sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Teoriaa ja Käytäntöä

Melko Agilityn täyteinen viikonloppu vietetty, niin teoriassa kuin käytännössäkin; lauantaina suunnistimme Mian kera Sääksjärvelle Leinosen Janitan radanluku luennolle ja sunnuntaina perheen laatuaikaa vietettiin Janakkalassa kisaten.

Janitan luento oli kyllä todella mainio! Mitään ihan "yllättävän uutta" ei sinänsä tullut mutta aivan loistavia tarkennuksia moneen kohtaan ja itselle Hipin ohjaajana suurin hyöty tuli jarrutuksista sekä kontaktien jälkeisestä elämästä: Hipsun kanssa kun tuo magneettiteoria on kontaktien jälkeen todella silmiin pistävä ja aiheuttaa siksi ongelmia. Lisäksi nyt mulle taisi (ehkä) viimeinkin selvitä miksi Hipardilla jaakotus pelittää ja valssi ei, sama juttu oikeastaan myös leikkausten kanssa -> Hipardillehan sopii tosi hyvin leikkaukset ja takaa ohjaus ylipäätänsä, mutta... jostain syystä leikkausten onnistumisprosentti on vain noin 80 enkä ole syytä tähän oikein keksinyt. Nytpä luulen että keksin! Ja keksinkin, sillä Tiina antoi illan käytäntöosuudessa Nepparin kanssa loisto esimerkin siitä mitä mulla ja Hipardillakin helposti tapahtuu leikkauksissa. (Ja Tiina nimenomaan ohjaa takaa, eli ei ollut osaamisesta kiinni se!)

Janitan luento kesti reilu 4 tuntia ja sen jälkeen oli Herwoodissa "virhetreenit". Käytännön virheiden tsekkaminen jeesas paljon ja tuosta luento-osuudesta oli hyötyä paitsi itselleen treenaajana ja kisaajana, myös kouluttajana/pennun koulutusta ajatellen. Vaikka itseasiassa noi koulutusjutut oli isolta osin sellaisia joita olen tehnyt jo iät ja ajat omien koirien kanssa (tajuamatta vaan "kaupallistaa" niitä - onneksi Janita on tajunnut tämän :)) niin Janitan ammattikouluttajan kokemuksen siivittämänä luennolla tuli esiin mitä eriskummallisimpia ongelmia sekä ratkaisuja niihin -> ja tää on aina hyvää tietoa sillä koskaan ei voi tietää milloin itse törmää johonkin vastaavaan tapaukseen. Esim. palkkaamisesta tuli aivan käsittämättömän hieno esimerkki ja selostus siitä miten ko. koiran ongelma palkkauksen suhteen oli korjattu!

Sunnuntaina vietettiin aurinkoinen aamupäivä Janakkalassa jossa käytiin kisaamassa piiiiiiiitkästä, piiiiiiitkästä aikaa yhden startin verran. Tuomarina toimi Nybergin Johanna ja rata oli tyyliä "ansa jota et tajua". Eli päällisin puolin melko simppeli rata jonka lopussa oli "alleviivattu ansa". Mutta kun katosi tarkemmin, niin tuo alleviivattu ansa ei ollut mikään sen kummempi ansa - mutta monet muut kohdat olivat. Sain rakennettua päähäni selvät sävelet ohjauksesta melko nopeasti eikä jäänyt yhtään sellainen olo että olisin miettinyt "toimiiko tämä?". Mutta, kyllähän se pitkän kisatauko näkyi sellaisena jähmeytenä ja kun tunsin oloni jähmeäksi (esim. jalat tuntuivat olevan hapoilla jo ennen rataan tutustumista :o) niin alkoi mietityttää oma liikkuminen ja sitten... jännittämään. En vaan vieläkään osaa uskoa kisoissa että ei mulla ole siellä radalla mihinkään kiire ja siksi iskee paniikki jos kuvittelen etten pysty liikkumaan.

No mutta, jähmeydestä huolimatta kokonaisuus oli ihan hyvä. En ollut myöhässä kuin viimeisellä esteellä ja niinpä Hip kulki hipi-hiljaa - siis äänen suhteen :) Alkuun tekemäni pyöritys toimi ja onnistui täydellisesti, samoin leikkausten linjat olivat tosi hyvät kuten myös ohjauslinjat noin ylipäätänsäkin.

Tulokseksi 15. Rima - joka tuli alas leikkauksessa. Mutta ei leikkauksen linjan vuoksi vaan siksi että lähdin räpeltämään jotain kummaa kun Hip oli vielä riman päällä (rimat 65). Yksi linja virhe - olin suunnitellut linjan kyllä aivan oikein, mutta toteutus jäi uupumaan: piti työntää renkaalle ja yks kaks huomaan olevani koiran kanssa riti rinnan ja Hip leikkaa "kiinni". Työnnä siinnä nyt sitten. Pujotteluun sisäänmeno kulma oli vähän ilkeä ja tiesin etten saa ennakoida pujottelua yhtään. Annoin Hipille hyvin tilaa, ja sitten... sit mä tajua vilkaisevani pujottelun suuntaan enkä aloituksen kuten piti, ja... no kappas kun otti kakkosvälin sit niin.

Mutta anyway, hyvä fiilis jäi radasta: olimme kuitenkin noista hamoista huolimatta samalla radalla ihan koko ajan (tästä todisteena se ettei Hip huutanut :)) Mulla ei ollut kiireen tuntua lainkaan ja luotin koiraan sekä onnistuin lukemaan radan Hipiä ajatellen oikein sekä valitsemaan juuri sille sopivat ohjaustavat näihin linjoihin :) Kyllä nyt puri taas kisakärpänen kovaa :)

Niin ja eikä se "koiramainen" viikonloppu tähän päättynyt, ei suinkaan. Tuli nimittäin todistetuksi ettei rikos kannata ja valheella on lyhyet jäljet - loppu viimein jokainen huijari jää kiinni ja näin kävi viimeksi tänään.

Jätimme laikat "vahdeiksi" kotiin kisareissun ajaksi; koirahuoneeseen porttien taakse jäivät makoilemaan ne kuten tavallista. Tavallinen oli myös kotiin paluun hetki: kaksi laikaa portin takana koirahuoneessa vastassa häntäänsä heilutellen kumpainenkin. Vaan kas - kun saavuin keittiöön sain huomata koiranruoka komeron oven olevan auki! Mit vit??

No, ehkäpä komeron ovi oli auennut itsekseen, sellaista tapahtuu välillä - tosin noin "auki-auki" se ei ole ennen ollut vaan ainoastaan pikkasen raollaan. No mutta: laikathan olivat koirahuoneessa joten mikä muu voisi olla selitys? Paitsi että...

...tämän jälkeen havaitsin avoinna olevan ULKO-OVEN! Ja siinnä kohtaa ei enää Sherlokia tarvittu vaan arvoitus oli ratkaistu sillä siunaamalla sekunnilla: Kosti *KELE!!!

Se mokomakin viisastelija! Vaan tällä kertaa sortui "omaan näppäryyteensä": oli kai kuvitellut ettei jää ruokavarkaudesta kiinni kun palasi seikkailunsa jälkeen kiltisti takaisin "omalle puolelleen" esittämään viatonta. Juu, ja näinhän siinnä toki olisikin käynyt - ellei ko. piski olisi idioottina käynyt ulkona kesken rosvoretkensä!

Tarinan opetus: mikäli käytät vilppiä, pidättele paskaa! ;D


Jaa mää vai?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti