Syitä hymyyn...

Kaikenmaailman kamaluuksien keskellä on onneksi myös syitä hymyyn, kuten:

HIP'n kirmaus sijalle 1 JAUn kisoissa sunnuntaina Salosen Martin haastavalla radalla! (hirvittävästi ei sillä radalla tuloksilla juhlittu kyllä :o Vaikka ei se nyt niiiiiiin vaikea ollut.) Ja vaikkei sitä nyt palkintojen takia kisatakaan, niin täytyy kyllä sanoa että noissa kisoissa tosiaan kannatti voittaa: saatiin kisalahjakortti, RC:n 15  kg:n lahjakortti ja aivan ihastuttava kaulahuivi 100% lampaanvillaa :) Tässähän pääsi jo omillensa :)

Tiistaina hymyilytti vielä enemmän Hakametsän el. asemalla - jopa laskua maksaessa, sillä... molemmilla silmät terveet ja Näp-pieni oli eläinlääkärin mukaan myös luurankona äärimmäisen kaunis. Katsotaan nyt sitten muuttuuko tuomio "hovissa", eli Kennelliitossa.

Mutta kylläpä vain hymyilytti juu, tästä se alkaa... tulevaisuus <3 Siitä myöhemmin lisää.

Tyylikkäät, Taitavat ja Terveet Tytöt <3

Sari Syynättävänä

Hui, lauantai oli jännääkin jännempi päivä, sillä osallistuin Sarin vetämiin treeneihin. Jaa miksi se nyt niin jännää oli? No... mulla oli sinne yksi koirapaikka koska molemmat eivät mahtuneet mukaan. Se paikka oli merkattu Hipille. Meninkin Näpin kanssa.

Ja ei, ei mua jännittänyt sekään, että jos vaikka seuraavana päivänä kilahtaa meililootaan tai puhelimeen itse puheenjohtaja vaatimaan tilille että millä oikeudella treenaan Näpillä Hipin paikalla, kuten menneinä vuosina kävi :o (en minä oikeasti jännännyt että noin kävisi, kun on nykyään eri kerho kyseessä - sellainen jossa ehkä "supisijatkin" tajuavat, että sehän on ohjaaja joka paikan lunastaa, ei koira). Mua jänskätti siksi että kouluttaja Sari oli juuri "se" Sari, Näpin Ihanan Iskä Iiron omistaja ja ohjaaja :)

Vaikka on ihan video materiaaliakin ja tiedän etteivät treenitoverini ja koutsimme Takuissa & muualla (esim Elina, Niinu & Teemu) tyhjiä puhele, niin silti... kun Näp tuntuu edistyneen aivan ajatuksen voimalla, on mieleeni pompsahtanut miete että jos mä katselenkin tuota koiraa ruusunpunaisten lasien läpi? Jos se onkin oikeasti aivan surkea, ei osaa hypätä, on laama jne, jne... Kun... ei me olla treenattu nimeksikään, vähän vaan höntsäilty. En edes kehtaa sanoa kuinka vähän Näpillä on treenattu, ja kysyttäessä kiertelen ja kaartelen ja väitän että on enemmän kuin todellisuudessa ja että vähän joka asian kanssa on jotain ongelmaa... kun oikeasti... nolottaa kertoa totuus. Ja siksi toisekseen, sen verran tässä on tahkoa tallattu, että tiedän senkin että jotkut ajattelevat/ajattelisivat että valehtelen, ettei niin pienellä voi saada noin taitavaa koiraa. No, koirat haukkuu ja karavaani kulkee - ja ne, joiden mielipiteillä on jotain merkitystä, tietävät kuinka asia on <3

Lisäksi minua on ajoittain vaivannut Näpin kiltteys treeneissä, lenkillä, kotona... missä vaan. Se kuinka äärettömän helppo Näp on kotikoirana ja lemmikkinä - ja silti siitä löytyy potkua vaikka muille jakaa kun tehdään. No, on mun pentuna tulleista koirista kaikki olleet helppoja pentuja; rauhallisia kotona eikä asioista ole juuri tarvinnut vääntää vaan se "perusoleminen" on ollut kaikkien kanssa helppoa, mutta silti Näp on ollut jotain aivan ihmeellistä. Kun ei sen olemassaoloa edes tiedä. Koko koiraa ei nää ei kuule ja jos nyt jostakin pököilystä on pitänyt sanoakin, niin ihan pienestä sanomisesta on käsi lipassa tyyliin "yes Sir!". Ja silti sanoisin ettei tuo koira ole mikään pehmeä. Tuosta kiltteydestä johtuen olen ajoittain miettinyt että jospa Näpillä onkin jokin aivan kammottava elimellinen sairaus joka sen noin rauhalliseksi tekee? (tosi loogista - jos sellainen olisi, kaipa se koira olisi vetämätön myös treenatessa. Mutta kun ei ole.)

Sarilta sain huojentavia uutisia: aivan kuin Iiro :) Ja helppoja & kivoja kotikoiria, joilla on potkua harrastamiseen ovat Näpin puolisisaretkin :) *huoh* ehkä mä uskallan lakata odottamasta sitä milloin taivas putoaa niskaan. Ehkä.

Itse treeneissähän Näp - tapansa mukaan, loisti enkä minäkään nyt ihan huono ollut :D Hienosti osaa sivuirtoamisen renkaalle ja kokoaa itsensä hyppyihin erinomaisesti. Lukee rataa ja kääntyy superisti. Kontakteista radalla oli A - ihan uusi A, jolle tultiin putkesta -> ei haitannut mitään. Sinne mentiin ja hyvältä näytti :) Takaakierotton sain lähetettyä kaukaa (siis maltoin lähettää), jolloin Twistikin onnistui. Tarkkana täytyy kyllä tuon pienen kanssa olla sillä se on saippuoitu silakka - kirjaimellisesti. Heti kun on ohjaus auki, niin sieltä se tuli, sinne se meni. Pimeät putkikulmat ovat helppoja, ainoa hankala on sellainen pimeä putkikulma jossa putki on U:lla -> ei todellakaan voi Näpiä yhtä huolettomasti lähettää suorittamaan kuin Hipardia koska se hakee niin voimakkaasti edessä olevia esteitä. Kääntyy kyllä - tietenkin, mutta ei niin helpolla kuin Hip.

Enemmän luottoa vaan ohjaukseen ja paniikki mieliala pois, niin siitä se lähtee. Upeinta oli huomata se kuinka hyvin Näp jaksoi vaikka sillä on niin vähän tehty - ja etenkin se, että se PARANSI asennettaan treenien kakkoskierrokselle! Eli alkoi väsyneenä tehdä vielä paremmin töitä!

Mahtava eläin <3 Niin mahtava <3

Mutta valitettavasti pelkkiä hyviä uutisia ei ole kerrottavana :( Tällä hetkellä painaa syvä huoli Teräsmuori Kali the kaamean vuoksi. Pelkään, että teräs on väsymässä vaikka pilke silmissä on edelleen ja muutoinkin pirteä ja liikunnallinen mummu... mutta...15 vuotta on pitkä aika....

Paha tuhma ohjaaja :-/

"Ei ole äiti paha tuhma." totesi Pygmi. Mutta hipillä sen sijaan oli paha tuhma ohjaaja Tamskin kisoissa SDP hallilla. Höh!

Ensimmäisellä radalla ohjaaja oli vielä Pygmi määritelmän mukaan "kiva". Radan alku sujui tosi hyvin ja tein, ainakin omasta mielestäni, todella sujuvan ennakoivan valssin ja käytin hyväkseni Hipardin vahvuutta: loistavia kontakteja. Sitten.. sitten iski "koirakoulun" paikka ja kiltisti koulutin ja käveltiin radalta ulos. vähän kyllä harmitti, koska Jalosen rata olisi ollut niin houkutteleva suorittaa loppuun.

Toisin kuin Jokisen rata... Jokisen rata oli nimittäin aivan älyttömän helppo :-/ Sitä ei siis mitenkään olis hyödyttänyt mennä loppuun eikä siitä irronnut oikein kiksejäkään. Ja mentiin silti. tuloksella 10 :( Vaikka olisi pitänyt keskeyttää. Puolustuksena selittelen että huomasin riman (sen toisen, ekaa en huomannut lainkaan) vasta kun koira oli jo jatkanut matkaa. Mutta... olisi silti pitänyt. Höh.

No mutta... pakkovalssit on näköjään nykyään tosi hyvät ja loppusuora pelittää myös vaikka taukoa sen treenaamisesta on taas ollut jo pitkä tovi. Niin ja Hip teki mitä parhainta PR-työtä itsensä myymisen suhteen siinnä kisaamisen ohessa :) Oli myös todella mukava kuulla asiantuntijan (Hip sai pienen pikakopeloinnin ja analyysin kisaamisen ohessa) mielipide Hipardin kunnosta, rakenteesta ja hyppy tekniikasta & kehon hallinnasta. Kuulemma hyvässä kunnossa ja tasapainoiset lihakset. Etuosassa ei kirettyä mikä kielisi selkä vaivoista. Tyypillisellä aksa koiran alueella pieni jumi, eli varaillaan aikaa taas Elinalle pitkästä, pitkästä aikaa. Niin ja hyppää hyvin ja hallitsi kehonsa hienosti liukkaalla alustalla.

Ja treenaamisesta puheen ollen... Näp teki viime viikolla ekaa kertaa elämässään "isojen tyttöjen" A:n, ja... no sehän on kisavalmis. Todella hienosti Näp pieni on kontaktit oppinut vaikka treenejä ei tosiaan ole ollut nimeksikään. :) Pujottelulla tehtiin häiriötreeniä & leijeröintejä viime viikolla. Hyvinhän nuo sujuivat, tietenkin :) Ja niin... minäkin treenasin, eivät vain koirat: eli palautin sylkkärit takaisin uskontooni. Tai ainakin ajattelin palauttaa ja sehän on melkein sama asia ;D No, oikeasti jää kyllä nähtäväksi miten niiden kanssa käy, sillä Hip ei sylkkäreihin todellakaan halua tulla ja mä taas... no, mä olen laiska.
 

Kausi 2012 käynistetty

Näemmä lähes kuukausi edellisesta treeniselostuksesta... :-/ Tää on niin tätä: ensin ei muka ehdi laittaa mitään ja sitten kun aikaa kuluu niin asioita kertyy niin paljon että kirjaaminen alkaa jo ahdistaa. :-/ Tarvitsis vaan viitsiä "vähän mutta usein" linjaa. Mutta ku ei viitsi.

No, joulukuun treenit Hipin osalta tiivistettynä: Hip oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu, koirakoulu on purrut, TonTonin treenit on aivan mahtavia & haasteellisia ja Toni on todella taitava kouluttaja sekä tekniikoissa, rytmityksessä että ns. "perusohjauksessa". Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.

Näpin joulukuun treenit tiivistettynä: Näp oli aivan sairaan makee ja on se vaan huippu taitava koira. Yhteistyösujuu treenimäärään nähden hyvin ja Näp on tautisen nopea :o  Salen treenieissä tällä hetkellä keskitytty perusohjaukseen, toki tekniikoitakin käydään läpi ja Sale on kyllä hyvä niitä kouluttamaan.  Ja huippu kivaa on ollut huippu kivassa ryhmässä.

Mitäs muuta sitä viime vuodesta sanoisi? No, ei nyt oikein mitään maatamullistavaa tapahtunut. Kukaan ei syntynyt eikä kukaan kuollut (meidän "laumasta" siis). Pikku vittumaisuuksia siellä sun täällä ja ihan hirvittävästi iloa ja onnea sekä hauskoja hetkiä niin perheen, koiruuksien kuin ystävienkin kanssa <3 Agilityn saralla on ollut huippu hauskaa ja ollaan editytty aivan valtavasti, suurin kiitos siitä kuuluu TAKUTien valmennusryhmälle; Lokkiloille, Minnalle, Maisalle ja Tonille, sekä Niinulle, Teemulle ja Elinalle. Hipardin kanssa on niin autuasta mennä ja nauttia sen taitavuudesta.

Näp pieni, joka ei enää ole niin pieni, tai siis pentu, on osoittautunut todelliseksi kultakimpaleeksi. Äärettömän nopea, itsenäinen, sähäkkä ja kuulainen koira. Keväällä aloitettiin vähän höntsäilemään agilityä ja Näp näytti kyllä kyntensä heti. Alkusyksystä alettiin treenaamaan pentuaksaa eikä suunta ainakaan huonompaan ole mennyt. Nyt alkutalvesta ollaan viimeinkin aloitettu siirtyminen "isojen tyttöjen" aksaan, eli aloitettu kontaktien ja pujottelun mukaan otto. Pujottelutreenejä Näpillä on alla vasta 3 tai 4 ja hyvältä näyttää. Puomi on valmis radalle otettavaksi nyt n. 8 treenikerran jälkeen :) Hirmu nopeasti ja helposti on pieni kyllä edistynyt - kiitos siitä kuulunee erittäin laadukkalle (ja näin ollen koiraa säästävälle) treenille. Toki näpin luonnekin siihen vaikuttanee: pienen keskittymiskyky, kontaktihalukkuus ja työmotivaatio on aivan huippu luokkaa ja se koira oikeasti _miettii_ mitä siltä halutaan. Näpin kanssa on mahtavaa tehdä vaikka ihan helppoa se ei ohjaajalle ole, kiitos Näpin nopeuden, se pieni on varjoaankin nopeampi jos vain mahdollista :o Summasummaarum: ensimmäisen elinvuotensa aikana Näpistä on kasvanut todella nopea, estehakuinen ja rataa tehokkaasti lukeva agilitykoiran alku, joka kääntyy pennin päällä ja reagoi ohjaukseen ilmiömäisen hyvin. Että... en oikein voi muuta tehdä kuin onnitella itseäni: suunnitelma on edennyt just eikä melkein niin kuin olen ajatellutkin (tosin, ei sillä että olisin hetkeäkään epäillytkään olevani väärässä. Trust me, I know what I doing, sano :D )

Vuosi vaihtui leppoisissa merkeissä kotosalla. Vähän jännitti etukäteen että mitäköhän Näp raketeista tuumaa "ensimmäisenä" Uutena Vuotenaan (sitä ihan ekaa en mukaan laske, koska silloin Näp oli vielä niin pieni, että olisi joka tapauksessa todennäköisesti nukkunut pennun unta vaikka koko talo olisi sortunut ympäriltä). Turhaan jännitin, hyvinhän se sujui. Nukkui pitää pituuttaan keskellä lattiaa ihan kuten muutkin :)

Vuosi 2012 aloitettiin... ta-daa: agilityn merkeissä :D Suunnattiin Kana-Arenalle T-treeneihin jossa aksailut veti Ruokosen Juha. Oli kivat treenit, ehkä vähän helpot. Toki ajoituksia sai/saa aina hioa paremmaksi, mutta noin pääosin... peurssettiä. Tosin tuohon oli syynä se, että mä näemmä olen kuin olenkin oppinut ennakoivat valssit, Hiphän ne on osannut aina ja helppoja ne ovat Näpillekin. Ja helppoa on Hipille kaikki, eritoten takaakierrot ja puomi-putki erottelu mikä oli ehkä radan "ansa". Näpkin kun jo osaa takaakierrot ja päälle juoksun, niin eipä siinnä Näpinkään kanssa ollut juuri hinkattavaa. Näp pääsi tutustumaan puomi-putki erotteluun ja... no... se tietenkin osasi sen, onhan se Näp :) Niin ja Hipardin kanssa tein twistin! Siis TWISTIN!! Vapaaehtoisesti, keskellä rataa ja... se oli helppoa! Ja rima pysyi ylhäällä!!! Woot-Woot!!! Ja jottei nyt ihan hekutukseksi menisi, niin joo... jos on lyhyt esteväli ja tehtävänä jaakotus, niin siinnä on vielä petrattavaa. :-/ Jenkkikäännös pitkällä estevälillä toimii, mutta lyhyt esteväli ja jaakotus... se vaan on niin taitolaji Hipardin kanssa. No mutta... ei muuta ku reeniä :)

Tokoon ei osallistuttu kuin kuunteluoppilaana, oli kyllä hienoa nähdä taitavia koirakoita treenaamassa siinnä(kin) lajissa. Ja kaikista parasta oli nähdä Routaa. Niin ja Marjaanaa. Oli oikein mukava aloitus tälle vuodelle, ehkäpä paras mahdollinen :)

Näillä kahdella on katseet kohti tulevaisuutta aina <3

Lämmin Joulutervehdys blogin lukijoille

 

Videon todenperäisyydestä en tiedä, mutta sen tiedän että tämä on totta tuhansille lapsille - ja aikuisille. Jos olet koulu-, työpaikka-, harrastus-, tai mikä vaan kiusaaja, ymmärrätkö edes hävetä? Ja jos olet se joka katselee vain vierestä... kuinka voit elää itsesi kanssa?

Ei lumi, ei räntä...

... eikä edes hajonnut "mosse" pidä tätä porukkaa poissa TonTonin ja/tai Maisan treenilöistä :D Logististen ongelmien parissa ollaan siis painittu, mutta onneksi on olemassa ratkaisuja ;D

Joulukuu aloitettiin korkeanpaikanleirillä sylivekkien merkeissä, ja kappas: nehän onnistuu!! :o Woot-Woot!! Mörkö on siis tapettu, Elina sai iskettyä seipään sen selkään ja Toni vielä vähän seivästä väänsi :) Edelleen kyllä tunnustan, että Nääpiön kanssa sylivekit sujuvat paljon paremmin kuin Hipardin. Tosi hyvät treenit oli taas, vaikken kyllä paljoa jaksanut ottaa -> väsy, kipeä ja Hipin "kotiläksyn" kanssa taistelu oli rankka yhtälö, joten Hipillä yksi setti ja Näpillä sama treeni, keskityttiin aika paljon twisteihin koska mulla on taipumusta toimittaa Näp Albaniaan :/. Radan lukua käytiin läpi ja tuli todella hyvää tarkennusta päällejuoksun sääntöihin Tonilta. Kyllä se Toni vaan on viisas mies, ei voi muuta todeta. Ja oikeassa. Ei se ollut päällejuoksu paikka vaan ehdoton no-no. Sen sijaan twistin paikka oli ehdottomasti.

Maisan treeneihin mahduin taas molempien kanssa. Näp oli sangen näppärä jälleen <3 Twisti oli ensimmäisellä otolla mallia "Albania", toisella Näp pelasti, mutta kolmannella pääsimme samalle kartalle. Kyllä mulla vaan riittää opiskeltavaa tuon "saippuan" kanssa, jos en Näpin kanssa opi pitämään näppejäni kurissa, niin silloin en opi sitä koskaan, se jos mikä on saletti. Ihan uutena juttuna Näpille tehtiin pituudella vedättämistä ja kappas... sehän oppi senkin heti :) Pituuden jälkeinen elämä toi hyvin esiin Hipin ja Näpin tämän hetkisen eron: Näpille tarvittiin puolivalssia jotta sen sai mukaan ohjaukseen ja seuraavan aidan oikealle puolelle, Hipillä kiinni pitäminenkin oli jo vähän liikaa. Tai ei se pito vaan vapautus liian myöhään. No, treeniä lisää Näpille - ja mulle, niin kyllä se siitä.

Hip oli melkoisen Huikea pieni otus! No, kotiläksyä jouduttiin paiskomaan twistillä toooooosi paljon, mutta lopulta homma upposi kuin upposikin hipardin kaaliin. Ts. se ymmärsi että NYT tuo täti on ihan tosissaan. Jumalautsi mikä muutos asenteessa ja tekemisessä! Upeaa :) Upeaksi treenin teki myös se, että mun ennakoivat valssit & jaakotus/jenkkikäännös toimi kuin junan vessa <3 Ja huikeaksi se, että saimme radalle myös "vierailevan tähden", Annen Kidyn :) Kidy lipsahti Annelta radalle kanssamme ja mitäs me tehtiin? No, jatkettiin rataa Kidystä huolimatta :) Hip ei tainnut edes huomata Kidyn läsnäoloa ja veti aivan täydellisen puomin alastulon kaveri takalistossaan (tässä vaiheessa Anne sai Kidyn takaisin, hyvä niin ettei tullut yhteentörmäystä :D)

Keskiviikkona kipaistiin jälleen korkeanpaikan leirillä sekä Salen treeneissä. Tonin treenit sujui kivasti, tosin ratakaan ei ollut mikään paha. Koirakoulu on Hipardiin selvästi purrut ja se tsemppasi oikein tosissaan. Takaakierto valssistani olen tosi ylpeä, samoin rytmityksestä. Ja joo, kyllä se vetää kontaktit, jopa keinun, yksin loppuun asti vaikka ohjaaja pysähtyisi :) (sen sijaan mun lähellä oleminen puomilla on vaikeampaa).

Salen treeneissä Näpin kanssa päästiin tekemään sylivekkiä ja tehtiin niinkin hurja yhdistelmä kuin sokkari pakkovalssi jaakotus :o olin alkuun että ei me voida millään tuossa onnistua, eikä Näpille ole edes sokkareita tehty, mutta... toimi se!! En mä siis sitä epäillyt etteikö toimisi, vaan sitä että voiko Näpille sellaisen tehdä :) Näemmä voi :D Kolmenpisteen sääntöä kerrattiin Hannan ja Salen kanssa ja muistuttelin mieleeni myös Juhan valssi sääntöjä. Eli kaikin puolin erittäin antoisa treeni tämäkin :) Niin ja Näp pieni suoritti elämänsä ensimmäisen kerran pujottelun radan yhteydessä :o Se eei taidakaan olla niin pieni enää... kamalaa kuinka nopeasti se oppii, sillä itse asiassa tuo oli eka kerta kun pujotteluun ylipäätänsä lisättiin häiriö (liikkuva ohjaaja) ja edeltävä este. Kolme toistoa ja se oli sit siinnä -> enää ei menty Albanian kautta pujotteluun, vaan ohjauksen mukaan. Mutta tosi coolisti sitä täytyy kyllä viedä jos ei halua koiraansa kiinasta löytää.

Niin ja vetokausi on myös avattu! Hip kyllä ON husky! Voi jestas sitä innon ja riemun määrää kun se näki että NYT päästään vetämään. ei meinannut nahoissaan pysyä ja lähestulkoon veti itse4 valjaat päällensä :) Näp pääsi myös opiskelemaan valjakossa olon saloja, ja hyvinhän se lähti sujumaan. Tietenkin, kun Näpistä kerran on kyse :)

Taitavaa, ja eritoten älykästä, sukua osa 2

Tämä postaus on omistettu Näpille;  tuolle pienelle, ihmeelliselle olennolle, jonka matkassa totuus on tarua ihmeellisempää.

Marraskuu aloitettiin korkkaamalla Purina Center, joka on sanalla sanoen... MAHTAVA! Aivan täydellinen alusta aksaamieseen ja arvatkaapa kuka oli koirineen ensimmäinen "outsider" koirineen tuossa hallissa? No minä! Minä-minä-minä :D Saavutus se on tämäkin ;)

Piipahdettiin siis Elinan yksärillä Hipin & Näpin kanssa - ja kuten arvata saattaa, huikea ja hyödyllinen reissu oli! Ja oltiin kaikki kolme aikas supereita - vaikkakin kaikki saimme myös "kotitehtäviä". Minulle leikkaukset (joissa havaitsin kardinaalivirheen), Hipardille "kiltteys kuuri" (tämä yksäri tuli kyllä niin oikeaan saumaan -> sain varmuuden Hipardin "tuhmuuteen".) ja Näpille valsseissa ohjaukseen mukaan tuleminen. Niin - ja mä pääsin sylivekkijaakotus möröstäni! Wuhuu!!!!

Hip oli mainio kuten aina, eikä mun ohjauksessakaan ollut mitään pahasti vialla. Tuhma-Hipardiin siis pääasiassa keskityttiin ja saatiinkin heti kättelyssä loistavaa vastinetta. Oli myös ilo huomata kuinka paljon oma rytmittäminen on parantunut - mä hei oikeesti osaan jotain! :D

Ja Näp... Näp on... mieletön! :o :o Se osaa ihan kaiken. Siis aivan kaiken. Kun vain ohjaan sitä kuin Hipiä (ts. aikuista, osaavaa koiraa) niin Näphän menee. Varmisteluja se ei siedä, kuten ei kuulukaan sietää. Näp sai Elinalta paljon kehuja, ja Elina totesi Näpin osaavan ikäisekseen lukea rataa hämmästyttävän hyvin. Tosin siinnä on sitten tuo varjopuolensakin, eli nyt on se vaihe että lähtee lipeämään valssista. Mutta... Näpille tyypilliseen tapaan... 2 toistoa ja kappas: se osaa. :)

Samalla reissulla käytiin moikkaamassa myös Marjaanaa ja Routaa. Isoa sukutapaamista ei saatu, koska Hip sai jäädä autoon juoksujensa vuoksi. Pikaisesti moikkasi Marjaanan ja lapsensa parkkiksella. Mutta sitten siskosten jälleennäkeminen sitten heinä- elokuun vaihteen.... No, selvästi huomasi että NYT ollaan "aikuisia" naisia, eli ensin vähän rouvailtiin ennen kuin voitiin aloittaa takaa-ajokisa. Ja kun siirryttiin sisälle... huh-huh... kuinka elävästi minulle tulikaan marraskuu 2010 mieleen. Aivan samanlaista menoa. Ei ne ole mihinkään muuttuneet - kokoa vain tullut lisää :) Aivot ja moottori :D Näin se vaan on nähtävä. Noh, kohtapuoleen oli rauha maassa - Routa reporankana keskellä lattiaa (aivan kuten silloin n. 4-7 viikon iässäkin) Ja Näp liimautuneena minuun (no, Näp oli tuossa iässä mun taskussa, enää se ei sinne mahdu). Oli kyllä kiva nähdä Routaa ihan livenä pitkästä aikaa ja jutskailla Marjaanan kanssa näiden siskoksien touhuiluista. Hyvin samankaltaiset tuntuvat olevan vaikka harrastavat aivan eri lajeja. Ja Routa todellakin muistuttaa Hipardia enemmän (näkyi tosi selkeästi sellaiset Hipimäiset piirteet Roudan toko-koe videosta) ja on se hurjapää-hauska-heppu. Ja Näp se "aivot". Vakavampi, suoraviivaisempi ja joo... myös tavallaan tylsempi. ;D Näp on melkoinen virkamies verrattuna äitiinsä ja siskoonsa - mutta summasummaarum: molemmat ovat perineet selvästi sekä emäänsä että isäänsä eikä siskosten välillä koulutettavuudessa, sosiaalisuudessa tms. jutuissa ole eroja. Huippu nopeasti oppivia, loistavan keskittymiskyvyn ja huikean moottorin omaavia neitoja ovat.

Marraskuun alkuun ajoittui myös siirtyminen Takkulaan ulkoilmatreenilöistä. Ensimmäsiet treenit olivat Maisan vetämät tehotreenit (for Takut members only), jonne ilokseni pääsin sekä Hipin että Näpin kanssa. Rata oli... himppasen haastava. :o Mutta kyllähän me se nollalla läpi vedettiin ;) Hipardin kanssa tuli taas esiin mantra: miksi tehdä helpoista asioista vaikeita? Eli kun koira irtoaa ja osaa esteet itsenäisesti - eritoten kontaktit ja pujottelun, niin miksipä sitä ei voisi layeroida ja päästä paaaaaljon helpommalla? :D Lisäksi Hipardille tehtiin kiltteys kuuria toden teolla.

Näpin kanssa otettiin muutama lyhyt pätkä, ihan jo siksikin että radalla oli kontakteja/pujottelua tiheästi -> ei kovin pitkää pätkää päässyt tekemään jos em. esteitä ei radassa tee. Toisekseen hallin matto oli Näpille outo. Siis olihan se pikku pentuna siellä käynyt leikkimässä, mutta niistä ajoista oli kulunut aikaa 7 kuukautta. Näp olikin uudesta alustasta hieman ihmeissään alkuun ja sen ohjaaminen oli tosi työlästä kun koira valui vähän minne sattui ja sillä kesti ja kesti tulla mukaan ohjauksiin. En ottanut Näpillä kuin yhden setin, kun totesin että tänään ei kannata treenata kun en pysty liikkumaan yhtään normaalisti.

Muutaman päivän päästä olikin sitten vuorossa ensimmäinen kertamme TonTonin korkean paikan leirillä, ja mitä tekee Näp? No, liikkuu Takkulan matolla kuin olisi ikänsä sillä treenannut :o Tiesin kyllä että Näpillä on todella hyvä koordinaatiokyky ja hyvä kehon hallinta, mutta että näin hyvä... :o Hipardihan pelittää myös loistavasti alustalla kuin alustalla eikä sen kanssa ole ollut sutimis tai liikapito ongelmia koskaan, mutta silti... että 12 kk:n ikäinen pentu on samanlainen :o Yhtä kehittynyt ja kropaltaan niin valmis :o Noh, onhan Näp kasvanut kokoajan erittäin tasapainoisesti ja liikkunut jo 6 viikkoisena kuin aikuinen koira. Ja lisäksi...se on perinyt emältään ja isältään kyvyn käyttää päätänsä ja vahvat hermot.

Pään käyttökyvystä saatiin oiva esiemrkki näissä treeneissä muutoinkin: ensiksi Nemo pääsi livahtamaan radalle samaan aikaan kun minä opetin Näpille pöytää. Nemo palloili hetken aikaa siinnä ympärillämme ihmettelemässä mitä me oikein tehdään, ja Näp... Näp ei tainnut huomatakaan koko Nemoa. Se vain keskittyi tehtävään ja oppi pöydän n. 3 toistolla - vaikka mukana oli häiriökoira :) Radan pätkäämme sisältyi myös sarja este jolle tultiin suoraan putkesta. Ekalla kerralla Näp hyppi laakana kuten se mieluusti luontaisesti tekee ja toi 2 & 3 riman alas. Korjasin ja seuraavalla kierroksella selvästi näki kuinka Näp ajatteli ja kokosi itsensä joka aidalle todella taidokkaasti vaikka olikin "kiire" ja täsyi vauhti päällä. Niin ja Näpille ei ole tehty hyppytreenejä, se on ihan "luomu" hyvä - aivan kuten Hipardikin. Renkaalle Näp teki, vahingossa kyllä mutta tekipä kuitenkin, aivan järkyttävän tiukan takaakierto oksennushypyn :o Vahongossa siis syystä että olin itse sen jo ohjannut esteestä ohi, mutta Näp oli kuullut käskyn ja korjasi. Ja viddu renkaan! Eli... Näp todellakin osaa renkaan :)

On se pieni vaan ilmiömäinen. Eli jos näette minun hymyilevän kuin Mona Lisa, tiedätte että syykin on sama ;)

Taitavaa sukua

First things first: ONNITTELUT MARJAANALLE JA ROUDALLE!

Luoksetulon ilme a la Routa :) Kuva: Sirpa Saari

Hipin ja Iiron taiatava jälkeläinen, Routa, kera taidokkaan ohjaajansa Marjaanan, starttasivat toko-uransa 5.11. upealla 1 tuloksella pistein 186,5!! Upeaa! Suuren suuret ja äärettömän lämpimät onnittelut molemmille ja tervemenoa AVOimin mielin eteenpäin <3

Roudan taidokas sisko Näp, ei pääse kisauraansa korkkaamaan vielä, mutta ehkä sittenkin aiemmin kuin olin suunnitellut :o Kun ei näytä tuo talvi tulevan, niin päätin sittenkin fiilistellä kontakteja sekä pujottelua jo nyt syksyllä enkä vasta ensi keväänä. Ensimmäisellä kontaktifiilistelyllä törmäsin kontaktiongelmaan: Näp osaa alastulon "liian hyvin" : / Eli ensimmäinen koulutusvirhe löydetty, seuraavaa odotellessa ;D No, ihan hirmuisestihan tuota jouduttiin hinkaamaa, ainakin 3 toistoa jouduin tekemään ennen kuin Näp oivalsi mitä siltä halutaan  - ihan hirveän vaativa ja raskas homma siis:D No, parin, kolmen päivän päästä kokeilin uudestaan, ja kas... Näp osaa siis puomin ja A:n.  Hulppeaa on kyllä sen meno :o Ajatus alastulosta on taatusti oikea, niin hillitön vauhti pienellä on :o Ei meinaa oikein takaosa pysyä etuosan mukana. Vähän sais matalammalla vireellä tehdä näin alkuun IMHO, vaan minkäs teet: sähikäinen mikä sähikäinen <3 Ohjaaja parka vaan pääsisi hieman helpommalla jos koira ei olis noin nopsa ja sähköinen, mutta toisaalta... jos en nopsaa ja sähköistä  koiraa olisi halunnut, en olisi tästä yhdistelmästä pentua halunnut :D Nyt sain mitä tilasin, ja se on mahtavaa :)

No, koska kontaktit näyttäisi olevan - keinua lukuunottamatta, sitä ei olla vielä tehty, hyvällä mallilla niin ettei niitä kannata sen enempiä jauhaa, niin otettiin sit pujotteluakin. Kolme toistoa ja kappas - Näp osaa pujotella :o Ja... niin: LUJAA! :o Sit se on vielä niin hauska, kun se on niin pieni, niin eihän se joudu tekemään pujottelussa mitään muuta kuin juoksemaan. Hauskan näköistä. :) Kyllähän tämä Näpin nopeaoppisuus tässä vuoden aikana on tullut jotakuinkin selväksi, mutta silti... kolme toistoa ja hakee pujottelua mistä vaan itsenäisesti ja osaa jopa avokulman. Ja ennen kaikkea: ajattelee eteenpäin. Myös Näpin rengas on jotain ultimaalisen mahtavaa: se haekee sitä mistä kulmasta vaan ja pystyy hyppäämään sen miten vaan - aivan kuten emänsä :o Näp lienee siis todellakin perinyt taitonsa geenien mukana ja emän maidosta, sillä treenaamisella tää homma ei selity. Tai ehkä selittyy, sillä olenhan mä joutunut aiemminkin toteamaan että joku tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja käy salaa mun koiria treenaamassa ;)

SDP-hallilla Näp kävi parina iltana treenaamassa "olemista" ja ihan vaan olemista. Ja hienosti oli hän. Pisti kyljellelleen maate aivan litteäksi ja siinnä pysyi vaikka ihmiset, ja vieraat koirat, lähes kävelivät ylitse. Vaan ans olla kun saa luvan, niin syöksyy leluun kiinni kuin varjoaan nopeampi koira :o Ja se taistelu tahto... Awwwwwww <3

Näp ja Hip agilitoivat treenien merkeissä syksyn aikana myös Ruokosen Juhan kurssilla. Loistavaa oppia saatiin ja erinomaista palautetta. Ja varsinkin Hip oli tautisen makea <3 Hemmetti että se osaa olla hyvä! Vaikka tiedän sen, niin silti se "muori" vaan saa minut lyötyä ällikällä, ja se jos mikä tuottaa mahtavan fiiliksen. Hipardin talvitreeneiltä odotan paljon, sillä pääsimme talveksi taas TonTonin ryhmään, eli luvassa takuu haastavia ja opettavaisia treenejä :) Lauraa ja Lottaa tosin tulee ikävä, oli niin mukava ja laadukas kesä meillä. Treenit sporttiksella lopetettiin kokonaan lokakuussa monestakin eri syystä, mutta suurin syy päätökseen oli kieltämättä TAKUTien omat treenit. Kun seura tarjoaa laadukasta treeniä, niin sitä alkaa miettiä mihin sitä rahnsa laittaisi - ja kun on kerta halli missä voi treenata itsenäisesti myös talvella, niin... jos nyt välttämättä haluaa treenata 2x viikossa, niin se onnistuu kyllä polttoainekulujen hinnalla :) Tänk juu TAKUT ja eritoten koulutustoimikunta upeasta valmennusryhmä systeemistä!

Juhan treenien lisäksi Hip agiKIISI lokakuussa, ja nyt marraskuun alussa, agilitykisoissa. Piirinmestaruusjoukkueemme "Pitkäkarvaiset Bordercolliet" (Tiina Pitkäniitty & bcu Rylle, Riina Kuisma & pcu Oiva ja pcn Iita & minä & bcn Hip), tuli kovatasoisessa maxiluokassa sijalle 6 ja oli samalla paras TAKUTien joukkue! Ei lainkaan paha, kun ottaa huomioon että Rylle-Rytkönen on aivan möllitason koira ja mitä meihin joukkueen "konkareihin" (Riinan ja mun koiriin) tulee, niin maxien taso tällä leveysasteella on kuitenkin aikas kova. Huippua oli myös Kaisan ja Roopen sijoittumien medien yksilökisassa sijalle 6 tuplanollalla, ja erityisesti Nappiksen ja Sylvin 6 sija minein yksilökisassa tuplanollalla <3 Hyvä me!!

Hyvinkäällä ollaan muutaman kerran käyty kisaamassa. Lokakuungeimeissä ekalta radalta hyl heti kättelyssä jonkun ihme mömmöilyn takia, jälkimmäinen rata oli aikas cool (no oli se helppokin) pari rimaa otettiin matkan varrella alas ja sit päätin hyllyttää tautisen helpon radan toiseksi viimeiselle esteelle -> putken väärä pää. : / No, kyllä mä taidan olla silti sitä mieltä että ei se nyt pelkästään mun päätös ollut, vaan myös agilityn jumalien: ei ollut onni myötä ja varmistelemaan kun en ala. Se on joko kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa se oli se "ei mitään". Jos olisi ollut nolla, olisi ollut supernopea sellainen - kiitos JAU:n ajanottajalle että merkitsit aikamme ylös hylystä huolimatta! (Vaikka eipä nuo supernopeat raat paljoa lohduta jos ja kun ei ole nolla :-/)

Marraskuussa kisailtiin taas samoilla kentillä, nyt kolmen radan verran. Tuomarina Johanna Nyberg ja tosi helpot luukutus radat, varsinkin ekana ollut hyppäri oli todella helppo. Vain viimeinen agilityrata oli hieman teknisempi. Hypäriltä 15, yksi kielto ja kiellosta seurasi pudonnut rima, toinen rima tuli kun itse törmäsin esteeseen. Hyvää, tasaista yhdessä tekemistä ja radan alku ja loppu olivat todella makeet ja hyvän tuntuiset. Ja loppu suora aivan mieletön! Ensimmäisellä agiradalla Hip oli vähän tuhma ja tulokseksi 10 - 2 rimaa valsseissa. No, ei Hipardille silti vihainen voi olla koska se on niin ihana ja sen kanssa on niin mahtava mennä, mutta tämä asia pistetään nyt treeneihin, sen verran usein on nyt syksyn aikana tuota tuhmailua esiintynyt. (Roin puolelta kun tulee sitä taitavaa, mutta tuhmaa sukua ;)) Viimeisen radan startissa Hip muisti että ei saa olla tuhma. eikä ollut. Tehtiin flow rataa, aivan mieletön fiilis - koira kulki kuin ajatus, aivan kuin itsestään. Mä vaan hölkkäilin perässä ja vähän vinkkailin et mihin suuntaan :) Just näin helppoa agilityn tulee ollakin <3 Vaan agilitynjumalat eivät vieläkään olleet puolellamme: tuli rima alas pahassa paikassa (josta opin jotain todella uutta ja oleellista, kiitos Johanna!) ja radan loppuvaihella tein upean vekin ja Hip lähti upeasti mukaan upeaan vekkiin ja sinkosi upeasti upean vekkauksen avustamana putkeen A:n sijaan. Että teinpä siis liian täydellisen vekin ja Hip tuli ohjaukseen liian täydellisesti jos näin voi sanoa. Mun mielestä siinnä ei tapahtunut virhettä, ei kummaltakaan, vaan se nyt oli paskaa säkää - koiran askeleet nyt vaan sattuivat osumaan juuri niin että se lukitsi putken. Loppurata onnistui just niinkuin olin suunnitellutkin, eli mahtavasti.

Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, kerrottakoon myös "Lokkila CUP 2011" tulokset: tämä huikaisevan hurja jännitysnäytelmä käytiin lokakuun lopulla, ja... kappas, kappas, Hip se meni ja voitti kesämaxit aivan suvereenisti :D Kesämedit voittivat, niin ikään suvereenisti tietenkin Nappis ja Gabby!

Totta se on: Voittajien vaan on niin helppo hymyillä :)

Lämpimät kiitokset Lokkiloille ja Maisalle kesän koulutuksista, kuin myös mahtaville treenikevereille! Oli kyllä elämäni paras kesä! Te olette niin parhaita <3

Talvea odotellessa käydään huomenna piipahtamassa Elinan aksoissa Kaarinassa ja tietenkin moikkaamassa taitavaakin taitavempaa Routaa <3 Ja launataina liidelläänkin sit taas pitkästä aikaa Maisan treeneissä :)

Viisitoista kesää, ei yhtään vähempää

Vaikka pois on Alice viidentoista kesän jälkeen, niin Kali THE Kaamea ei! :)

Suuren suuret onnittelut Super muori Kali-Kaamealle, joka vietti tänään 31.10.2011 15-vuotis syntymäpäiviään! Eikä vieläkään ole meno hiipunut vaikka aamun valossa saattaa jo vanhalta näyttääkin.

Valossa aamun kun hänet mä nään,

kuinka vanhalta joskus hän voi näyttääkään.

Paljonko matkaa on tehtykään me,

hän ja mää...

Pienenä tyttönä...

Ja vartti julkisuudessa :) Metsästyskoirien tottelevaisuuskoe Jahtihaukuissa v-99