Pennun tuoksua

Näp on näemmä kaikessa tekemisessään nopeaakin nopeampi! Olin ajatellut lasketun ajan olevan älillä 9-11.11., aikaisintaan ehkä 8 pv, joten yllätys olikin suuri, kun huomasin pe 6.11. lämpjen laskevan ja pysyvän alhaalla. Yö meni rutiinilla, eli leppoisasti. Vähän Näp petaili, mutta vielä lauantai aamuna klo 9, lämmöt olivat tukevasti alhaalla.

Muu perhe lähti ulos hieman ennen yhtätoista ja ajattelin itsekin vetää pikku torkut, olettaen että yötöiksi menee - tai jopa sunnuntai aamuun. Mittasin kuitenkin Näpin lämmöt ja perhana, ne olivat nousseet! Saman tein se alkoi oksentamaan ja synnytyssupistukset lähtivät käyntiin voimakkaina. Oksennetteuuaan ruokansa Näp oli todella cool vaikka sitä supisteli rajusti. Soitin miehelle, että nyt ei saa tulla kotiin ainakaan tuntiin, sillä täällä ehkä synnytetään kohta. Soitan sitten jos näyttää siltä että avautumisvaihe kestää ja kestää.

Ei kestänyt. Mittasin lämmöt siis n. 10.45 ja klo 11.13 oli ensimmäinen pentu maailmassa. Trikki narttu. Alle 15 minuuttia niin toinen trikki narttu ilmaantui nisälle putsattuna niin vauhdilla, ettei sen syntymistä edes huomannut.

Tämän jälkeen paikalle saapui avustava kätilö (tää tapa näemmä on muodostumassa tavaramerkiksi, sillä ei kolmea ilman neljättä ;) ) ja jäimme odottelmaan jatkoa kahvittelun lomassa. Kun edelliestä pennusta oli kulunut tunit, kävin kysymässä Näpiltä ettei kai se oikeasti aio jättää hommaa kahteen? Näp kääntyi katsomaan peräänsä, kuului hulahdus ja sen jälkeen koira alkoi ponnistamaan. Klo 13 syntyi VALTAVA mustavalkea uros.

Pennut olivat todella suuria; pienin 328g ja suuri uros peräti 413 grammaa :o Mielettömiä jötkäleitä. Kylmät väreet kulki selkäpiitä kun tajusin kuinka suuria ne olivat - ja kuinka huonosti siinnä olisi voinut nartulle käydä, Näp itse kun on niin pieni, mutta ei. Kaikki se pullautti ulos kuin plussapallot. Tosta noin vaan. Kevyesti ja tehokkaasti. Mun super synnyttäjä Näp pieni :)

Ensi hetkistä lähteine Näp on ollut aivan suuremmoinen emo; se on todella vakaa ja varma. Hoitaa pennut tunnollisesti ja viihtyy pentulaatikossa imettämässä ja hoitamassa -silti ei epäröi ja ahdistu juomaan/syömään/ulkoilemaan lähdöstä (vaikka toki ulkoa on aina kova kiire takaisin pentujen luokse). Näp ottaa asiat rauhallisesti, ollen silti todella huolehtivainen äiti koira. Entinen uraohjus keskittyy nyt äitiyteen täysin rinnoin.

Pennut ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja painot tuplaantuivat alle viikossa.Näp itse on voinut todella hyvin - sille ei tullut edes ripulia vaikka söikin jälkeiset. Nyt pentuset ovat 9 vuorokauden ikäisä, ja silmät hieman jo raollaan. Samoin kävelyä treenataan ahkeraan. Erittäin jänteviä ja kovasti liikkuvia tyyppejä ovat nämä Huikeet Flipit.

Pentu-uutisten lisäksi mahtavia uutisia myös Ysistä. Ysi ja Anttu kirmailivat Seinäjoella 15.11. TUPLA nolla voittoihin! Ylivoimaisella vauhdilla luonnolliseswti. Samoissa kisoissa myös Arja ja Robin kartuttivat nollatiliään :)

Mummeli Hip

Niin se vaan on, ikinuori Hip on mummu.

Lopun alkua...

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin (aika on kulunut niin nopeaan), alkaa Näpänderin tiineys saavuttaa loppusuoransa. Uskomatonta - vastahan ne treffasivat Robinin kanssa, ja nyt jo kohta syntyy!

Näp on voinut tiineyden ajan varsin hyvin. Jonkun verran on ollut närästystä ja välillä pennut ovat pitäneet sen sortin bileitä masussa, että odottoavaan mammaan on selvästi sattunut. Ruoka maistuu hyvin, mutta liikakiloilta on hienosti vältytty. Näp liikkuu edelleen sujuvasti ja mielellään pitkiäkin matkoja ja haastavassa maastossa. Nyt viime päivinä on ollut havaittavissa hienoista rauhoittumista; ei ole enää yhtä nopea kuin aiemmin eikä lenkillä etäännyt enää niin kauas minusta, vaan jää jopa odottelmaan minua ja säilyttää näköyhteyden Hipardin huidellessa missä milloinkin. Kotioloissa Näpin läheisyyden kaipuu on kasvanut. Tavoistaan poiketen (Näp on tavallisesti kovin introvertti tyyppi, joka viihtyy itsekseen ja Hip se, joka kiipeää suuhun), se änkeytyy syliin hellittäväksi ja "kertoo" kovasti olostaan ja tuntemuksistaan. Ajoittain sen ilmeessä tosin vilahtaa "eniten vituttaa kaikki" katse, - eikä ihme: pennut ovat todella liikkuvaista sakkia, joten emän olo on varmasti bileiden aikana aikas haasteellinen.

Ajoittain vatsanahka näyttää nimittäin tältä: 

Toisinaan taas Näpin ilme on autuaallinen, aivan kuin se tietäsi kantavansa suurta salaisuutta. Ja niinhän se kantaakin, sillä näp on ainoa, joka tietää kuinka monta elämää sen kohdussa kasvaa. Useampia tyyppejä olen laskenut, mutta arviotahan se vaan on. Ja ainahan voi toki olla niinkin, ettei ole pennun pentua - ehkä ne liikkeet aiheuttaakin mustekala :o

Viimepäivien kuvia ja tunnelmia

Pentulaatikkokin on jo valmiina, tosin sen käyttäjästä on vielä epäselvyyttä.

Miten niin ei ole mulle?

Onnea 5 vuotiaat!

18.10.2015 Maailman parhaat ja ainoat "Iipardi" neidot, Routa ja Näp viettivät juhlapäivää 5 vuotissynymäpäivien merkeissä. Että niin ne vaan lkaaa ehkä joskus aikuistimaan mokomatkin porsaat. ;) Fillistellänpä sitä - osuvasti pentukuvien muodossa ;)

Thö Masu

New Born siskokset

Äitille kyytiä

Äiti on niin rakas

Ny me häivytään täältä (ja häipy ne)

Viimeinen ilta yhdessä

Routa

Näp

Laskettuun aikaan on vielä sen verran matkaa, ettei varsinaisesta vatsankasvatuksesta vielä voi puhua, mutta kyllähän Näpiltä muodot ovat häviämässä (Näp huomauttaa, että pyöreäkin on muoto!) ja suloinen pieni kuNpu on pompsahtanut esiin. Awwwwww... se kumpu on oikeasti niin soma, että sitä tekisi mieli pussailla koko ajan :) Näp itse ei jouda olemaan pussailtavana, sillä hän keksittyy uraansa - tällä hetkellä suuren ja mahtavan jälkikoiran uraan siis. On sillä kyllä nenä jota se osaa käyttää. Olen tehnyt jälkiä hyvin vaihteleviin maastoihin: metsään, hakkuille, pellolle, tielle,... suoraa ja käyrää ja silmukkaa... Ei haittaa Näpiä. Miinuksena toki se, että jälkimotivaatio on niin paljon suurempi kuin esine/keppimotivaatio. Kyllä se ne ilmiaisee, mutta jäljen jatkamiseen on hirveä kiire. On ollut hauska huomata, kuikna nopeasti Näp ehdollistui valjaisiin ja liinaan: vermeet päälle, niin välittömästi alkaa skannaus. Mun pieni jälkieläin , oln jo ihan koukuttunut tähän jäljestys hommaan :)

Hip on tuuraillut Näpiä aksassa, ja on se kyllä tosi helppoa ja kevyttä mennä vain yhdellä koiralle. Muutamia kisastartteja on tässä vedetty. Ilman mainittavaan menestystä, mutta hyvän mielen ratoja - etenkin se viimeisin, joka hyllytettiin kun mokomakin muori hiippaili ekan riman alle :p Vähän aikaa kelasin, että mitä teen? Päätin antaa sen tulla. Ihan sama. 10 vee koira, se saa tehdä mitä tykkää.

Hiippari Hip

Onneksi polvi on tyttäristä parantunut: Antulle ja Ysille nollavoitto ja Hyppy SERT maxi3 luokassa Hyvinkäällä 18.10. Ylivoimaisesti nopeimmalla ajalla tietysti :)
11.10. Pieksämäellä myös By'n kilapilukirjaan piirrettiin uusi 0-tulos kolmosista, sijoituksella 4.
Toko puolella Malgosia ja Rocky tahkovat tulosta toisensa perään; tällä kertaa maajoukkuekarsinnoissa tulos "excellen", 263 pistettä ja 4.sija!

Myös Näpin sussu, Robin, tykitteli Arjan kanssa jälleen nollalla maaliin maxi3-hypärillä Jyväskylässä. aikas päheetä :)

Robin

Yksi kuva...

... kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

"Tanakasti" tiineenä. Useampia tyyppejä kameralle keikisteli, marraskuussa sit tiedetään lopullinen lukumäärä. Jei!

Lokakuun alku on ollut hyvä myös muiden tulosten merkeissä: 4.10. Sari ja Rio voittivat 2-lk.n hyppyradan nollalla, joten yksi aginolla uupuu enää kolmosista :) Samana päivänä Maalahdessa Arja ja Robin hyparillä nollalla sijalle 2, ja Hyppy-SERT!!! Siellä se valioituminen häämöttää (y)

Leireilyjä

Arki on ollut niin hektistä että Näpin mahdollinen tiineys ei ole juurikaan mietityttänyt - nyt tosin alkaa jo hieman jännittää notta onkohan se oikeasti? Yhtä liikkuvainen ja raivokas on kuin aina, joten lienee hyvä merkki... tai sitten ei. Paha sanoa, kun eipä Näpänderillä ole valeraskauksiakaan ollut, niin ei oikein tiedä milliset sen valeraskaus oireet olisivat - ja missä kohtaa tiineyttä ne tavallisesti tulisivat. No, odotellaan - kyllähän tämän asian laita aikanaan selviää.

Mutta laitetaanpa alkuun vähän tuloksia... Leena ja By kirmailivat Kajaanissa 26.9. Maxi3 luokan radan virheittä maaliin ja sijalle 4! Aika hieno avaus kolmosissa (y) Näpin sussu Robin totteli itsensä samana päivänä Ilmajoella tokon Piirinmestariksi :)

By

Robin

Meidän poppoo on aksaillut, PeeKoillut (hah-hah) ja leiriellyt. Hip on saanut tuurata Näpänderiä aksassa, ja Näp on opetellut "pee koo" eläimeksi :D Muutama viikko sitten tein Näpnderille sen elämän ekan jäljen, ja kun se tajusi, ettei me olla menossa lenkille, niin voi vitsit mikä liikkis: kirsu ihan rutussa maatavasten ja hirevä tuhina, kun on niiiiin tarkkaa. Se oikeasti jäljesti joka askeleen ja oli tosi rauhallinen.

Syyskuun lopussa kipaistiin Tending-leirillä. Ohjelmassa oli Panun vetämät käännöstreenit (aksa siis) molemmille ja lisäksi molemmat pääsivät esineruutuilemaan ja Näp jäljelle. Taitavia kääntyilijöitä olivat kumpainenkin, varsinkin mulkerohyppääjä Hip, jota ei selvästikään ikä paina mitä tulee notkeuteen. Eli erittäin hyvin alkoi leiri ja siitä vain parani kun päästiin maastoilemaan.

Maarit veti Näpille jäljen. Jälki oli Näpin elämän kolmas, ja ensimmäinen vieraan ihmisen tekemä. Vähän mietin jotta tuleeko tästä yhtään mitään, mutta aivan turhaan epäilin! Näp hoksasi heti mistä on kyse ja bongasi Maaritin jäljen. Jälki kulki polun yli eikä sekään häirinnyt yhtään. Näp kulki jäljen päällä tosi tarkasti ja nenä viilsi maata kovan tuhinan säestämänä :D Enää uupui luppakorvat ja lörppähuulet, niin olisi voinut kuvitella vihikoiraksi :D Ei muuta kuin lisää treeniä ja kovempaa haastetta - mitkään "vauva jäljet" eivät enää riitä :)

Jäljen jälkeen siirryttiin esineruutuun. Käveltiin se maatitin ja Rimin kanssa, niin pääsi Hipardikin tekemään. Ihan aloittelijahan Näp ei toki esineruudussa ole - olihan tämä jo sen toinen, ellei peräti kolmas ruutu ja vastahan viime kerrastakin on aikaa n. 1,5 vuotta :D Eli konkari mikä konkari. Oli kyllä hieno katsoa kuinka se suhahti liikkeelle välittömästi ja lujaa pysyen kuitenkin tarkasti alueella. Kun "tampattu" alue päättyi, oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja koira kartoitti koko alueen. Ensimmäisen esineen Näp löysi nopeasti, mutta... no Näphän ei osaa noutaa. Lisäski sitä on kielletty koskemasta muihin tavaroihin kuin omiinsa. Siellä se koitti ilmoitella mulle, että "hei, täällä on tämmöinen" (ensiapulaukku). No, ei tajunnut ja lähti etsimään seuraavaa... sekin löytyi nopeasti ja taas sama "ilmoittelu". Ei, ohjaaja ei tullut vieläkään. Näp palasi ea-laukun luo ja kiersi sitä kuin kissa kuumaa puuroa... sitten se lopulta nappasi sen (oli sellaisessa montussa) ja nousi laukku suussaan ihan "magnustina" ilmoittamaan minulle jotta "täällä on nyt tämmönen!" Jess!!! ja sitten se tajusi! Ai tää tuodaan täältä pois!! :D Sen jälkeen seuraavat esineet olivat "pala kakkua" - tosin, jatkossa tarvitsee miettiä miten sen saisi vaihtamaan esineen palkkaan sillä nyt ajatus oli "minä löysin - minä pidän" :D

Ihan kivasti on siis alkanut Näpin PK ura :D Kyllä sillä nenä pelaa ja keskittyminen on kovaa - vauhdista tinkimättä.

Loppuun kuvia Panun treeneistä.

Robin

Kuherruskuukausi on siis saatettu onnellisesti päätökseen. Tai siis tulostahan ei nyt siis tokikaan vielä tiedä, mutta pariskunta vietti keskenään oikein mukavan viikon ja useita onnistuneita astumisia saatiin, joten ainakin voinee toivoa että sitä mitä on kylvetty, aikanaan myös niitettäisiin :) Muutaman viikon kuluttua olemme hieman viisaampia taas.

Sain ilon ja etuoikeuden tutustua Robiniin oikein kunnolla, kun Arja luotti hänet käsiini yli viikoksi (kiitos luottamuksestasi Arja) ja pääsin myös näkemään Robinia vielä lisää myös oman ohjaajansa kanssa omassa kodissaan.

Koska sain näin hienon tilaisuuden, niin päätin kirjoittaa ihan vain Robinista - ja siitä millaisia ajatuksia se herätti minussa meillä olonsa aikana.

Kun esnikerran kohtasin Robinin, tuli koirasta heti aivan mielettömän hyvä fiilis. Tässä on juuri SE - juuri se uros mitä niin kovasti etsittiin.  Kaikki palikat lokashti, eikä mistään kriteersitä jouduttu tinkimään - edes niistä vähän "turhemmista", mutta silti "henkisesti" tärkeistä. Tämän paritusloman (joka kesti kaikkiaan lähemmäs 2 viikkoa) aikana ajatus vain vahvistui: hyvää todellakin kannatti etsiä ja odottaa, vaikka kieltämättä sitä välillä jo meinasi usko loppua. Robin osoittautui VIELÄ paremmaksi, kuin mitä olin ensin ajatellut - ja vieläpä ihan vieraassa ympäristössä ollessaan.

Kotioloissa Robin oli aivan äärimmäisen miellyttävä koira, urospuolinen Hipardi :) Erittäin rauhallinen, todella avoin, kontaktihakuinen ja ystävällinen "ihmisen koira". Lasten kanssa Robin viihtyi todella hyvin ja varmasti, kuten kaikissa muissakin tilanteissa. Lunki ja vahvahermoinen koira. Ihan ensi minuuteista lähtien tuntui siltä kuin se olisi asunut meillä aina, niin hyvin porukkaan solahti mukaan.

Lenkeillä Robin oli kuuliainen, mutta selvästi erittäin itsenäinen myös. Erkaantui hyvinkin kauas ohjaajasta ja voi että kuinka se poika tykkäsikään juosta! Ja lujaa! Ruokahalu säilyi hyvänä ja makupalatkin maisutivat - vaikka vieressä oli juoksuinen narttu, ja tämä säilyi koko Näpin juoksun ajan, myös tärppipäivinä. Tärppipäivinä tosin heti kun tyypit tajusivat olevansa "vapaalla", muuttui se kuulainen herrasmies ihan joksikin muuksi ;) Että ei, ei sitten siinnä kohtaa todellakaan ollut äitiä ikävä, vaikka muutoin Robin siis tykkäsi todella olla ihmisten seurassa ja hakeutui oma-aloitteisesti kontaktiin.

Ihan vähän myös treenasin sekä aksaa että tokoa. Aksassa R tuntui ensiksi hieman erilaiselta kuin omat koirani, mutta nopeasti se tajusi sen miten _minä_ ohjaan (ja oppi erottelemaan sanoja). Koko ajan se meni ihan jäätävää vauhtia ja tuli oikein mukavasti ohjaukseen. Tokossa se tuntui ihan samanlaiselta kuin Hip, eli super hyvältä; salamana valmis tekemään duunia ja sillä oli tehdessään super kivaa. Koira tuntui hymyilevän koko kropallaan - erittäin hyvä vire, innokas ja nopea koira. Mii laik!

Kaiken kaikkiaan hirvittävän tasapainoinen ja miellyttävä koira. Kotona todella rauhallinen ja helppo, treenatessa tulta ja tappuraa, mutta samalla myös kiltti koira, joka tahtoo tehdä ihmiselle. Kyllä Robin tuntui juuri siltä oikealta kumppanilta Näpänderille. Aivan täydellisesti. Ja ehkä Näpkin oli samaa mieltä, sillä se oli ihan super kultainen Robinille koko sen lomailun ajan (mitä nyt ennen tärppejä ahsdisteli urosparkaa seksuaalisesti. Robin kun selvästi tiesi, ettei turjhaan kannata hötkyillä vaikka narttu kevyt kenkäinen onkin).

Kuherrusloman päätyttyä treffasimme vielä hyvtä tovit myös Arjan luona treenaten, lenkkeillen, jutustellen ja jopa maailmaa parantaen. Aivan mahtavaa oli ja jos nyt käy niin ikävästi ettei pentuja tulekaan, niin ainakin sain uuden ihanan ystävän lisää.

Eikä tässä tokikaan kaikki!! Sillä reilu viikko "lemmen lomalta paluunsa" jälkeen Robin meni ja tempaisi Kauhajoelle hakukokeesta kolmannen 1 tuloksensa! Joten osallistumisoikeus ensi vuoden pk-SM:miin on palkkarissa.

Anttu ja Ysi painelivat Kokkolan aksakisoissa jälleen kovaa ja virheittä (siis ilman koiran tekemiä virheitä ;) ) maaliin. Nopea nolla ja 3. sija, Antun taktikoidessa Frescolle 2 sijan. ;)

"Ohjaa" huutaa Ysi :D

Niin, ja tosiaan, Näpin viettäessä mukavia hetkiä Robinin kanssa, Vietti Hip ihanat 2 viikkoa Netan huushollissa. Sinne se vaivatta sujahti ja eleli kuin olisi ikänsä siellä asunut: 4 lapsen, 3 muun koiran ja  kahden kissan seurassa. Ihana Hip :)