o Mitä lie kissaa risteytetty sekaan...
torstai 17. helmikuuta 2011
Kaikkensa antaneena
... heittäytyi tämä ohjaaja maaliin Hyvinkään kisoissa viime lauantaina ;D Kyllä muuten polttelee mukavasti tuo Koiraurheilukeskuksen tekonurmi jopa verkkareiden läpi :o
Herralan ritvan agilityradat käytiin tyyppäämässä Hipardin kanssa, matkaseurana Matleena & Raita, sekä Näp - tietenkin :) Tosi mukavat radat oli Ritva tehnyt, vaikka nollaprosentti - ja tulostaso ylipäätänsä jäi laihanlaiseksi. Myös siis muillakin kuin vain meillä. Semmottiset "ovelat" radat - jotka eivät ensi vilkaisulla vaikuta oikein miltään, mutta joilla, ainakin tuollaista suht hyvin liikahtavaa koiraa, sai linjata toooooosi tarkkaan. No, riittävän tarkkana en ollut (tai no... sanotaanko nyt näin, että mun olisi kannattanut tehdä hyllyyn johtaneet kuviot ihan eri tavalla. Mutta kun ei tule kaikki selvänä mieleen ei. Olisi pitänyt vedon sijaan käyttää "tolppa-apinaa". No mutta, mikään ei ole niin viisas kuin jälkiviisas, joten se siitä) ja hyllytettiin molemmat radat. Eka rata oli muuten aikas kiva; yksi riman alitus kun Hipardille tuli kiire (koska mä säädin) ja yksi surkea jaakotus. Mutta... tavoitteenani oli että alun leikkaus pelittää (ja se pelitti), lopun poispäin kääntö pelittää (ja se pelitti) -> olen tyytyväinen. Ja jos vielä Hip erottaa puomin ja putken, niin olen supertyytyväinen. Ja erottihan se. Eli supertyytyväinen olen. Varsinkin kun tein vielä hienot "super moovit" radan päätteeksi (juu... ihan suunnitellusti ;P ) kun täytyyhän sitä nyt jollain tavoin tehdä lähtemätön vaikutus yleisöön. ;) Eli kyllä siinnä oli pienet heittäytymiset ihan ansaittu asia ;D
Jälkimmäinen rata jäi lyhyeksi meiltä. Alku oli super hyvä. Sen jälkeen hyllytettiin (olisikohan esteellä nro 6 tai 7) ja pääsi argh!!! -> sen seurauksena en ollut ihan kartalla kun Hip tuli ulos putkesta -> turha enää keräillä sitä mukaan, joten lähetin sen lähimmälle esteelle jolle "olin ohjaamassa" -> renkaan kautta pujotteluun ja maaliin. Ja hyvät naurut päälle :)
Ei siis ollut mikään tulosrikas reissu tämä, mutta toisaalta taas sitäkin hauskempi; Matleenan ja Raidan kanssa oli kiva matkata (ehkä enemmän Matleenan, Raidan kanssa nyt niin hirvittävästi jutellut ;)) ja jutskata agilitystä. Pähkiä sen ihanuutta ja kurjuutta. Kiva kun pääsi vaihtamaan ajatuksia samanhenkisen ihmisen kanssa - hyviä ajatuksia tuli kotiin viemisiksi.
Ja lopuksi mun on ihan "pakko" linkittää tähän Annen blogi, koska Sirun ihastuttavassa pentueessa kohti luovutusikää kasvaa Näpin negatiivi-kaksoisveli (pentu nro 4, uros - jos ei hoksottimet hokaa mitä meinaan negatiivilla ;) ) Aikas persoonallisen näköinen pikku mies, sopisipa tuo kyllä hyvin meille Näpin kaveriksi. Olisivat sitten vähän niin kuin Jing ja Jang ;o
Herralan ritvan agilityradat käytiin tyyppäämässä Hipardin kanssa, matkaseurana Matleena & Raita, sekä Näp - tietenkin :) Tosi mukavat radat oli Ritva tehnyt, vaikka nollaprosentti - ja tulostaso ylipäätänsä jäi laihanlaiseksi. Myös siis muillakin kuin vain meillä. Semmottiset "ovelat" radat - jotka eivät ensi vilkaisulla vaikuta oikein miltään, mutta joilla, ainakin tuollaista suht hyvin liikahtavaa koiraa, sai linjata toooooosi tarkkaan. No, riittävän tarkkana en ollut (tai no... sanotaanko nyt näin, että mun olisi kannattanut tehdä hyllyyn johtaneet kuviot ihan eri tavalla. Mutta kun ei tule kaikki selvänä mieleen ei. Olisi pitänyt vedon sijaan käyttää "tolppa-apinaa". No mutta, mikään ei ole niin viisas kuin jälkiviisas, joten se siitä) ja hyllytettiin molemmat radat. Eka rata oli muuten aikas kiva; yksi riman alitus kun Hipardille tuli kiire (koska mä säädin) ja yksi surkea jaakotus. Mutta... tavoitteenani oli että alun leikkaus pelittää (ja se pelitti), lopun poispäin kääntö pelittää (ja se pelitti) -> olen tyytyväinen. Ja jos vielä Hip erottaa puomin ja putken, niin olen supertyytyväinen. Ja erottihan se. Eli supertyytyväinen olen. Varsinkin kun tein vielä hienot "super moovit" radan päätteeksi (juu... ihan suunnitellusti ;P ) kun täytyyhän sitä nyt jollain tavoin tehdä lähtemätön vaikutus yleisöön. ;) Eli kyllä siinnä oli pienet heittäytymiset ihan ansaittu asia ;D
Jälkimmäinen rata jäi lyhyeksi meiltä. Alku oli super hyvä. Sen jälkeen hyllytettiin (olisikohan esteellä nro 6 tai 7) ja pääsi argh!!! -> sen seurauksena en ollut ihan kartalla kun Hip tuli ulos putkesta -> turha enää keräillä sitä mukaan, joten lähetin sen lähimmälle esteelle jolle "olin ohjaamassa" -> renkaan kautta pujotteluun ja maaliin. Ja hyvät naurut päälle :)
Ei siis ollut mikään tulosrikas reissu tämä, mutta toisaalta taas sitäkin hauskempi; Matleenan ja Raidan kanssa oli kiva matkata (ehkä enemmän Matleenan, Raidan kanssa nyt niin hirvittävästi jutellut ;)) ja jutskata agilitystä. Pähkiä sen ihanuutta ja kurjuutta. Kiva kun pääsi vaihtamaan ajatuksia samanhenkisen ihmisen kanssa - hyviä ajatuksia tuli kotiin viemisiksi.
Hip Hyvinkäällä - kuva Jukka Pätynen
Ja lopuksi mun on ihan "pakko" linkittää tähän Annen blogi, koska Sirun ihastuttavassa pentueessa kohti luovutusikää kasvaa Näpin negatiivi-kaksoisveli (pentu nro 4, uros - jos ei hoksottimet hokaa mitä meinaan negatiivilla ;) ) Aikas persoonallisen näköinen pikku mies, sopisipa tuo kyllä hyvin meille Näpin kaveriksi. Olisivat sitten vähän niin kuin Jing ja Jang ;o
maanantai 14. helmikuuta 2011
perjantai 11. helmikuuta 2011
Olla tiukka ja kätevä...
... olla huikean pätevä!
Sellainen on Näp-Näppärä, ei voi muuta todeta :) Lauantaina tehtiin vaiherikas reissu Q-, U- ja Z-pentupäiville Keravalle matkaseurana Lotta & Ilo. Niin ja Hip-mamma pääsi matkustamaan tietenkin myös. Mukavan matka- ja treeniseuran lisäksi illan parasta antia olivat tietenkin pentu-treenit ja ennen kaikkea Routa-siskon tapaaminen. Roudalla ja Näpänderillä tuntuikin olevan ihan omat kuviot keskenään, ja sukulaisuus oli lievästi sanottuna selkeästi havaittavissa - muussakin kuin värityksessä. Huikean päteviä pieniä neitoja olivat molemmat, kyllä siinnä sydän pakahtui ilosta ja ylpeydestä vaikken penskojen kasvattaja olekaan. Kyllä siinnä vaan oli sellainen.: "voi vitsin, vitsit. Noi on mun Hip-pienen ihanat ja pätevät lapset <3" (joo, ihan niin kuin mun omilla geeneilläni olisi asiaan jotain vaikutusta... : / No, sosiaalistamisen hyvästä alusta toki voin ottaa kunnian itselleni.)
Näp oli aivan huikean näppärä otus - jälleen kerran. Likainen parkkihalli, vieraat ihmiset ja koirat eivät sitä hetkauttaneet, vaan pieni suhtautui, tapansa mukaan, avoimesti ja positiivisesti kaikkeen ja kaikkiin. Niin ja "treenatessa" keskittyi treenaamiseen. Näpin leikki on super hyvä ja se sinkosi oudossa paikassa jopa "kuolleeseen" leluun lähes tulkoon samalla raivolla kuin kotonakin. Tai siis sinkoamisessa oli sama raivo, mutta tapporavistus oli hieman kotioloja laimeampi. Näpsän vauhtinouto oli ihan super ja suunnitelmiin kirjattiinkin tunnarin alustaminen ja vauhtinoutoja rinnalla säästellen. Sivulle tulot ja peruasennossa pysyminen sujuu jo kivasti treenimäärän huomioiden (eli tosi vähän on treenattu) ja seuraamisessa Näp Työskentelee isolla T:llä -> aletaan pikku hiljaa hakea tilannetta jossa seuraaminen tapahtuisi pääosin neljällä jalalla yhden sijasta. Myös paikka makuu ja istumis-rivistössä käytiin "isojen" kanssa ja tosi upeasti sujui Näpsän paikallaolot! Ei ottanut häiriötä liikkurista, ei muista ohjaajista eikä ihmisistä (tosin, tiedän toki senkin ettei ne tuossa vaiheessa vielä liikkurista otakaan häiriötä ;)) Ja pysyi paikoilla sen mitä on opetettukin - ja äärettömän pätevän näköisenä, joskin hieman litteänä tapauksena.
Todella kiva ilta ja hyvät palautteet & ohjeet tuli Riitalta, Pekalta ja "heimolaisilta". Mitä nyt "isot pojat" vähän kiusasivat kommentoimalla: "tässä vähän katseltiin, että taitaa tulla melko nopsa pakkaus tuosta Näpistä. Heh-heh" :D Siis hyvällä kiusoiteltiin, sillä veikkaanpa että tuossa porukassa kaikki tietävät mikä ihanuus - ja mikä kamaluus, onkaan se nopsa ja työtä rakastava koira - super nopsasta nyt puhumattakaan.
Agilityä ollaan käyty myös fiilistelemässä muutamaan otteeseen; "haistellut" siis Näpin tapaa tehdä, vahvistettu suhdetta , hyvää asennetta treenaamiseen ja aloitettu pikku hiljaa oikean työskentelyasenteen rakentamista. Treenatessa Näpin rohkeus, tehtäväkeskeisyys sekä itsenäisyys tulevat vahvasti esiin ja vaikka se monessa suhteessa onkin kuin ilmetty äitinsä, myös eroja - positiivisessa mielessä, tuntuu tulevan esiin. :) Sanotaanko nyt näin että tällä hetkellä Näp vaikuttaa olevan erittäin onnistuneen rodunjalostuksen tulos; polvi on tyttärestä parempi eikä omena silti ole turhan kauas puusta pudonnut :)
Varsinaisen, suunnitelmallisen treenaamisen aika koittaa vasta paaaaaaljon myöhemmin, mutta pikku hiljaa alkaa hahmottua treenien päälinjat omaan päähäni. Vaan ei kiirettä, Näp on vielä pieni ja se mikä vaikuttaa olevan totta tänään, voi olla jotain ihan muuta vuoden kuluttua - ei siis raakaa linjanvetoa vielä mihinkään suuntaan. Pennun ehdoilla ja tahdissa eteen päin.
Ai niin, ja Näpin rohkeutta, avoimuutta ja vietikkyydestä on jo saatu todella positiivisia merkkejä ja hetki sitten saatiin mahtavat näytöt myös toimintakyvystä <3 Kyllä moottoria piisaa - MAHTAVA PENTU!!!
ps... Näppäränä tyttönä Näp sai siirron Emilian pentu-ryhmästä Lotan koutsaamaan valmennusryhmään :o Kiitos Lotta! Ja Kiitokset Emilia mukavista treeneistä ja pentu-ryhmäläisille loistavasta seurasta!
 |
| Routa-siskon hieno kontakti ATT:n kisatunnelmissa - Kuva Sirpa Saari |
 | |
| Näp-litteä paikkamakuussa T-treeneissä Keravalla. Vieressä valoisa Valo. |
tiistai 1. helmikuuta 2011
Älkää herättäkö :)
Ajoittain mietin, voiko tuollaisia pentuja kuin Näp, ollakaan? Että mitäs jos tämä onkin vain unta eikä totta laisinkaan? Toisaalta onko sillä väliäkään sitten? Ei ole. Ei ainakaan niin kauan kun pysyy unessa - joten pliis; jos tämä on unta, niin _älkää_ herättäkö!!
Näppärä-Näp osaa jo vaikka mitä hienoja juttuja; nyt kun pieni hoksasi että pystyy hyppäämään autoon aivan itse, syöksyy autoon salamana kutsun kuullessaan. :) Ja matkustaa edelleen rauhallisesti, vinkumatta ja pahoin voimatta. Yksinolo niin kotona kuin autossakin sujuu mallikkaasti: pieni nukkuu. Ja varsinainen "city-koira" tuosta nääpiöstä on kasvanut, sitä eivät hetkauta vaihtuvat pinnat, portaat, hissit, junat, rekat... ei mikään. Liikenteen vilinässä Näp liikkuu rennosti ja luottavaisesti, ja mikä parasta - hihna löysällä ja poukkoilematta.
Kotioloissa Näp on edelleen huikaisevan helppo; sisäsiisteys on hyvällä mallilla noin pieneksi otukseksi ja parasta on käytös - Näp on kotioloissa todella huomaamaton ja kiltti pieni tyttö! Hipardin kanssa välillä pelaa, mutta käskettäessä _molemmat_ , sekä äiti että tytär, painuvat peteihinsä levolle. Ja vieläpä eri huoneisiin, eli eivät vain vahingossa sammahda kesken touhun (ihan niin kuin sellainen olisi edes mahdollista bordercollielle -kesken touhun sammuminen siis ;)). Pygmin seurassa Näp käyttäytyy käsittämättömän hienosti, eikä sorru mukaan 1,5 vuotiaan kaahotuksiin. Ja pieni on myös oppinut erottamaan sallitut ja ei-sallitut lelut toisistaan. Välillä kiusaus leikkiä Pygmin leluilla käy ylivoimaiseksi, mutta ei tarvita kuin hiljainen "irti" käsky niin "koiruudet" unohtuvat, ja neiti palaa taas omien lelujensa pariin. Näp irrottaa otteensa jopa mehevästä luusta pyydettäessä ja jättää kiltisti herkkunsa ulos sisälle kutsuttaessa :o (toisin kuin laikat, jotka kantavat kaikki "aarteensa" sisälle :-/ )
Vieraisiin koiriin, ihmisiin, tilanteisiin ja paikkoihin Näp suhtautuu avoimesti ja rohkeasti. Ja luonnetta typykältä löytyy vaikka Nätti ulkonäkö ja kiltteys & kuuliaisuus hieman voivat hämätäkin. Ehei, kiltteydestään ja kuuliaisuudestaan huolimatta Näp ei suinkaan ole mikään lapanen, vaan varsin oman arvontuntoinen sekä vahva neito ikäisekseen. Voi olla lampaat ihmeissään tulevaisuudessa tämän neidin käsittelyssä :) Tahtonainen jolta ei hermo leviä :)
Kun kotona katselee nojatuoliksi naamioituvaa Näpsää, ei voi kuvitellakaan millainen virta ja sähäkkyys siitä löytyy treenatessa :o Jos Hipardikin on nopea mooveissaan, Näp on jotain vielä enemmän. Sitä ei aina tahdo edes silmä erottaa, niin nopsa se on. Ja mikä parasta: sähäkkyydestään huolimatta Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä. Näp kuuntelee ja keskittyy loistavasti ja silti, tai ehkä juuri siksi, se on ilmiömäisen yritteliäs pentu. Näp myös vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun todella loistavasti ja keskittyy ohjaajaan harjoitellessa, se ei ota häiriötä edes vieressä agilityä treenaavista koirista. eikä edes Hipardista :o
Muutamassa pentutreenissä kun olemme nyt käyneet höntsäilemässä (leikkimässä, "harjoittelemassa" palkan suuntaa, "kuollutta" lelua, syömässä, juomassa ja nukkumassa) on koutseilta tulltu kommenttia että aijaa - tätä on näköjään harjoiteltu jo. Ja yhtä usein on tullut vastaukseksi, että itse asiassa... ei edes ole :o Näp vaan keskittyy niin hyvin, on motivoitunut eikä piittaa häiriöstä kun "mami" on se paras <3
Yhtä ihan uutta asiaa Näp pääsi, vähän vahingossa, treenaamaan viime viikolla. Nimittäin aihetta "kuinka jäädään autoon, kun Hip lähtee treenaamaan". Emme päässeet Päivin treeneihin vakiovuorollamme Pygmin TAYSin reissun vuoksi ja Päivi pisti perjantaina viestiä että illalla sopisi tulla jos päästään. No, sekin päivä meni lekureiden parissa, mutta koska lapsella on myös isä, treeneihin lähdin - armottomalla kiirulla. SDP:llä huomasin että enpä sit ottanutkaan Hipardille hihnaa ja pantaa mukaan (Näpillä ne olivat kun näpsän hain kyytiin hoidosta). Pimeä ilta ja hallilla täys tohina päällä -> autoja, ihmisiä ja koiria tuli ja meni -> hieman noloa olisi ollut ulkoiluttaa Hipardia täysin irti. Joten ei muuta kuin näpin hihnasta Hipille "noutajatalutin" ja Näp sai luvan jäädä autoon odottamaan. Ensimmäistä kertaa Näpänderin elämässä Hip pääsi ja se ei! Tähän asti Näp oli jäänyt autoon siten että on ollut yksin kokoajan tai niin että jäävät molemmat. Ja nyt tehtiin tämmöinen tempaus!
Palatessani Hipardin kanssa lämppäreiltä kuului autosta armoton protestointi ! Kävin auton vieressä huikkaamassa "Näp ei. Nyt nukutaan". Ja... "mölyapina" vaikeni. eikä koko iltana kuulunut pihahdustakaan autosta :) Hienoa Näp!!
No, ettei nyt mene ihan Näpänderiksi koko tämä blogi, niin kerrottakoon että oli Hipardilla hauskaa perjantain treeneissä. Harjoitus rata oli huomattavasti helpompi kuin "päivähyppyjemme" (tai valkkuryhmän) radat, joten Hip pääsi revittelemään tosissaan :) Hauskaa oli vaikkakin treenillinen anti jäi tällä erää normaalia vähäisemmäksi kun ei ollut "vaikeuksia" kuin yhdessä kohdassa jossa ensiksi ajoitin leikkauksen väärin ja seuraavaksi Hip alkoikin ennakoida mikä tuotti hieman vaikeuksia ohjaukseen. No, ennakointi pistettiin poikki ja sen jälkeen lyyti sai kirjoittaa vapaasti.
Ja nyt myös ohjaaja alkaa valmistautua yöpuulle ja huomisiin valmennusryhmän treeneihin :) Oli koutsien ja treenaajien kanssa juurikin hyvät keskustelut tämän projektin kehittämissuunnitelmista ja nyt onkin taas tämä ohjaaja intoa täynnä kuin ilmapallo. Jos toki oli jo aiemminkin :) On tuo vaan niin kiva treeniporukka ja mahti juttu tämä valmennusryhmä :)
Näppärä-Näp osaa jo vaikka mitä hienoja juttuja; nyt kun pieni hoksasi että pystyy hyppäämään autoon aivan itse, syöksyy autoon salamana kutsun kuullessaan. :) Ja matkustaa edelleen rauhallisesti, vinkumatta ja pahoin voimatta. Yksinolo niin kotona kuin autossakin sujuu mallikkaasti: pieni nukkuu. Ja varsinainen "city-koira" tuosta nääpiöstä on kasvanut, sitä eivät hetkauta vaihtuvat pinnat, portaat, hissit, junat, rekat... ei mikään. Liikenteen vilinässä Näp liikkuu rennosti ja luottavaisesti, ja mikä parasta - hihna löysällä ja poukkoilematta.
Kotioloissa Näp on edelleen huikaisevan helppo; sisäsiisteys on hyvällä mallilla noin pieneksi otukseksi ja parasta on käytös - Näp on kotioloissa todella huomaamaton ja kiltti pieni tyttö! Hipardin kanssa välillä pelaa, mutta käskettäessä _molemmat_ , sekä äiti että tytär, painuvat peteihinsä levolle. Ja vieläpä eri huoneisiin, eli eivät vain vahingossa sammahda kesken touhun (ihan niin kuin sellainen olisi edes mahdollista bordercollielle -kesken touhun sammuminen siis ;)). Pygmin seurassa Näp käyttäytyy käsittämättömän hienosti, eikä sorru mukaan 1,5 vuotiaan kaahotuksiin. Ja pieni on myös oppinut erottamaan sallitut ja ei-sallitut lelut toisistaan. Välillä kiusaus leikkiä Pygmin leluilla käy ylivoimaiseksi, mutta ei tarvita kuin hiljainen "irti" käsky niin "koiruudet" unohtuvat, ja neiti palaa taas omien lelujensa pariin. Näp irrottaa otteensa jopa mehevästä luusta pyydettäessä ja jättää kiltisti herkkunsa ulos sisälle kutsuttaessa :o (toisin kuin laikat, jotka kantavat kaikki "aarteensa" sisälle :-/ )
Vieraisiin koiriin, ihmisiin, tilanteisiin ja paikkoihin Näp suhtautuu avoimesti ja rohkeasti. Ja luonnetta typykältä löytyy vaikka Nätti ulkonäkö ja kiltteys & kuuliaisuus hieman voivat hämätäkin. Ehei, kiltteydestään ja kuuliaisuudestaan huolimatta Näp ei suinkaan ole mikään lapanen, vaan varsin oman arvontuntoinen sekä vahva neito ikäisekseen. Voi olla lampaat ihmeissään tulevaisuudessa tämän neidin käsittelyssä :) Tahtonainen jolta ei hermo leviä :)
Kun kotona katselee nojatuoliksi naamioituvaa Näpsää, ei voi kuvitellakaan millainen virta ja sähäkkyys siitä löytyy treenatessa :o Jos Hipardikin on nopea mooveissaan, Näp on jotain vielä enemmän. Sitä ei aina tahdo edes silmä erottaa, niin nopsa se on. Ja mikä parasta: sähäkkyydestään huolimatta Näpin keskittymiskyky on jotain aivan mieletöntä. Näp kuuntelee ja keskittyy loistavasti ja silti, tai ehkä juuri siksi, se on ilmiömäisen yritteliäs pentu. Näp myös vaihtaa lelusta namiin ja namista leluun todella loistavasti ja keskittyy ohjaajaan harjoitellessa, se ei ota häiriötä edes vieressä agilityä treenaavista koirista. eikä edes Hipardista :o
Muutamassa pentutreenissä kun olemme nyt käyneet höntsäilemässä (leikkimässä, "harjoittelemassa" palkan suuntaa, "kuollutta" lelua, syömässä, juomassa ja nukkumassa) on koutseilta tulltu kommenttia että aijaa - tätä on näköjään harjoiteltu jo. Ja yhtä usein on tullut vastaukseksi, että itse asiassa... ei edes ole :o Näp vaan keskittyy niin hyvin, on motivoitunut eikä piittaa häiriöstä kun "mami" on se paras <3
Yhtä ihan uutta asiaa Näp pääsi, vähän vahingossa, treenaamaan viime viikolla. Nimittäin aihetta "kuinka jäädään autoon, kun Hip lähtee treenaamaan". Emme päässeet Päivin treeneihin vakiovuorollamme Pygmin TAYSin reissun vuoksi ja Päivi pisti perjantaina viestiä että illalla sopisi tulla jos päästään. No, sekin päivä meni lekureiden parissa, mutta koska lapsella on myös isä, treeneihin lähdin - armottomalla kiirulla. SDP:llä huomasin että enpä sit ottanutkaan Hipardille hihnaa ja pantaa mukaan (Näpillä ne olivat kun näpsän hain kyytiin hoidosta). Pimeä ilta ja hallilla täys tohina päällä -> autoja, ihmisiä ja koiria tuli ja meni -> hieman noloa olisi ollut ulkoiluttaa Hipardia täysin irti. Joten ei muuta kuin näpin hihnasta Hipille "noutajatalutin" ja Näp sai luvan jäädä autoon odottamaan. Ensimmäistä kertaa Näpänderin elämässä Hip pääsi ja se ei! Tähän asti Näp oli jäänyt autoon siten että on ollut yksin kokoajan tai niin että jäävät molemmat. Ja nyt tehtiin tämmöinen tempaus!
Palatessani Hipardin kanssa lämppäreiltä kuului autosta armoton protestointi ! Kävin auton vieressä huikkaamassa "Näp ei. Nyt nukutaan". Ja... "mölyapina" vaikeni. eikä koko iltana kuulunut pihahdustakaan autosta :) Hienoa Näp!!
No, ettei nyt mene ihan Näpänderiksi koko tämä blogi, niin kerrottakoon että oli Hipardilla hauskaa perjantain treeneissä. Harjoitus rata oli huomattavasti helpompi kuin "päivähyppyjemme" (tai valkkuryhmän) radat, joten Hip pääsi revittelemään tosissaan :) Hauskaa oli vaikkakin treenillinen anti jäi tällä erää normaalia vähäisemmäksi kun ei ollut "vaikeuksia" kuin yhdessä kohdassa jossa ensiksi ajoitin leikkauksen väärin ja seuraavaksi Hip alkoikin ennakoida mikä tuotti hieman vaikeuksia ohjaukseen. No, ennakointi pistettiin poikki ja sen jälkeen lyyti sai kirjoittaa vapaasti.
Ja nyt myös ohjaaja alkaa valmistautua yöpuulle ja huomisiin valmennusryhmän treeneihin :) Oli koutsien ja treenaajien kanssa juurikin hyvät keskustelut tämän projektin kehittämissuunnitelmista ja nyt onkin taas tämä ohjaaja intoa täynnä kuin ilmapallo. Jos toki oli jo aiemminkin :) On tuo vaan niin kiva treeniporukka ja mahti juttu tämä valmennusryhmä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
