Hiilareita, Iipardeja (ja vähän stabyjä)

First things first: Bami on aloittanut juoksunsa! Astutuspuuhia siis odotettavissa kuun lopulla. Mahtavuutta! Lisätietoa yhdistelmästä ja Kirsin yhteystiedot löytyvät ”Stabyhoun pentuja” sivulta.

Muuten päivät ovat ”yllätys, yllätys”, vierähtäneet ”nuorten tyyppien parissa ja… Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla sekaisin. Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin… Tämä Tehosekoittimen biisi on soinut päässä viime päivinä kun "nopeat Hiilarit" ovat näyttäneet olevansa todellakin "työnimensä" veroisia. Aivan kaheleita söpöliinejä. Purevat raivoisasti ja leikkivät jo todella hyvin! Suuri osa jo ihan ihmisen kanssakin, eikä pelkästään yksinään lelulla tai sisaren kanssa. Hienoja puruotteita ja tapporavistuksia, vaanimista ja hyökkäämistä ja hampaat isketään kiinni kaikkeen mikä liikkuu - kuin myös kaikkeen mikä ei liiku. Ruoka-aikana oikein mukavaa "pirajalauma" efektiä. 

Ennen 5 viikon iän täyttymistä porukka oli jo mm. ulkoillut vesisateessa (ei haitannut), käyneet tutustumassa agilityn ihmeelliseen maailmaan Hervannassa ja 5 vko synttäreidensä kunniaksi pääsivät vierailemaan Lopella asti. Automatkat sujuivat todella hyvin ja vieraissa paikoissa ovat kuin kotonaan - todella rohkeita ja itsevarmoja tyyppejä. Ja motoriikaltaan erittäin kehittyneitä, kiipeävät ylös jopa liukumäkeä pitkin! Lapsia eivät väistä yhtään vaan seuraavat innokkaasti pikkuihmisiä ja säntäilevät polkuautojen ja pyörien perässä vailla huolen häivää. Myös ruohonleikkuriin ovat tyypit tutustuneet, eikä jänskättänyt kuin sen verran että se kohdattiin häntätötteröllä (eli suoraan kohti häntä täpäkästi ylhäällä. Kahjot!) Ampumisiin, saati muihin ääniin, eivät reagoi yhtään ja pölynimuri saa tyypit vain innostumaan. 

Ainoa suru ja murhe on se, että pennut ovat nyt JO 5 viikon ikäisiä :( Aika kuluu aivan liian nopeaan :( Paitsi varmasti pennun odottajien mielestä. Minun mielestä kyllä :( Tässä vielä "kuvasaastetta". Kuvissa tyypit vielä vasta 4 viikkoisia. Kiitos kuvista Leenalle ja Kirsille!

”Hiilareiden” lomassa toimeen ovat päässeet myös ”Iipardit”. Iipardien pentupäivää vietettiin paimennuksen merkeissä Keski-Korpeloilla ja voi että miten pätevä nuori paimenen alku Routa onkaan! Ihan pala nousi kurkkuun kun sai ilon ihastella Hipin taitavaa tytärtä oikeissa töissä. 

Näp-näppärä kunnostautui aksailun parissa; kisaaminen ollaan nyt sillee ihan ”aikuisten oikeesti” aloitettu ja Takkujen geimeissä 18-19.8. vedettiin 4 starttia. Lauantaina ihan ok radat, mutta ohjaajan koomailun vuoksi tulokseksi hylyt. Sunnuntaina taas Näp oli ekalla radalla poikkeuksellisesti hieman tuhmeliini, joten se rata päättyi heti kättelyssä. Seuraavalle radalle lähdettäessä Näp muisti taas hienosti sen tosi seikan, että jos mielii aksata on syytä tehdä kuten sanotaan eikä sooloilla. Ja aivan jäätävän radan pieni sitten tekikin! Yksi tylsä rima (oletettavasti tein jotain tyhmää tai olin myöhässä – tai, kuten todennäköisintä on: molempia ;)), joten nolla jäi saamatta. Mutta silti, hineo aloitus oikealle kisauralle, en voi olla kuin tyytyväinen. 

Kaiken kaikkiaan ”Iipardit” ovat, vaikka eri lajeja harrastavatkin, erittäin hienosti ja taiten ”rakennettuja” nuoria koiria vaikka itse sanonkin. Ihania ja kilttejä, mutta… äitinsä tyttöjä. Eivät päästä meitä ohjaajia todellakaan helpolla. (Tosin, kuka tässä helppoa on halunnutkaan? Ei ainakaan kukaan sellainen joka haluaa hipin lapsosen ;))