sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Jännäksi menee

Neljä yötä ultraan on, laskin äsken itse aivan....

Patalaiskan luonteeni ansiosta olen tähän asti pyrkinyt olemaan katselematta Hipardia "sillä silmällä", sillä... niin no - ei hyövää mitään kantaa stressiä asioista joihin ei voi vaikuttaa itse, ja tähän ei voi. Froikkareita lainatakseni se nyt vaan on niin että "herra antoi, herra otti, tyydy siihen hottentotti" ja niin poes päin.

Vaikka itse(kin) todella, todella, todella toivon että pentusia kohdun uumenissa kasvaisi, niin ihmeen vähän tuo asia on omaa mieltä kaivellut :o Onko se tämä ikä (en usko, minähän olen vasta 21 ja muutaman kuukauden päälle ;)) vai kokemus mikä tämän järkkymättömän mielenrauhan on tuonut, en tiedä. Ehkäpä se kokemus sitten: aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta mutta asioilla on tapana järjestyä :)

No mutta asiaan... nyt kyllä täytyy myöntää että kyllä Hipiäinen on kadottanut "vinttikoira-lookkiaan" :o Siitä ei pääse yli eikä ympäri. "Uuman" seutu on levinnyt niin selkeästi etten voi olla muutosta huomaamatta mikäli koira on näkökentässäni. No, Hip on ollut reilummalla sapuskalla, joten voi se toki olla ihraakin, mutta, mutta... kylkiluiden päällä ei tunnu edelleenkään kuin nahka ja ... hillitön määrä karvaa :o

Hipardin turkki on aivan uskomaton :o Mun pieni ruippana on ihan pehko jo! Ja nyt kun se on tanakkakin niin... näyttelyyn tuo pitäisi viedä sillä sehän - niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, näyttää aivan bordercollielta! (nii-in... nyt kun sinä rakas ystäväni Marjatta tuon Hipardin näkisit, niin loppuisi sinultakin vinoilut niistä näyttelypalkinnoille tarvittavasta hyllytilasta - heh ;))

Ulkoisten muutosten lisäksi Hip vaikuttaa hitaammalta, rauhallisemmalta ja hellyydenkipeämmältä. Se tuntuu liikkuvan varovaisemmin kuin tavallisesti ja taka-askeleesta puuttuu vetoa. Liikkuminen ei ole ilmavaa ja vaivatonta vaan enemmän muistuttaa köpsöttelyä. 

Tänään moikattiin Kirsiä ja pikkuista Bamia ja Hip käyttäytyi Bamia kohtaan melko jännästi, voisi kai sanoa että... äidillisesti :o Leikki pennun kanssa kauniisti mutta pysyi viileän arvokkaana - enimmäkseen istuskeli mun jaloissa sillä aikaa kun Bami mennä tössytteli omia touhujaan .

Kotona Hipardin ja Kaliman välillä on jotain ihan ihme viritystä. Ei aggressiota kummastakaan suunnasta, mutta jotain... jotain näillä kahdella nartulla tuntuu olevan. Kali ja Hip tuntuvat viettävän aikaa huomattavasti enemmän yhdessä kuin mitä ikinä aiemmin. Ne eivät "kaveeraa-kaveeraa", vaan istuvat rinnakkain noin metrin päässä toisistaan eivätkä vilkaisekaan toisiinsa. Tosin, muutaman kerran olen nähnyt Hipardin kulkevan aivan Kalin kylkeä pitkin ohi mitä ei ole näiden 2,5 vuoden aikana ennen tapahtunut. Jotain niillä tuntuu olevan, mutta mitä? Meillähän nuo koiruudet ovat kaikki, rotuun katsomatta, melko joviaaleja yksilöitä eikä mitään lauman sisäisiä jännitteitä ole vuosien saatossa ilmennyt, eikä tämäkään vaikuta jännitteeltä, vaan... ihan kuin joltain sopimukselta. Salaisuudelta.

No mutta... neljän yön päästä sitten tiedetään. Tai niin, minä tiedän, sillä Hipardin ultrahan osuu "hauskasti" juuri Aprillipäiväksi joten... laitanpa minkä tiedon vaan, niin... niin - mistäs tiedätte ettei se ole vain osoitus minun kieroutuneesta huumoristani? ;)

Tullessani tähän huoneeseen, se oli jo rikki ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti