Muutakin kuin hiilareita...

... on Hipardin vatsassa :) Sen osoitti perjantainen ultra. :) Olen niiiiiiiin iloinen. Tällä kertaa ei tarvittu sen kummempia "tiineysoraakkelin" taitoja, ja itseasiassa ultrakin oli oikeastaan turha, sillä jos viimeksi(kin) tiesin että kantava on jo hyvissä ajoin ennen ultraa, niin nyt se oli selvää pässinlihaa; ei minkäänlaisia tiineysoireita, leikki hienosti - ihan vieraan ihmisenkin kanssa ja vieraassa paikassa (no muutamaa päivää ennen ultraa alkoi olla pientä muutosta käyttäytymisessä, johtuen lähinnä luultavasti vatsan koosta) ja se vatsa... Tällä kertaa Hip on varmaan suurempi jo nyt kuin mitä oli viimeksi tiineyden lopussa. Vyötäröä ei ole juuri lainkaan ja vatsa pullottaa huimasti. Ja nisät ovat valtavat. Sitä se "vanhuus" teettää; näkyy tiineyskin selkeämmin kun ei ole enää a) ekaa kertaa pappia kyydissä b) paikat niin timmissä kunnossa kuin "pikku likkana".

Nyt vain toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti - ja vielä sen jälkeenkin; että saadaan maailmalle terveitä ja mukavia "pikku Hiilareita" ja Hip itse voi hyvin ja palautuu synnytyksestä hyvin (ja nopsaan(kin)). Hipardin laskettu aika on heinäkuun puolenvälin jälkeen, joskus viikolla 29 noin suurin piirtein about (astutuksia kun oli pidemmällä aikavälillä, ja vaikka epäilenkin tietäväni mitkä kerroista olivat juurikin "ne", niin mukavan yllätysmomentin saamme silti, koska varmaksi ei voi tietää. Ihan kuin tämä ei olisi jo muutenkin tarpeeksi jännää ;o) Ja niin... pentublogiakin täytynee viritellä taas henkiin. :)

Pentulaatikko on jo roudattu esille, ja kuten viimeksikin... ei Hip ei siitä piittaa vaan nukkuu mieluummin lattialla edelleen. No, on minulla samanlainen pahvilaatikko jemmassa jollaista viimeksi käytin, jos/kun tämä vaatimaton mamma-koira antaa taas piu-paut somemmille ja "muka mukavammille" viritelmille. Myös muut koirat ovat saaneet jo alkaa totuttelemaan... tai no, ei SLP.ltä kysytty... se vain siirrettiin eri tilaan nukkumaan. Hyvin SLP sen otti, tosin enpä muuta epäillytkään, onhan se herra ehtinyt jo elämänsä aikana kokea monen moista muutosta.

Kyllä jännittää <3 Toivon niin kovasti että pentuja tulisi, sillä Hip on niin mahtava koira ja hyvä periyttäjä, olisi todella surullista jos Hipin jälkeläisiä ei tule enempää - varsinkin nyt kun uroksena on niin mukava ja hieno uros kuin mitä Harald on.

"Iipardeista" mainittakoon sen verran että Routa ja Marjaana malttoivat olla menemättä voi-vottelemaan heti kun lupa oli ja kävivät vielä toisen kerran avoimessa kisaamassa tokon SM-joukkueen merkeissä. Hienostihan sieltä ykköstuli niin että napsahti, ja nyt... nyt tervemenoa voivottelemaan. :)

Näp pieni taasen... Näp pieni sai etuoikeuden osallistua epävirallisiin kisoihin (kun ohjaajan seurakaverit vähän niin kuin pakottivat) Ja onneksi pakottivat sillä... Näp voitti kaksi eri luokkaa ja ta-daa... saatiin molemmista palkinnoksi 10 euron lahjakortit Mustiin ja Mirriin (+ muutakin). Lompakko kiittää :) Takuilla hyvät palkinnot epiksissä(kin) :)

No, tämän lisäksi Näp on ilmoitettu näyttelyyn ja... virallisiin agilitykisoihin :-/ Jänskättää niin etten meinaa housuissani pysyä...  Takkujen iltakisoissa pääsin vihdoista viimein näkemään Näpin ja Roudan sisarpuolen Pirtun, ja... voi vitsit, jos mulla ei olisi Näpiä (ja Hipiä) olisin aikas kade sellaisesta koirasta <3 Aivan mahtava! Ja ihan samanlainen kuin Näp, niin radalla kuin sen ulkopuolellakin.

Tänä viikonloppuna Näpin siskopuolet pääsivät loistamaan agilityn SM-kisoissa, sillä Pirtu ja Tuulia nappasivat 6 sijan ja Lux (Tronic Aluxia) ylsi sijalle 9. Aikas päteviä tyttösiä on Iiro-iskä saanut maailmalle <3

Mutta siis, nyt sormet ja varpaat ristiin ja ylös ja toivotaan parasta että saataisiin näitä lisää, kiitos:

Hipardin käsitys pentujen hoitoon sopivasta paikasta ;) Ei ole mikään "prinsessa" ei ;)

Ja loppujen lopuksi sillä pentulaatikolla edes mitään käyttöä olisi ollutkaan...

Ulkoilua n. 3 vko iässä.

viimeiset yhteiset päikkärit saman katon alla ja saman ruokakupin äärellä.

Nopeita ”Hiilareita” odotellessa

HIP’lle ja Haraldille saatiin useita onnistuneita astutuksia viikolla 20!

Mikäli väitteeseen ”kyllä luonto tietää” on uskominen, niin tätä kirjoittaessani Hipardin kohdussa kehittyy hyvä liuta sikiöitä kovaa vauhtia, sillä niin sujuvasti astutukset toteutuivat. Hip tuntui suorastaan rakastavan Haraldia eikä haaskannut aikaa edes kosiskeluun, vaan päästi uroksen helposti ja nopeasti selkään jo ensimmäisenä päivänä (jolloin oli vasta tarkoitus testata oikeaa ajankohtaa) kuin myös viimeisenä päivänä (jolloin oli taas vain tarkoitus testata että onhan otolliset ajat varmasti ohi).

Myös Harald osoitti loistavia jalostuskoiran aineksia, sillä nuoresta iästään ja kokemattomuudestaan huolimatta se ei häseltänyt yhtään. Poika (nykyisin mies :-) ) tiesi todella tarkkaan mikä on homman nimi, mistä suunnasta astutaan ja miten. Ei häiriintynyt ihmisten läsnäolosta mitenkään ja otti ”naisensa” todellisin omistajan elkein. Tällä pojalla on kyllä itsetunto ja asenne kohdillaan, niin hienosti en ole nähnyt vanhojenkaan urosten astuvan kuin mitä Harald toteutti! Ja puuhien jälkeen Harald oli kuitenkin tyyni, kontaktihakuinen ihmiseen ja valmis treenaamaan ja leikkimään ihmisen kanssa, joten mikään ”seksihullu” uros ei kuitenkaan ole kyseessä – vain uros, joka tietää mitä on tekemässä.

Jokaisella kerralla saatiin parille hyvät nalkit, lyhyimmillään nalkki kesti reilut 20 minuuttia, pisimmillään lähes 40 minuuttia :o Eli alku ainakin lupaa hyvää, nyt sitten aloitettiin tuskastuttavat ”piinaviikot” ennen ultraa ja toivotaan että kaikki sujuu hyvin.

Ultran tuloksia odotellessa kerrotaanpa nyt hieman lisää tästä yhdistelmästä…. eli

Toiveissa ”nopeita Hiilareita” yhdistelmästä:

-tokon voi-luokassa ja agilityn 2-luokassa kilpaileva Ruotsin tuonti
E: Skogsvallarens Hip 

i: Gk Vallh Pr Eryri Roi (Englannin tuonti) - e: Gk Vall Pr Lyn (Englannin tuonti)

- Norjan tuonti, agilityssa kilpailu-uraansa aloitteleva
I: Noxu

i: Walis - e: Laika

Tämä yhdistelmä kokoaa hyviä isds-paimenlinjoja yhteen, ja lisäksi Hip`n vanhemmilla on myös erinomaista harrastuspuolen (toko, agility, pk) näyttöä jälkeläisissään/lähisuvussaan. Hip ja Harald ovat vilkkaita ja hyvän saalisvietin omaavia nopeita koiria; lisäksi ne ovat arkielämässä avoimia ja mukavia. Pentue tulee olemaan Hipin viimeinen pentue.

Pentue toteutetaan yhteistyössä Tending -kennelin kanssa ja pennut tullaan rekisteröimään Tending kennelliin. Tiedustelut ja lisätiedot yhdistelmästä siis sitä kautta. Mitä Hipardiin, tai sen aiempaan jälkeläisnäyttöön tulee, niin niihin kysymyksiin vastaan toki mielelläni, eli mikäli bongaat minut ja Näpin treeneissä, kisoissa, niin nykäise hihasta - tai laita viestiä niin saat paluupostissa puhelinnumeroni, sähköposteihin vastaamiseen ei valitettavasti tahdo aika riittää.

HIP tuotiin loppuvuonna 2005 Ruotsista; ensimmäiset elinvuotensa se ollut tilalla paimenkoiraopissa, ja aloitti harrastuskoirauransa siis vasta meille muutettuaan, eli syksystä 2007 alkaen. Tällä hetkellä kilpailemme tokossa voittajaluokassa ja agilityssa 2-luokassa; lisäksi HIPin harrastuksiin kuuluu kesäaikana ratajuoksu treeneissä ja talvisin pieni kiskoo kelkkaa valjakossa laikojen kanssa. Eli kuten sanonta menee... jos sinulla on bordercollie, voit harrastaa mitä haluat ;)   

Hip on erittäin avoin ja sosiaalinen, taistelutahtoinen ja nopea narttu. Hipillä erittäin hyvä työmoraali ja suuri halu tehdä asiat oikein; se kuuntelee ohjaajaa ja reagoi hyvin. "Agilitypiireissä" Hip on erittäin pidetty koira sillä se on nopeudestaan huolimatta loistava kääntymään, noudattaa ohjausta millintarkasti ja tekee rataa äärettömän hyvällä asenteella. Hip ei reagoi laukauksiin, ja se myös liikkuu hyvin erilaisilla pinnoilla/mattoalustoilla ja suhtautuu uusiin asioihin avoimesti ja rohkeasti. 

Ohjaajaa kohtaan Hip on nöyrä, olematta kuitenkaan nöyristelevä. Vaikka Hip on töissään "tulta ja tappuraa" kotona Hip on huomaamaton kuin seinäkello – huomaamattomampikin, koska Hip ei tikitä ;) Helpoin ”kotikoira” mitä minulla on koskaan ollut. Helppoutta lisää entisestään Hipin avoimuus sekä sosiaalisuus; Hip on karavaanari kaikkien kaveri joka rakastaa ihmisiä, erityisesti lapsia, ja tulee toimeen hienosti toisten koirien seurassakin. 

 Hipin emä on Skogsvallarens-kennelin jalostusnarttuja; Englannista tuotu GK VALLH PR Lyn. Lyn`llä on varsin hieno paimenpuolen suku, sen isä on J H Wilsonin Rob, ja nartun isoisät ovat Supreme Championeja; Davidssonin Graig, ja J H Wilsonin Spot.  Lyn työskentelee ruotsalaisella tilalla, jossa on sekä lypsykarjaa että lampaita. Lynin täyssisko Maid on mm. voittanut Internationals-paimennuskilpailun.

Hipin isä on Walesista Ruotsiin tuotu  Gk Vallh Pr Eryri Roi, joka on erittäin voimakasluontoinen, vahvan intensiivisen paimennustyylin omaava uros. Roi on työskennellyt isoilla, monen sadan lampaan tiloilla työkoirana, ja lisäksi se on suorittanut hyväksytysti paimennuksen perusradan.  Jälkeläisnäyttö Roilla on sangen vakuuttava ja sillä on mestaruus- ja maajoukkuetason jälkeläisiä harrastuspuolella niin Ruotsissa kuin Norjassakin. Suomessa Roin jälkeläisiä ovat mm. lupaavat Tenging H- ja I-pentueet. Roin jälkeläiset ovat olleet keskimäärin hyvin terveitä ympäri Pohjoismaita.

Hipin täysveli Hyss on Ruotsin Käyttövalio (pk-jäljeltä) ja Ruotsin Tottelevaisuusvalio. Se on erittäin pidetty uros Ruotsissa, ja mm. vuoden 2009 tokon Ruotsin Mestaruus-kilpailuissa se oli karsintapäivän 5. ja finaalipäivän 6. Hipin täyssisko kilpailee pk-hakukokeessa korkeimmassa luokassa. Paimennustestin Ruotsissa ovat Hip'in sisaruksista läpäisseet Hyss sekä Hjalmar, ja Hurry on suorittanut hyväksytysti paimennuksen perusradan Suomessa. Ruotsin sisarukset ovat olleet terveitä lonkistaan ja silmistään.

Hipillä on A-A lonkat, terveet kyynärät ja silmät on peilattu terveiksi. Hip on ollut koko ikänsä perusterve koira, ei ontumisia ei allergioita, ei ylipäätänsä mitään, ei edes tapaturmia yhtä tulehtunutta reikää (todennäköisesti osunut oksa kuonoon) lukuun ottamatta. Loistavan rakenteensa ja luultavasti myös hienon luonteensa vuoksi Hipin lihashuolto on ollut myös äärettömän helppoa, eikä sille ole kehkeytynyt jumeja lihaksistoon juuri koskaan. Joitakin hyvin pieniä jumeja ja kuonia ainoastaan nyt vanhemmiten jos hieronta välit ovat venyneet yli puolen vuoden. Näyttelyistä Hip on saanut arvosanaksi H:n Paula Heikkinen-Lehkoselta mikä on työlinjaiselle koiralle kova saavutus sekin, mutta se rakenne… kun se on hyvä, niin se on hyvä ja sitä show-linjan tuomarikin arvostaa.

Hipillä itsellään on vähäinen, mutta sitäkin laadukkaampi jälkeläisnäyttö Tending U-pentueessa (s. 18.10.2010). Routa (T.Umbra) kilpailee tällä hetkellä tokon voittajaluokassa ja on erittäin pidetty koira tokopuolella. Lisäksi Routa harrastaa jälkeä ja paimennusta.

Näp (T. Ultimate) on agilitysuuntautunut ja aloittelee kilpailu uraansa luultavasti tämän vuoden aikana. Myös lampaisiin näp on tänä vuonna päässyt tutustumaan ja tulee pääsemään vielä uudestaankin. Vaikka Näp on vielä hyvin raakile, se on ehtinyt herättämään suurta kiinnostusta agilitypiireissä ja on erittäin pidetty koira agilityharrastajien keskuudessa.

Tendin Umbra aka Routa

Sekä Näpin että Roudan silmät on peilattu pentuna terveiksi. Näpin silmiin on tehty jo aikuisiän peilauskin ja terveet ovat, lonkiltaan Näp on A-A ja kyynärät 0-0. Perusteirveitä, hienon rakenteen omaavia, avoimia ja sosiaalisia neitoja ovat molemmat, joilla kummallakin on mahtava luonne niin kotona kuin töissä. 

Harald

Urosvalinta Hip`lle on Niina-Liina Linnan nuori Norjan tuonti "Harald" Noxu. Se on energinen, nopea ja saalisviettinen uros, joka ei reagoi laukauksiin, eikä sillä ole myöskään ollut paikka-tai alusta-arkuuksia. Harald on rohkea, sosiaalinen ja avoin nuori koira, joka aloittelee nyt kisauraansa agilityssa - omistajat kuvaavat sitä lajissa elastiseksi, kiihkeäksi koiraksi joka liikkuu, kääntyy ja hyppää hyvin. Haraldin takaa löytyy hyvä paimenpuolen suku, ja samoista linjoista on tullut myös ansioituneita harrastuspuolen koiria. Uroksen vanhemmat, Walis ja Laika, ovat tilalla työskenteleviä paimenkoiria, joita Haraldin kasvattaja kuvailee avoimiksi ja työhaluisiksi koiriksi. Etenkin Haraldin emä on kunnostautunut erittäin hyvänä työkoirana. Yhdistelmä on uusittu kaksi kertaa; ensimmäinen, vanhempi pentue vastasi niin hyvin kasvattajan toiveisiin - siinä on mm. yksi hyvin nopea ja erittäin pidetty agilitykoira ja useita hyviä paimenkoiria - että yhdistelmä uusittiin. Kummankin yhdistelmän jälkeläiset ovat olleet terveitä lukuun ottamatta yhtä pentua joka jouduttiin lopettamaan jo pienenä synnynnäisen kehityshäiriön takia. 

Itse ihastuin Haraldiin täysin, enkä lainkaan ihmettele sitä että tämä pentu oli aikanaan pakko saada Suomeen, niin mahtavan luonteen Harald omaa. Se, mitä näin nyt Haraldia näinä astutuspäivänä kotioloissa, miten se leikki ja miten se astui ja miten se suhtautui perheen muihin koiriin… niistä kaikista välittyi minusta kuva koirasta, joka on kiihkeä, sinnikäs, voisi kai sanoa että päämäärätietoinen, oman arvonsa tunteva, hyvän itsetunnon omaava uros, joka on kuitenkin äärettömän avoin ja kiltti. Todella tasapainoisen oloinen kaveri.

Haraldilla on B-lonkat, terveet kyynäret, selkä ja silmät. 

Tämä talo on tyhjempi nyt...

... kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut. Tämä talo on tyhjempi nyt... suuren ilon keskelle laskeutui suunnaton suru; Helatorstain aamuna Kalin takajalat pettivät. Kali pystyi vielä nousemaan, mutta liikkumaan ei. Vielä keskiviikkona Kali oli täysin normaali oma itsensä, josta ei kuunan olisi uskonut että kyseessä on jo 15,5 vuotias koira.Eläinlääkäri aseman pihaan pysähdyttäessä Kali edelleen innostui kuin nuorena: "mihin nyt tultiin". Kali sai luvan lähteä ns. saappaat jalassa ja nukkua pois omassa autossaan. Lämmin kiitos Eläinlääkäriasema Tuhatjalan henkilökunnalle empaattisesta ja eläinystävällisestä toiminnasta.

Ja kiitos Kali. Kiitos kaikesta. Annoit niin paljon.

Rakastan sinua.

Tekee niin kipeää...

31.10.1996-17.5.2012

Harmo on pieni, villava ja pehmeä, pinnalta niin hienoinen, että sen luulisi olevan pelkkää pumpulia, kokonaan vailla luita. Mutta sen silmien gagaattipeilit kiiltävät kovina kuin kaksi kristallinmustaa koppakuoriaista.

Lasken sen irti, ja se juoksee niitylle.

Kutsun leppeästi: "Harmo", ja se tulla tömistää luokseni iloista pientä hölkkää, jossa tuntuu helisevän ties minkä taikakulkusen nauru.

Se on hellä ja hyväilynkipeä kuin lapsi, kuin pieni tyttö, mutta luja ja kuiva kuin kivi.

Siinnä on terästä.

Siinnä on terästä ja kuun hopeaa samalla kertaa.

(otteet kirjasta Harmo ja minä, Juan Ramón Jiménez)

Kosioreissuilua

Hipardin juoksu on edennyt odotetulla tavalla ja hyvin, eli kosioreissut Haraldin luokse on aloitettu - ja pelkäksi kosiskeluksi reissu ei ole jäänyt vaan takana on itseasiassa jo kaksi onnistunutta astutusta joissa molemmissa koirat jäivät nalkkiin hyväksi toviksi, eli hyvältä näyttää.

Hipardin "hyvät jalostusnartun" ominaisuudet toki jo tiedettiinkin, mutta Haraldin toiminta toki hieman jännitti; onhan kyseessä sangen nuori uros ja vieläpä ensikertalainen joka on elänyt "isojen poikien" joukossa. Vaan niinpä vain Harald(kin) osoitti täysin vääräksi ennakkoluulot sähläävästä nuoresta pojasta ja osoittautui paitsi todelliseksi herrasmieheksi, myös varsinaiseksi pukiksi. Ei voisi astutus oikeastaan helpompaa olla: koirat irti ja muutama minuutti ja nalkissa ovat. Loistavuutta :)

Haraldista tässä kiireiden keskellä lisää hieman... Eli Harald, virallisesti Noxu ( ER29730/11,NO31585/11), on siis Niina-Liina ja Teemu Linnan omistama nuori Norjantunti uros. Harald on kuvattu luustoltaan terveeksi - lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja silmät ok Harald on erittäin taistelutahtoinen, hyvän moottorin omaava nuori uros, jolla ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia. Järkevä, sosiaalinen ja avoin koira, kotioloissa helppo ja huomaamaton ja kaikin puolin sellainen "Rento-Reiska". Hyvin saman tyyppinen koira kuin Hipardikin, myös rakenteeltaan (kevyt, hyvin liikkuva otus).

Pikku pentu aikansa Harald vietti lammastilalla ja on syntynyt ja elänyt lampolassa ennen matkaansa Suomeen. Haraldin isä on Norjalainen Walis ja emä Laika, ja Harald itse on tämän yhdistelmän toisesta pentueesta. Walis-Laika yhdistelmän ensimmäiset jälkeläiset, jotka ovat tällä hetkellä n. 4 vuotiaita, ovat olleet erittäin pidettyjä koiria. Etenkin yksi nartuista, joka kilpailee agilityn ylimmässä luokassa on sikäläisissä (kuin myös Suomalaissa agilitypiireissä) erittäin pidetty, hyvin hermonsa hallitseva ja rento koira, joka kuitenkin kulkee radalla kuin tuli hännän alla tiputtelematta rimoja. Walis-Laika yhdistelmän ensimmäiset jälkeläiset ovat myös tutkittu luustoiltaan terveiksi.

Eli tässä nyt lyhyesti "panokiireiden" keskellä hieman lisä infoa. Kuvia ja tarkempia tietoja myöhemmin lisää.

Ja tosiaan, Hipardin pennusta kiinnostuneet ovat tervetulleita kotiimme Hipiä sekä sen jälkeläistä Näpiä moikkaamaan sekä seuraamaan Näpin treenejä. Hipardin toinen pentu, Routa,  ensimmäisestä pentueesta asustelee Turun suunnalla ja Roudan omistaja Marjaana on myös luvannut että Routaa saa käydä moikkaamassa.

Nyt taas kohti kosio reissua :)

Lisää pentusuunnitelmia ja vähän muutakin :)

First things first: Routa ja Marjaana nappasivat Tokossa luokka voiton, AVO1 tuloksen ja menolipun voittajaan!!!!

Hip-mamma ja Näp sisko asiasta viis veisaavat, mutta tää "varamamma" on haljeta ylpeydestä :)

Hipardi kypsyttelee juoksuaan ja samaan syssyyn aloitti juoksunsa myös Näp. Eli Näpin toko-kurssi katkesi lyhyeen. Aksailua juoksut eivät häiritse ja viime perjantaisessa valmennusryhmän treeneissä olikin ilo huomata kuinka hyvin (ja helposti) Näp vastasi jälleen kerran saamaansa oppiin ts. flänkkihirviö oli poissa radalta ja "juna" taas tilalla.

Näpänderi pääsi äitienpäivänä käymään lampailla - näki lampaat peräti toisen kerran elämässään :o Ja... no, kyllä se siltä näytti, että näkee vielä kolmannenkin kerran, nyt vain hoidetaan Hipardin "panohommat" ensin.

Näpin parhaalle kaverille, Bamille, on myös suunniteltu panohommia, eli...

Stabyhoun pentuja suunnitteilla

JV-10 HeW-11 EEJV-11 EEV-11 HAZEBAD JAPKE NEANKE "BAMI" tullaan astuttamaan seuraavista juoksuista, joita odotetaan elokuun paikkeilla. Bami astutetaan PMV-09  HAZEBAD DYNAMIC DUSTIN "JUUSO" kanssa. Juuson kanssa käydään sorsa- ja kanalintumetsällä joka syksy.
Bamille pentue on ensimmäinen ja Juusolle toinen. Sukusiitosprosentti on 0,00 %  4:n sukupolven mukaan. Bamin ja Juuson löydät KoiraNetistä

Juuso

Bami

Pentutiedusteluihin vastaa Bamin omistaja Kirsi Mäki puh. 0400-963089,
arkisin klo 15.00 jälkeen tai sähköpostitse koomaki@hotmail.com

Nopeita Hiilareita ;)

Voi ääks tätä mun blogin päivitys tahtia... paljon on tapahtunut ja treeneistäkin olisi vaikka mitä juttuja (esim. viikonloppuna Näp & Hip treenailivat Niinu ja Teemu Linnan huikean hyvässä opissa) Bloggerin ulkoasukin oli tässä päivitystauon aikana muuttunut niin, että saapas nähdä onnistuuko tämä tekstin julkaisu edes.

Mutta siis... vuoden ensimmäisissä ulkokisoissa Janakkalassa kirmattiin Hipardin kanssa jälleen nolla voittoon :) Oli se aika mannaa kun "tätiliitäjä" jättää urheilijanuorukiaset nielemään pölyä.

Hip Jankkin kisoissa 22.4.2012

Nolla voittoa juhlistettiin asiaan kuuluvin tavoin, eli skumpalla ja hurrrrrrjalla määrällä Arnoldsin donitseja, ja hyvä niin sillä seuraavaa nolla voittoa saadaankin sitten odotella (toivottavasti) pitkään, sillä...

Odotettavissa Nopeita Hiilareita! 

Kyllä, Niinun treenien lopuksi ja kunniaksi Hip aloitti juoksunsa sunnuntaina 6.5. :) Hieman meni Hipillä ajoitus pieleen, sillä urosvalintana Hipille on Niinu ja Teemu Linnan nuori norjantuonti Noxu aka "Harald". 

Eli mikäli luonto vain on puolellamme, on heinäkuun puolenvälin aikoihin odotettavissa karppaajillekin sopivia Nopeita Hiilareita :) 

Lisätietoja yhdistelmästä hieman myöhemmin, mutta tämän näköinen nuori herra on siis kyseessä - eli kaiken muun hyvän lisäksi söpökin vielä, aivan kuten Hipardikin. 

Pentue toteutetaan yhteistyössä Tending -kennelin kanssa ja pennut tullaan rekisteröimään Tending kennelliin. Tiedustelut ja lisätiedot yhdistelmästä siis sitä kautta. Mitä Hipardiin, tai sen aiempaan jälkeläisnäyttöön tulee, niin niihin kysymyksiin vastaan toki mielelläni, eli mikäli bongaat minut ja Näpin treeneissä, kisoissa, niin nykäise hihasta - tai laita viestiä niin saat paluupostissa puhelinnumeroni, sähköposteihin vastaamiseen ei valitettavasti tahdo aika riittää.

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan....

Ooops, muistin kyllä, etten ole blogia järin tiheästi päivitellyt, mutta että näin pitkä aika... No, eipä tässä nyt mitään niin ihmeellistä ole tapahtunutkaan; treenattu ollaan joskus ja kisattukin silloin tällöin. Pääasiassa ihan hyviä vetoja on ollut, huolimattomuus virheitä vaan edelleen ajoittain. Mutta niiin joo, tässä jokin aika sitten vedettiin nolla voitolla maaliin Hyvinkäällä Kokkosen Tuijan radalla. :) Oli mukavaa se - ja jännää... sillä ajanotossa sattui virhe, eikä meille saatu rata-aikaa lainkaan. :-/ Olin että eih.... kuinka monta nollaa on luokassa tehty?! Riittääkö meidän nollamme luvaan vai onko pakko startata vielä kerran? No, ihme kyllä radalla ei ollut muita nolla tehneitä (ei voi tajuta, koska rata ei ollut mikään hankala ja ihanne aika oli tosi väljä) ja minua ei pätkääkään kiinnostanut suoritusaika (yleisö tosin tiesi kertoa että se oli jotain 35 sek, eli ylivoimaisesti nopein anyway) ja ihanneaika riitti ajaksemme vallan mainiosti. Sitä paitsi, sitä varmaan harvemmin pystyy Hipardin kaltaisen koiran kanssa tekemään suoritusta jonka tulos on tasan nolla ;) Parhaimmillaankin menee aina miinukselle.

Näp pieni tulee kisaikään torstaina - tai keskiviikkona, miten se nyt lasketaankaan. Silläkään ei ole väliä, sillä nyt Näpillä on ohjelmassa "isojen tyttöjen" agilityyn siirtyminen ja ehkä sit syksyllä, jos kaikki sujuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti, kisakenttien korkkaus. Virallisen mittauksen teettäminen Näpillä kyllä kovasti kiinnostaisi, sillä tässä päivänä eräänä kun asettelin Näpiä ja mittatikkua sillee lomittain ja lähekkäin, niin... no, sen näkee sitten. Vähänkö jännää (ei, vaan paljon!)

Myös Hip pitää minua (meitä) jännityksessä, sillä ei näytä nimittäin olevan aikomustakaan tehdä juoksua. Tosin, eipä niitä ennakkomerkkejä ole ollut koskaan, että ehkä tuo nyt oli väärin sanoa että ei näytä olevan merkkiäkään.... Ihan hyvin tiedän, että Hip saattaa venyttää juoksunsa heinäkuulle asti, mutta silti... alan olla kuin kissa kuumalla katolla - pentu kuume on niin järjetön! No mutta, oletettavasti Hip on vain taas tapansa mukaan viisas ja kiva - se tietää, että muutamalle pennun omistajaehdokkaalle syksypentu sopisi paremmin ja menee ja pyöräyttää "mittatilauspentueen" kuten viimeksikin ;D (tähän huomautan, että mittatilauspentueessa oli ainakin ekalla kerralla ehdoton vaatimus se, että haluaa nimenomaan Hipin pennun ja käy palluttelemassa Hipardia ja kehumassa sen maasta taivaisiin. Marjaana teki niin ja... niinpä: kaksi tyttöä! Ja mun toiveeni maksimoimiseksi vieläpä kaksi valkopäistä tyttöä - joista Näp sitten osoittautui kuin osoittautuikin trikiksi. Ja lyhytkarvaiseksi. Mä olen nääs pallutellut ja kehunut Hipardia enemmän kuin mitä Marjaana, niin sain valita värin ja karvanlaadunkin ;)) Parhaani toki minäkin yritän ja olen Hipille jutellut jo näin ennakkoon juttuja pentujen määrästä ja sukupuolijakaumasta ja kehunut kuinka hyvä ja kiva on se xxx ja xxxx ja xxx ja... että muistathan sinä kuinka he susta tykkää ja kuinka tulisivat niiiiiiin iloisiksi sinun pennustasi.

No mutta... kun nyt päästäisiin ensin astuttamaan. Tai alkaisi nyt ne juoksut. (tosin just nyt ei tartte alkaa, koska sitten on vaara että missaan Linnojen treenit)

Siinnäpä ne meidän kuulumiset taisivat olla noin niinku pähkinän kuoressa. Ai niin, Näp aloittaa toko kurssin Kennelkerholla toukokuussa ja on mukana alueellisessa valmennusryhmässä. Mukavata :) Ja kohta päästään ulos treenaamaan jos halutaan :)

My name is Lassie - Tallahase Lassie ;D

Suunnitelmia...

Koska meille ei kuulu oikeastaan mitään, (pari hylkyä on haettu ja kai joku tuloskin? 10 tai jotain? Talkoiltu oman seuran kisoissa hurjat 4 tuntia :o :o :o ), niin laitetaan vähän suunnitelmia, eli...

Koska Hip-Iiro yhdistelmä täytti toiveemme monin kertaisesti ja saimme näyttöä siitä mitä Hipardi periyttää (hyvää), on toiveissamme astuttaa Hip uudelleen vuoden 2012/kevään 2013 aikana. Uros valinta on vielä hieman avoin. Myös tämä pentue toteutetaan yhteistyössä Tending-kennelin kanssa, ja pennut rekisteröidään Tending-kenneliin. Lisätiedot ja pentutiedustelut tästä yhdistelmästä siis sitä kautta.

Toki Hipin jälkeläisitä kiinnostuneet ovat aina tervetulleita tutustumaan Hipiin, kuin myös sen aiempaan pentuun Näpiin niin kotiimme kuin treeneihinkin. Myös kisapaikoilla minua saa rohkeasti "vaivata". Sähköpostitiedusteluihin ei minulla valitettavasti ole aikaa vastata.

Lisää informaatiota tulee aikanaan "pennut" sivulle :)

Notkeita koira, jäykkä ohjaaja

Hipardin kanssa ollaan helmikuuta vietetty putkessa - hylly putkessa nimittäin. Syynä lienee "vähän" höpsö ja paljon jäykkä ohjaaja. Radat ovat olleet helppoja, mutta aina on tullut joku pikku viba jonka vuoksi tuloksena puutavaraa. No, yhden radan hyllytin ihan itse (tai siis tietenkin nuo kaikki, mutta tämä siis sillee keskeyttämällä). Jostain syystä Hip ei malttanut pysyä pujottelussa sisällä ja tilanne oli niin yllättävä että pistin Hipin kepeille uusiksi ja sit lähdin radalta pois. Vasta radan reunalla muistin, että niin, olisihan siinnä saanut jatkaa :D Että vain kontaktien uusimisesta veks. Tää on niin tätä kun ei osaa sääntöjä ;D

No, jos ohjaaja onkin höpsö ja jäykkä, niin koirat eivät onneksi ole kumpaakaan. Hip ja Näp käväisivät hierojalla; Hip pitkästä aikaa ja Näp ekaa kertaa elämässään (no kerran on ollut Elinalla vähän paijattavana aivan pienenä tyttönä). Hipardilla muutama agikoiran tyypillinen jumi, mutta siis hyvässä kunnossa. Ja Näp... ei mitään :) Kuulemma tosi elastinen ja kimmoisa ja huomaa että on fiksusti treenattu ja liikutettu nuori koira :)

No, taas kerran päivitys jäi tämmöiseen yleiseen diipadaabaan ajanpuutteen vuoksi. Jospa sitä joskus ehtisi/viitsisi kirjoittaa HETI ja treeneistä ja vähän tarkemmin. Mutta nyt mennään (taas) tällä.

Ultimate kaunis, Ultimate viisas, Ultimate pätevä...

... Ultimate TERVE!! :) :) :) 

Nyt sitten ihan virallisesti lausuttuna Näpin kyynärät 0/0 ja lonkat A/A :)  Niin ja silmät terveet, kuin olivat myös Hipardin silmät :)

Ultimate pätevyyttään Näp pääsi esittelemään helmikuun ensipäivinä Niinun treeneissä - tällä kertaa Espoossa, jonne suuntasimme kera Maisan & Chilin sekä Lotan & staffien sekä muun valmennusryhmän poppoon kanssa. Oli kyllä mielettömän mahtava reissu kaiken kaikkiaan, eikä vähiten siksi että Näp Näppärä todisti että se _osaa_ just sellaiset välistä vedot kuin haluankin sen osaavan :) Kiitos ei jumppaliikkeitä meille :) Muutoinhan Näp oli... no Näp. Eli näppärä. Osaa kaiken ja kulkee sairaan lujaa. En kyllä käsitä missä välissä se kaiken oppii :o Vaan en valita toki :) Keinu on vielä aloittamatta ja pujottelussa vasta puolessa välissä kun nämä pakkaset ovat hieman häirinneet treenailua. Toisaalta, eipä ole ollut järin kova hinku halleille tämän kennelyskäepidemian vuoksi joka tuntuu riehuvan tosi voimakkaana - kiitos siitä kuuluu varmasti pitkälti tietämättömille, tai jopa piittaamattomille, koiran omistajille. Treenataan sairaalla koiralla, tai tuodaan se saman lauman oireeton treenaamaan :( (surukseni täytyy myöntää, että ex-edustusseurassani esim. tämmöistä tapahtui :( ) Vanhan treenikaverini koira sai maksaa tästä hengellään... :(  Vaikka Takuissa on tosi valveutunutta ja tarkkaa väkeä, niin eihän tuo Takkulakaan "puhtaana" pysy, koska monet käyvät muissakin paikoissa treenaamassa. Ja kisaamassa. Viikonloppuna taas. Toivotaan että vältytään pöpöiltä.