maanantai 5. huhtikuuta 2010

Se yksi ja ainoa, ainutkertainen

Ensiksi pahoittelen että päivittelen blogia vasta nyt, sattuneista syistä tällä kertaa näin, toisekseen uutisetkaan eivät ole järin kertomisen arvoisia :(  Virtsarakosta kun ei paljoa juttua revi.

Luonto ei tällä kertaa ollut puolellamme - tai ehkä oli mutta päätti vain toisin kuin mitä olisimme toivoneet: useista onnistuneista astutuksista huolimatta ( 5 astutusta ja joka kerralla koirat jäivät 12-17 minuutiksi kiinni) ultrassa Hipin kohtu todettiin tyhjäksi.

Vaikka olin koittanut olla ns. "nuolaisematta ennen kuin tipahtaa", niin tokihan jonkinlainen toiveikkuuden siemen oli päässyt itämään - olenhan minä perusluonteeltani kuitenkin ennemminkin optimisti kuin pessimisti (tosin, realismi on minun asenteistani se kaikista syvin :)) Ja vaikka itseasiassa aavistin asian jo ennen ultraa (höh, olisi kannattanut luottaa intuition niin olisi säästyneet nekin rahat : / ), niin silti... kyllä pettymys iski ilmat pihalle.

Osasin jo aavistaa ennen ultraa että näin on asian laita, mutta silti vielä tsemppasin monitoria tuijottaessani: "ei näy sykettä... no mutta jospa vain tulkitsen näyttöä väärin, kovin epämääräiseltähän nuo ultrakuvat aina näyttävät... mutta... ei sykettä". Sitten Ana toteaa hiljaisena: "tuossa on virtsarakko". Juu, tiedän. Ei pentuja.

Kyllä siinnä piti hetken aikaa puhallella ja huokailla ja soittaa muutama "vuodatuspuhelu" ennen kotimatkalle lähtöä. Huokaillessa meni iltakin - oli kyllä tosi ärsyttävää kun ei voinut kuin huokailla. Todeta että höh. Olisi ollut niin voimaannuttavaa käydä paiskomassa käpyjä kiviin, kihistä raivoa ja kiljua *ttu*aatana*kelettä, mutta kun ei voinut!!! Kun ei ollut mitään syytä olla vihainen tai edes harmissaan. Oli vain pettymys. Täydellisen tyhjä pettymys.

Me; Hip, Pip, minä sekä Nina ja Pete tehtiin voitavamme. Astutukset onnistuivat hyvin ja niitä saatiin useita. Minä noudatin "vanhan kansan ohjeita" ja pidin Hipiä kuin kukkaa kämmenellä. Ja silti... tyhjä. Ei voi muuta kuin todeta että aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta ja niin vain taas luonto näytti mahtinsa. Loppujen lopuksi se ei ole meidän ihmisten käsissä se kuka tai mikä lisääntyy ja milloin vaikka sitä joskus on varmaan itse kunkin vaikea muistaa.

Nyt ei auta muu kuin painaa leuka vasten rintaa ja jatkaa kohti uusia vastoinkäymisiä - nyt ne vastoinkäymiset vaan Hipin kohdalla jatkuvat muutaman kuukauden ajan treeni ja kisakentillä :) Mikäli ei mitään täysin yllättävää takaiskua tule mihinkään (tarkoitan tällä siis sitä että koskaanhan ei voi elämässä olla ihan varma mistään muusta kuin epävarmasta), niin Hip on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta uudestaan. Mikäli pikku-neidin kiimankierto ei nyt ihan häränpyllyä heitä, niin seuraavan kerran seksilomailu tapahtuisi näillä näkymin loka-marraskuussa. Ei auta muu kuin toivoa silloin parempaa onnea matkaan, niin ettei tuo Hip nyt ihan niin ainutkertaiseksi olennoksi jäisi - toivoisin niin kovasti tietenkin ennen kaikkea itse saavani Hipin jälkeläisen, niin äärettömän tyytyväinen olen tähän pieneen otukseeni, sekä toki niin kovin mielelläni jakaisin tämän ilon myös muiden kanssa sillä mikäli Hip periyttäisi itsestään vain murto-osankin, olen vakuuttunut siitä että sillä olisi paljon hyvää annettavaa niin rodulle ylipäätänsä kuin niille onnellisille jotka saisivat elää ja harrastaa Hipardin jälkeläisen kanssa (oikeastaan parempi tilanne olisi vain se mikäli Hip voitaisiin kloonata - sillä tuli pentuja tahi ei, maailmassa ei siltikään olisi kuin yksi ja ainoa Hipardi. Mutta... toistaiseksi pitäydytään tässä perinteisemmässä menetelmässä ja unohdetaan kloonaaminen)

Ja pettymyksestä huolimatta minulle jäi tästä episodista hyvät muistot - ja luultavasti Hipardillekin, Pipistä nyt puhumattakaan ;) Sain hienon mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja oli aivan suunnaton ilo huomata kuinka mahtavaa PR-työtä Hip on itse itselleen tehnyt! Omasta mielestänihän tietenkin Hip on maailman paras koira, ja tiesin toki että Hip on - varsinkin agilitypiireissä - erittäin pidetty pieni narttu; vakuuttanut monet ominaisuuksillaan ja sulattanut sydämet mahtavalla luonteellaan, mutta silti... WoW!!! Se typy näemmä hallitsee markkinoinnin(kin) :o


Valitettavasti maailmassa on vain yksi ja ainoa HIP...


... onnekseni se yksi ja ainoa on minun iki oma.

2 kommenttia:

  1. Hip on selvästi mukavuuden haluinen pikku bitch, sehän vaan nautiskeli miehestä ku kerranki sai oikeen kunnolla ;-)
    Ei vaan...Kengu jäi myös aikoinaan ekalta Ruotsin reissulta tyhjäks, tokalla kerralla sitten onnisti, tosin eri uroksella.
    Ei muuta ku uutta juoksua odottelemaan.

    T.Salla

    VastaaPoista
  2. aivan Salla, aivan :) Ei ole mikään typerys tu Gepardi :)

    Juu, ja ihan kohta on jo syksy ja uusi juoksu :)

    -Sanna

    VastaaPoista