"Paha" tapa(ko?)

Äääks - alkaa pelottavasti vaikuttaa siltä että näistä loistavista treeneistä on tulossa (paha) tapa, sillä sellaisia saatiin vetää tällä viikollakin ihan urakalla :) No vitsi vitsinä, en valita, kyllä mulle loistavat treenit hyvässä koutsauksessa aina kelpaa paremmin kuin hyvin :)

Keskiviikkona piipahdettiin Päivin koutsattavana ja saatiinkin tosi loistavaa yksityiskoulutusta hienoissa puitteissa. Treeni rata oli mielenkiintoinen ja varsinkin pujottelut (sisään meno & loppuun asti kepittely) todella haastavat - vaikka tiesinkin Hipardin olevan "melko hyvä" pujottelija, niin kyllä siinnä silti tuskan hiki otsalle nousi miettiessä että niin... pystyyköhän se aivan tuollaiseen. No... pystyi!!! Ei jestas!!! Vaikka tosiaan olen tiennyt ettei Hip niitä heikkolahjaisimpia ole mitä pujotteluun tulee, niin silti yllätyin. Mahtava eläin kerrassaan, kuka kumma lieneekään sen kouluttanut ;o

Torstaina jatkettiin kimppa treeneissä Herwoodissa Teron johdolla ja olin aivan varma ettei me päästä sitä rataa ikimaailmassa - se tuntui niiiiiiiin kierolta ja mahdottomalta. Vaan... itseasiassa sylkkäri+leikkaus sekä valssi kohtaa lukuun ottamatta ei juuri ongelmia ilmennyt - hienosäätöä toki :) Aivan käsittämättömän mahtavat treenit Tero taas meille veti, se mies on kyllä oikea velho :o Ja Hip-pieni oli, jälleen kerran, niin huippu pätevä ja mahtavan työorientoitunut, sanalla sanoen: täydellinen.

Eikä se Hipardin ohjaajakaan ihan huono ollut :) Ja ehkä kaikista kivointa oli se mukava palaute mitä sain Hipardin kohtelusta ja palkkaamisesta - vaikka ei siinnä minun mielestäni ole mitään ihmeellistä, sillä jos ja kun Hip on paras ystäväni, niin tottahan toki parasta ystävääni hyvin ja oikeudenmukaisesti kohtelen. Ja Hipardin kanssa agility on meille "vain" leikkiä - ja juuri siksi niin tärkeää.

Sillä tärkeintä on leikki.