Aksailua ja TOKOilua :o

Jep, TOKOiluakin on päässyt Hip pieni tekemään, ihan kokeisiin asti vieläpä. :o Mutta aloitetaan aksailulla...

Nokialla käytiin kisaamassa 2 agirataa ja hyppäri, joilla tuomarointia teki Luomalan Henkka. Juuri ennen ekaa rataa kisajärjestäjien musiikki valinta meni mun osalta pieleen: tuli biisi, joka nosti pintaan todella murheellisia muistoja ja asioita. Siinnä sitä sitten hätäpäissäni rallattelin päälle Reggae Rekkaa ja ei muuta kuin radalle. Rata oli suht helppo, varsinkin alku, mutta silti - tai ehkä juuri siksi, onnistuin sössimään heti kättelyssä. Ts. "jäädyin" täysin väärässä kohtaa -> pitit tehdä päälle juoksu, mutta koska en halunnut suorittaa konkreettista päällejuoksua, päätin antaa Hipardin mennä ensin. Ja sehän meni. Väärälle esteelle. No, siitä sit jatkettiin rata loppuun. Pikku räpistely tuli hetkeksi toki kun keräilin koiran takakisin oikealle radalle, mutta sen jälkeen tultiin sujuvasti rata loppuun :)

Toisella agi radalla tehtiin "taistelu vitonen", taistelu siinnä mielessä että jatkoin radan suorittamista ohjausvirheen jälkeen. Improvisoin, aikaahan siinnä paloi, mutta se nyt ei Hipardin kanssa ole ongelma ja selvittiin virheittä. Vitonen napsahti puomin noususta -> valssasin juuri ennen puomia ja valssi valui -> valui koirakin eikä sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta puomille sivusta. Radan loppu puolella valssit vaihtuivat takaaleikkauksiksi joten ihan huippuaikaan ei tällä improvisoinnilla päästy, mutta maaliin kuitenkin tuloksella 5 :)

Hyppärin rataantutustuminen vietettiin kaatosateessa. Ja tunnelma oli katossa. Oikeasti. Radan alku oli sairaan makee, ja voi jestas, vaikka itse sanonkin, niin me oltiin niin jäätäviä sen alun kanssa. Pääsin sujuvasti pakkovalssijaakotukseen - joka on ollut mun iso mörkö, ja sekin onnistui täydellisesti. sit kuului se kuuluisa "huh" (loppu kun olisi ollut ihan läpihuutojuttu), ja... agilitynjumalat iskivät samantein. Eli HYL. Väärä rata.

Ihana päivä kuitenkin. Hip oli, jälleen kerran, niin mahtava - seurasta puhumattakaan. Kiitos Jenny & Nappis! Ja erään kisatyöntekijän sanat lämmittiivät taas mieltä: kuinka huikean nopea Hip onkaan, ja ne sen kontaktit.... kuinka ne voivat olla niin mahtavat?  <3 On niin kiva kuulla tuollaista.

Viime sunnuntaina kisailtiin "kotona" eli TAKUTien geimeissä Herwoodissa. Hyppäri ja agirata, tuomarina Anne Viitanen. Mun oloni oli taas jo aamulla kaikkea muuta kuin hyvä ja mietinkin jätänkö koko geimit väliin. Lähdin kuitenkin, kun ajattelin että ihanat seuratoverit kuitenkin piristää mieltä kaiken tän *tin keskellä. Hyppärille en saanut vielä itseäni ihan kuntoon. Ok rata, hyllytettiin loppumetreillä, mutta olo ei ollut kummoinen vaikka Hip tietenkin oli tapansa mukaan oma ihana itsensä. Agi rata sitten... Voi vitsit se oli makee!! Sitä oli niiiiiiiin ihana mennä ja meillä oli niin hauskaa. Ei yhtään haitannut se yksi radanluvullinen kömmähdys jonka seurauksena Hip päätyikin A:n sijasta puomille, jatkettiin siitä rata loppuun kartan mukaan ja melkein itku tuli kun päästiin maaliin. Voi hip jos vaan tietäisit kuinka paljon sinä minulle annat <3

Kisojen lisäski on pakko kirjoittaa myös treeneistä... T-leirillä tutustuttiin "kahden käden männistö" tekniikkaan, ja viime viikolla Harrin treeneissä olisi ollut oiva tilaisuus tuota testailla. Mutta kun ei vanha kaikkea muista, niin vedettiin "perinteisellä" tyylillä. Super nopa ja upea pujottelun sisään meno ja puomin layerointi saatiin toki, mutta hiukan jäi harmittamaan kun jäi tuo tekniikka treenaamati kun olisi ollut siihen niin hyvä mahdollisuus : /

Niin ja Näp "pieni"... Näp pieni ei ole enää niin pieni. Paitis vähän ehkä kooltaan. 11 kuukautta on nyt ikää ja jestas että neiti on liukas <3 Ja niin mahtava. Kaikki hyppyesteet on nyt tulleet tutuiksi ja tekniikoistakin oikeastaan kaikki hallussa. Vauhtia riittää, vaarallisia tilanteita ei - sillä neidillä on aivot. Radan reunalle rauhoitutaan hienosti, toinen on niin liikkis kun vetää ihan litteäksi kun sanon "siinnä". Ja se sama "enkeli" leikkii ja taistelee kuin paholainen. Mä oikeasti kohta tarvitsen sen maalimiehenasun päälleni, niin hurjalla voimalla Näp tuo lelua leikittäväksi. Nyt ois sitten pöytä, kontakti ja pujottelu opettelematta... Ehkä tässä syksyn aikana, paino sanalla ehkä, nuo kontaktit otan työn alle. Pujottelun taidan jättää ensi kesään. Siltikin vaikka kyllähän nyt 11 kuisella periaatteessa vois alkaa, mutta... antaa lapsen olla lapsi. Aikaa on. Noi muutamat esteet kyllä opettaa parissa kuukaudessa sit ensi vuonnakin, ja joka tapauksessa Näp tullee aloittamaan kisauransa vasta yli 2 vuotiaana.

Ja sitten, sokerina pohjalla, Hip tokoilemassa. Ja vieläpä kokeissa! Riitta ja Hip käväisivät Akaan Viialassa kokeilemassa miltä kokeilu tuntuu. Ja hyvältähän se tuntui. Tuloksella ei juhlittu (VOI0 123p), mutta ei sitä odotettukaan. Riitalla ja Hipillähän ehti olla yhteisiä treenikertoja vain 5-6 kpl, eikä siinnä ajassa ehdi yhteistyö tulla vielä saumattomaksi. "Työtapaturmia" siis riitti ja siksi meni hyviäkin liikkeitä nollille. Yleisvaikutelmaksi kuitenkin 9p, ja koirasta kuulemma näki että se oikein rakasti tehdä ohjaajansa kanssa. Ja yleisössä olitiin ihasteltu hipardin iloista ilmettä ja alati heiluvaa häntää <3 Ja se, että Hipillä on hauskaa, se on pääasia. Ja Riitalle suuret kiitokset  - ja hatun nosto, että uskalsi lähteä Hipardin kanssa kokeisiin niin vähän treenimäärän jälkeen. Temperamenttinen, nopea ja ohjaajalle herkkä Hip kun ei ole mikään helppo ohjattava -tokossakaan. Se vaatii harjoittelua. Paljon. Mutta, nyt tiedetään mitä treenataan - ja liikkeet olivat teknisesti hyvällä tolalla anyway. Suuri kiitos myös Soilelle, joka on Hipin ja Riitan liikkurina toiminut. Olette ihanaia!

Ja tältähän se meno näytti - kuvat Sanna Kiretti

Ja lähtee...

Ohjaaja kovin vakava (onpas tämä arvostelu helppoa ;)), mutta Hipin ilme on <3

Liikkeestä istuminen

Hyppynoudossa

Viisaita sanoja...

... nöyryydestä Kareksen Juhalta. Pätee muuhunkin kuin kasvattamiseen.

Nöyryys on hyvän kasvattajan ominaisuus

Taitava ja KAUNIS HIP!

Onpas kuukausi vierähtänyt vikkelään :o Blogin päivittämiseen ei ole ollut oikein aikaa eikä resursseja, "kiitos" siitä kuuluu IRL:lle -  ennen kaikkea "vanhoille sotavammoille". Mutta, hengissä ollaan silti ja kaikesta huolimatta jopa jotain puuhailtu harrastusten parissakin.

Yksi suuri koitos on nyt taaksejäänyttä elämää; Hip nimittäin käväisi näytelmissä peräti kaksi kertaa - ensimmäisen ja viimeisen! Ja on nyt siis ihan virallisestikin kaunis ja hyvä :) HURRAA!!!

Hyvä Hip ja kuvausrekvisiitta ;)

Kyllä se keltainen on vaan kiva väri ;) Kovasti jänniitti, sillä tuomarina oli kuitenkin suht tiukkana tunnettu Paula Heikkinen-Lehkonen, ja kappas, kappas -Hip olikin ainoa työlinjaa edustava BC näissä geimeissä. Vaan sieltä se tuli! HYVÄ! Keltainen nauha ja hyvä arvostelu rakenteesta ja luonteesta :) Ja arvostelu lomakkeen ulkopuolelta vielä tuomarin kommentti "ihanaa katseltavaa" <3 Mun Hip <3 Vaikka minun mielestänihän Hip on aina ihanaa katseltavaa, ja todentotta - pestynä ja harjattuna se oikein säkenöi - vaikka turkki ehti sitten (tietenkin) pudota pois juuri ennen näyttelyä ja ne "raskauskilotkin" tuli karistettua. No mutta - pääsipähän sit turkin ja ns. "massan" alta esille juurikin ne Hipardin vahvuudet - hyvä rakenne ja erinomaiset takakulmaukset. Niin ja kiitos Kalima-mummulle vanhojen palkintojensa lainaamisesta kuvausrekvisiitaksi ;)

Aksailtukin ollaan - tietysti :) Omissa geimeissä Herwoodissa tehtiin ekalla radalla tosi hyvä veto ja oli todella mukava mennä hipardin kanssa kun oikein tunsi kuinka on yhtä koiran kanssa. Tulokseksi 15 muistaakseni, puomin nousu kun otin vähän riskillä (ts. tosi kaukaa vastaan) ja sit tais pari rimaa pötkähtää kun joku (minä) olin jossain edessä tai jotain häiritsemässä. Toinen rata hyllytettiin kun oletin enkä ohjannut - sen jälkeen tehtiin kyllä aikas päheitä layerointeja, eritoten puomilla <3 Ja Hip niiiiiiiin osaa. <3

Valkeakoskella käytiin myös starttaamassa vaikka pitkään pohdin ko. kisoihin osallistumista. Olin itse todella kipeä silloin, mutta eniten minua hirvitti se että kyseisen kisapaikan läheisyydessä on ollut tiheästi kaikenlaisia ei-niin-kivoja syöttejä koirille. (Edelleen turhan hyvin muistissa ne viime syksyiset kauhun hetket kun omasta pihasta löytyy epämääräisiä "herkkuja" :( ) Hämmästyksekseni asiasta ei edes kisakirjeessä varoitettu... :o Lisäksi kyseisen kisapaikan pohja ei ole kovin sopiva agilitaamiseen, liian kova. No mentiin kuitenkin. ekan radan alku oli hyvä, sit jätin tekemättä jostain syystä putkijarrun ja väärä rata kutusui. Kahden esteen kautta maaliin, en viitsinyt turhaan kiusata Hipardia huonolla alustalla. Toinen rata mentiin lähes loppuun ennen väärää rataa - yksi virhe jonka takia rytmi sekosi ja... parin esteen päästä sit paukahti. Kolmas rata hyllytettiin aivan alussa kun tuli jokin aivopieru, taas muutaman esteen kautta maaliin, ei aleta Hiprdia rikkomaan.

Tulostaso oli kyllä ko. kisoissa tyrmäävä. Tunnelma oli kuin jossain, hmmmm.... möllikisoissa ja niin oli vähän tuloksetkin. Radat olivat kuitenkin helppoja ja ihanneajat löysiä, silti tuloslistoissa komeili aivan käsittämättömiä ihanneajan ylityksiä :o Tai sit mä vaan olen niin tottunut nopsiin koiriin, kiitos Hipardin, Näpin ja ihkujen Takkulaisten <3

No, jos koskin kisat olivatkin aneemiset, saatiin viime lauantaina taas nauttia sellaisesta kunnollisesta kisafiiliksestä. Tällä erää hyvänmielen kisat meille tarjoili YLÖKK :) Oloni oli todella huono, joten suoritustavoitteena tänään oli olla onnellinen radan/ratojen ajan. Ja olinhan minä. <3 Kiitos Hip. Vahinko vain että kun Hipardi on kohtuu nopsa menijä, sain olla radalla niin ohikiitävän hetken. aikas mielettömät ajat pimatsu nimittäin kelloon takoi kiellosta ja ohjaajan väistelystä huolimatta :o Kahdelta radalta tulokseksi 15, yhdeltä hyl väärästä radasta. Molemmilla radoilla kielto tuli mun hätäilyn/huolimattomuuden vuoksi ja sen jälkeen kun ei tietenkään ollut rytmi ihan kohdillaan, olin muutamassa paikassa myöhässä -> rimaa alas. Mutta jestas että kello tykkäsi Hipistä :o Milloinkahan mä uskon että se plikka kyllä "liikahtaa"? Koska se nimittäin liikahtaa. Ja vaikka sen itse tiedänkin (vaikkakaan en ymmärrä), niin olipa muuten mukavaa kun eräs kisatyöntekijä tuli kertomaan kuinka hienoa on katsella Hipardin menoa kun se on niin nopsa ja onnellinen <3 Vaikka tällaistä on tapahtunut usein ennenkin, niin jotenkin se aina sykähdyttää tuollainen palaute kun tuiki tuntematon ihminen kertoo ihailevansa Hipardia <3

No Näpänderistäkin jotain.... höntsäilty ollaan edelleen. Näpin asenne on aivan mahtava kuin myös keskittymiskyky. Ja se leikkiminen... mun kohta tarvitsee kiskaista jotkut maalimiehen vermeet ylle aksatreeneihin kun Näp pieni "vähän" tuo lelua :o  Elokuussa tuli 10kk mittariin joten tällä hetkellä alkaa olla kontakiten ja pujottelu treenien aloittaminen ihan toden teolla mielessä. Saas nähdä milloin ne sitten oikeasti alkavat. Ensi keväänä luulisin, antaa lapsen olla lapsi <3

Saaren Sirpa oli ikuistanut Roudan toko treenejä ja... kyllä ne vaan samaa sukua on. Hip, Näp ja Routa :) Vaikka ulkonöllisesti eivät toisiaan kovinkaan paljoa muistuta, niin asenne ja ilmeet ovat kyllä tismalleen samat niin äidillä kuin tyttärilläkin. On se vaan makee sportti silakka nykyään tuo pentulaatikon tättähäärä käpylehmä :)

Suunta kohti ruutua - kuva Sirpa Saari

"Hullun kiilto silmissä" on suku"vika" ;) - kuva Sirpa Saari

Ja kappas, kappas kuinka tutunoloinen ruutuun päätyminen ;) kuva Sirpa Saari

Suuri onnellinen uupumus maanantaina

= T-leiri <3

Ja ei, en keksinyt otsikkoa itse, vaan pöllin "hajatelman" Juhalta, joka asian niin hienosti kiteytti. :)

Vuoden kohokohta siis onnellisesti - ja valitettavasti, ohi. Oli mahtavaa tavata "heimolaisia" ja eritoten Routaa joka on erittäin makee ja pätevä nuori neito. Omalta osaltani T-leiri kului agilitykentän laidalla aamusta iltaan, sillä muihin lajeihin ei oltu tänä vuonna ilmottauduttu, ja niin.... vaikka oltaisiinkin, niin ainahan mä vaan tuppaan juuttumaan sinne aksakentän laidalle. :) Ja hyvä niin, niin paljon tuli tänä vuonna uusia juttuja ja tekniikoita kotiin viemisiksi; mm. ruokonen, männistö (yhden ja kahden käden männistö), kobra käsi, stopahdus, kiirakorpi ja garret-sylkkäri. Kouttajina "meidän" Minna ja Marko.

Minnalta saatiin Hipardin kanssa aivan hirmuisesti positiivista palautetta - kuulemma melkein liikutuksen kyyneleet kihosivat silmiin kun näki kuinka paljon me ollaan edistytty. Kiitos Minna. Se on pitkälti sun ansiota <3 Ei todellakaan tarvitse katua seuran vaihtoa, ruoho todellakin oli vihreämpää aidan toisella puolella :)

Näpänderin "tuomio" oli, että tekniikat alkavat olla tosi hyvin hallussa (minkä itsekin huomasin - ja olen ihan äimänä: miten ihmeessä se pieni voi olla jo niiiiiin taitava?), voitasiin laittaa tekniikat tauolle ja alkaa opettelemaan esteitä. Eli ihan ollaan aikataulussa ja suunnitelmissa, ikäähän Näpsällä on nyt 9,5kk, joten pikku hiljaa aloitellaan kontaktit ja pujottelu & tehostetaan renkaan/muurin/pituuden treeniä.

Markon treenit olivat myös huippu mukavat, vaikkakin kisaavien treenit olivat tautisen vaikeat ja paljasti karusti sen kuinka ruosteessa on häiriö treeni Hipardilla. Muut kohdat sujui kivasti, ja tehtiin aikas päheitä sokkareitakin (ja rimat pysyi ylhäällä silti!!! Jahuu!!) ja hienoja jaakotuksia. Stopahdus sen sijaan ei ollut yhtään meidän (mun) juttu (en ainakaan tällä hetkellä saa sitä mahtumaan kokonaislogiikkaani) ja sanoinkin sit lopulta Markolle, että mä en tee näitä vaan takaa leikkauksia. No, leikkaukset toimi joten mikäs siinnä.

Penneleiden kanssa tehtiin päälle juoksuja ja välistä vetoja jotka Näp selvästi osaa - eikä ohjaajassakaan ollut moittimista. Päästiin tutustumaan myös "kiirakorpeen" joka toimi sekin Näpillä kuin tauti ja käy loistavasti kokonaislogiikkaani. Hipin kanssa sitä pitänee hieman treeniä. Lisäksi käytiin läpi garret-sylkkäri, toimi kuin junan vessa, ja myös Hipardilla - aivan kuten epäilinkin toimivan :) Ruokonen tuntui myös tosi käyttökelpoiselta tekniikalta ja Näpänderin kanssa sitä koitettiinkin, mutta koska olen hidas ja kankea, niin vaatii vielä hieman toistoja. Nyt vaan sorvaamaan viikko treenejä niin että pääsee harjoittelemaan näitä kaikkia uusi ja toimivia juttuja - mikä ilo onkaan päästä treenaamaan tavoitteellisten, lajiin paneutuneiden ja taitavien ohjaajien kanssa <3

Hirmuisen paljon lämmitti mieltä Harrin mukavat kommentit neiti Näpsästä, ja Leenan lausahdukset musta ja Hipardista <3 Ja oli mahtavaa nähdä kuinka taitava ja hurja Näp pieni jo on, vaikka sen kanssa on vasta höntsäilty vain. Nyt vain ne esteet työn alle niin päästään aloittamaan oikea agility ensi keväänä (ehkä). Ja ehkäpä upeinta kaikessa oli huomata se, kuinka Näp jaksoi ja teki vaikka tilanne ja ympäristö oli sille aivan uusi - ja ei-niin-mukava helleripulikin iski perjantaina. Näp pieni nukkui häkissään aivan rauhallisena ja oli kaikin puolin oma itsensä eikä edes paahde saanut sitä sippaamaan. Pieni veti täysillä ja oli oma ihana itsensä - kuten aina. Äitinsä tytär <3

Mahtavat neljä päivää takana, miten ihmeessä sitä kestää taas vuoden ilman T-leiriä? Nyt jo on ikävä.

Isänsä tytär - SUUR(mölli)TAKKU -11!!

Alkuun HUIKEAT onnittelut Sarille ja Iiro-iskälle MM-joukkuepaikasta!! Upeetamahtavaamieletöntähuippua! Te olette niiiiiiiiiiiiiiin hyviä - menestystä ÄmÄmiin, onnea ei tarvitse toivottaa, sillä hyvät eivät onnea tarvitse :) (no, ei se nyt oikeastaan tuolla tasolla taida ihan niinkään mennä, vaan ennemminkin niin, että hyvä tarvitsee mukaansa vielä ripauksen onneakin - huonoilla sitä onnea taas ei ole koskaan).

Iiro SM-skaboissa, kuvat Jari Salmela

Ja isänsä tytär näyttää olevan Näp Näppärä, sillä pieni meni ja nappasi ihka ensimmäisen tittelinsä 9 kuukauden ja 3 päivän iässä :) Näp on nimittäin SUUR(mölli)TAKKU -11!! Suomennettuna Näp (ja minä) siis mentiin ja voitettiin seuramestaruuksien mölli-luokka, johon osallistuttiin ns. "mustina hevosina". Olin kyllä todella yllättynyt, sillä vastus oli huippu kova, Näpin kanssa on vielä hömpsötelty sellaista "vauva-aksaa" n.5krt/kk tahdilla. Vaikka toki tiesin että Näp ON Näppärä ja makee, niin että noin makee... olen niiiiiiiin äärettömän ylpeä pienestäni :)

"Mustina hevosina" kisaan osallistuttiin siksi koska alunperin Näpin piti ensinnäkin osallistua "alkkari"-luokkaan, ja siihenkin ihan vaan huvin ja kannatuksen vuoksi. Pääpaino näillä seuramestaruuksilla oli tänä vuonna viettää äiti-poika päivää äidin rakkaan harrastuksen parissa. No, koska kotona oli lähtötilanteessa "pientä säätöä", myöhästyttiin geimeistä niin paljon että "putki-luokka" oli ehditty jo käydä. Mutta no, tarjolla oli möllien rata (hyppäri) - ja vaikka se olikin ihan oikea rata (16 tai 17 estettä ja ihan 1-lk:n rata), niin tuumin jotta noh - saadaan ainakin kokemusta. Ei siinnä radalla ollut mitään Näpille mahdotonta, joten sen voi sille viedä olematta epäreilu koiralle, ja toisekseen... mä tiedän että Näp on vasta kersa. Radalle mennään pitämään lystiä, ei tekemään tuloksia.

Vaan niinpä vaan, siltikin - tai ehkä juurikin siistä syystä - Näp tykitteli radan 0 tuloksella ja aivan huippu aikaan :o Nyt kirjahyllyä koristaa komea pysti vuoden verran ja titteli... sehän on ja pysyy ikuisesti :) Sillä vaikka kyseessä olivatkin "vain" epäviralliset geimit, niin tosiaan, näissä ratkottiin seuran mestaruus ja taso oli kova ja osallistujia skaboissa huikeasti (lähes kaikki Tukat, luulen). Rata oli ihan "oikea", ja tuomarikin virallinen, "meidän" Anne Viitanen :)

Niin, ja koska Pygmi osoitti - jälleen kerran - omaavansa sangen hyvät KeTa:n* ominaisuudet: kannusti hienosti, viihtyi mahtavasti ja  kaikin puolin ui Takuttien aikuisemman väestön joukossa kuin kala vedessä, ehdin osallistua Hipardinkin kanssa SuurTakku kisaan. Voitto meni tällä erää sivu suun mutta tosi mukavan oloinen rata tehtiin tuloksella 15 (rima, muurin palikat ja päälle ajo pujottelulla) vaikka ohjaaja hetkeksi unohti radan (onneksi siellä on ne numerot ja Hipardilla hyvät kontaktit ;)) eikä rata muutoinkaan ollut mikään ihan helpoimmasta päästä.

Mahtava ilta siis kaiken kaikkiaan mahtavassa seurassa <3 On meillä mahtava jengi <3 Ja illan kruunasi SUUR(mölli)TAKKU -11 tittelin lisäski maailman paras ja ihanin treeni- ja kisaseura: Pygmi <3 Vitsit se napero on mahtis <3 Äitinsä poika ;)

SUUR(mölli)TAKKU -11

Tending Ultimate

"NÄP"

ohj. "Kärölä" ;D

kuva: Sanna Lehtonen

*) KeTa=Kennel Taapero

Aksailua, Again

Heinäkuu on jo ehtinyt puoleen väliin ja blogi se vaan on päivittämättä :( Kaikenlaista on kertynyt taas matkanvarrelle ja tärkeimmät ensin:

Hip ihanainen täytti 6 vuotta 2.7.2011!!

Hip elementissään - älkää uskoko vanhempianne, kyllä vieraisiin koiriin, ainakin minuun, saa koskea. Kuva: Jukka Pätynen

Ja synttäreiden kunniaksi pääsi seuraavana päivänä Forssaan treenailemaan Sepon opeissa :) Tosin, Hipardin harmiksi myös Näp oli keräämässä oman osansa huomiosta (ja sitä se saikin, Näp siis). Sepon treenit olivat todella hauskat ja antoisat, tykkään kovasti hänen tavastaan kouluttaa. Radalla ei päästy kylläkään oikeastaan puusta pitkälle, koska 4 esteen rima kolisi aina vaan ja sen arvoitusta siinnä sitten pähkittiin. Treenit piti myös pitää hyvin lyhyinä helteen vuoksi ihan muutenkin, ja varsinkin koska varon hipardin ylikuumenemista niin kovin - > se rassu kun antaa niin kaikkensa.

Näp loisti treeneissä omaan näppärään tapaansa ja mykisti kaikki - myös minut :) On se hieno - tai "takatuuppari" kuten Seppo Näpiä nimitti. Hyvää palautetta saatiin rennosta ja iloisesta yhdessä tekemisestä sekä siitä että olen malttanut (valta virtaa uhmaten, mutta hei - mä en olekaan mikään massa sielu :)) ottaa rauhallisesti ja antaa pennun kasvaa rauhassa. Mihkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa :) 

Tosin, täytyy tunnustaa että hieman on pohdinnan alla Näpändein treenaukset. Tai on ja on, lähinnä oli. Pienellehän tulee ikää kohta 9kk, joten ehkä sen kanssa voisi jo "oikeastikin" treenata... Mutta sitten taas... en halua lisätä Näpin treenikertoja vielä tästä n. 5 treeniä/kuukausi. joten ihan hirveän paljon "oikeammin" ei sitä vielä voi treenata. Mutta tosiaan, mikäs kiire tässä on - kisaamaan heti 18kk:n iässä ei ole mulle mikään "juttu", kisaamaan mennään vasta kun koira on valmis ja kisaaminen on niin ollen hauskaa ja rentoa - aivan kuten treeniminenkin.

Ja treeneistä puheenollen... Muuria jouduttiin ihan oikeasti oikeasti treenaamaan :o Näp ei osannutkaan sitä heti!! Ainakin 3 toistoa piti tehdä :o Voi kauhistus  ;D Mutta no, päälle juoksut, sylkkäri ja rengas onnistuvat radassakin :)

Hipardin kanssa ollaan normi viikkotreeneissä päädytty tekemään aika paljon "nollatreeniä" - onnistuneesti! :D Niin ja teinpä tuossa kertana eräänä radalla peräti KAKSI jaakotusta ja aivan vapaaehtoisesti - ja ne TOIMI!!! Tää on ihan uskomatonta! Mä valssaan ja pakkovalssaan, myös kisoissa, ja nyt jopa jaakotankin. <3 Meidän koutsit on ihan huippuja (kiitos Lokkilat & Maisa) ja ryhmä & ryhmähenki vallan mahtava. Oli ihan uskomaton hetki kun tuossa taannoin tajusin, että hei, mun EI tarvitsemalla tarvitse hakemalla hakea koutsausta seuran ulkopuolelta jotta päästäisiin eteenpäin, vaan yhdistyksen tarjoama (liki ilmainen, 80 eur/vuosi sis. talvitreenit) koulutus riittää. eikä vain riitä vaan on monasti myös laadukkaampaakin kuin ns. "kovan rahan" koulutukset. Tää on ihan superia <3

Lopuksi vielä vähän tokoilusta... Riitan ja Hipardin tokot ovat lähteneet kivasti käyntiin ja hip toimi Riitan kanssa todella mukavasti jo ihan ekalla kerralla vaikka ottikin hirmuisesti häiriötä minusta (ei rassu oikein tiennyt kumpaa tässä nyt kuunnellaan ) Oli mahtavaa nähdä kuinka upea on Hipardin motivaatio ja halu työskennellä. <3 Ja mukava nähdä ne kaksi, Hip ja Riitta yhdessä, iloista, rentoa menoa. Toivottavasti työ tulee kantamaan hedelmää kokeisiin asti vielä joskus.

12.7.2011

Ai ku jännää

Ihan itse puhalsin <3

Hyvää syntymäpäivää Rakas!

Hyviä paimenia

... jotka panivat henkensä lampaiden edestä ;)


Keskiviikkona piipahdettiin Jumesniemellä paimennuskurssilla jonka vetäjänä kukas muukaan kuin Keski-Korpelan Pete :) Teoriaosuus oli todella, todella laadukas ja antoisa ja käytännön treenithän nyt ovat aina kivoja - monta hienoa nuorta koiraa oli mukana ja yksi aivan ihana varttuneempikin joka pääsi lampaille muutaman vuoden tauon jälkeen. Todella antoisa ja hauska ilta - suuret kiitokset Petelle opeista ja erityisesti Annelle ja Tainalle järjestelyistä! Ja kaikille mukana olleille mahtavasta seurasta - kyllä pääsi paimennuskärpänen puraisemaan taas pahasti.

Ja onneksi sitä puremaa päästiin lievittämään toimintajuhannuksen ohessa ;) Lyhyesti toiminta juhannus meni jotakuinkin näin: hymyiltiin kameralle, tavattiin älykkäitä ystäviä, nyrjäytettiin nilkka, tehtiin sen jälkeen kelpo rata Hipardin kanssa (ja agilityssä kuulemma pitää juosta ;o), toinen ei-ihan-niin-kelvollinen, paimennettiin, grillattiin ja turistiin hyvässä seurassa ja metsästettiin kauriita.

No, ihan kaikkia asioita ei ole tarkoitettu julkaistavaksi mutta siis kipaistiin Hipardin kanssa Tuorolassa kisaamassa. Ennen startteja käytin Hipardia ankkalammella uimassa ja sillä reissulla nyrjäytin nilkkani. En onneksi pahasti ja KKK tehosi joten nilkka kesti astumista ihan ok. Eli radalle siis. Ensimmäisenä vuorossa oli Räsäsen Minnan hauska rata, ja vielä hauskemmaksi radan teki tietysti se että suoritettiin sitä todella hyvin. Aina siihen asti kunnes agilityn jumalat päättivät rankaista - kaikki pahat kohdat oli jo ohitettu ja mitä tekee Hip? Jättää pari viimeistä keppiä pujottelematta :o Käsittämätöntä. Tuollaista se ei ole tehnyt sitten... sitten.... sitten... no, ei varmaan koskaan. Paitsi tänään. Joten tulokseksi nollan sijasta 5. Semmosta se on. Agility.

Seuraavana vuorossa oli Saviojan Annen rata. Helppo ja hauska - krapula rata. Krapula oli kai liian kova koska onnistuin mokailemaan sen aika lahjakkaasti. Ja lopulta taisin unohtaa radan. En muista. Olin kai niin krapulassa. Mutta hyl tuli anyway. Mutta Hip oli hieno ja pääasia oli kunnossa: Hipardilla oli hauskaa :)

Hauskuus jatkui Roudan ja Marjaanan treffaamisella ja tunnelma sen kuin vain nousi kun lähestyttiin Piikkiön Paimennuskoulua. Kouluttajana Kuokkasen Elina, jonka paimennusnäkemys perustuu pitkälti Derek Scrimgeourin metodeihin. Lampaina oli tosi kivat ja ihanan pienet ahvenanmaanlampaat.

Näpille tämä oli eka kerta lampailla joten mitään suuria odotuksia, saati treenauksia ei ollut suunnitteilla. Tosi kivasti pienen kanssa meni; Näp oli tosi fiksu, kuten aina; ei hölmöillyt eikä kiehunut. Tosin, eihän se tokikaan lampaistakaan paljoa ymmärtänyt, ens alkuun lähinnä katsasteli että jaa, lampaat on meidän kanssa lenkillä :D Mutta ei siis ollut totaali piittaamaton eikä esim syönyt paskaa tms. Ja yllätyksekseni pieni pyrki nimenomaan lampaiden pää puolelle kuin alkavana yrityksenä pysäyttää niiden eteneminen ja keksipä kaveri myös sen että hänhän voi painaa lampaat aitaan ja pitää ne siinnä. Kovin on pieni kuulolla ja hallinnassa mikä ehkä häiritsi sytyttelyä, mutta toisaalta, Elinan kanssa teki jo ihan kivaa alkeellista tasapainotreeniä isolla pellolla.

Alkutreenit pyöröaitauksessa, liinassa ja Elinan toimiessa apuohjaajana.

Saatiin siirtyä isolle laitumelle ja jättää liina pois. Elina vielä varmistelemassa toki

Ihan kaksin. Nyt piti pärjätä äänellä ja kropalla. Ja hyvinhän me pärjättiin. Näp on niin näppärä :)

Roudallehan tämä kerta oli "jo" kolmas, joten sehän olikin jo aivan pro :) Hirmu asiallisesti käyttätyy ja tekee reilua kaarta, ainoastaan pois päin ajo on jostain syystä tosi hankala ts. on siis jotain mitä Routa ei ole emältään perinyt vaikka muutoin todellakin tuntuu olevan aikatavalla Hipardin kopio. Kaikin puolin erittäin pätevältä ja hienolta penneliltä vaikutti Routa neito, niin paimennuksessa kuin muutoinkin.

Marjaana avustaa Routaa oikealle kaarelle.

Aja siitä

Hui kuinka etäällä se kiertää :o Lampaat eivät häiriinny yhtään kuten kuvasta näkyy :)

Myös Hip-äippä pääsi muutaman vuoden tauon jälkeen lampaille. Aloitettiin myös me pyöröaitauksessa, koska viime kerrasta oli todella pitkä aika. No, turhahan se pelko oli - Hipardillla on hyvä eläinfiilis ja se kohtelee lampaita asiallisesti. Korvat olivat mukana paremmin kuin hyvin, maahan menot super makeita ja suuntimiakin noudatettiin hienosti. Isolla laitumella jatkettiin ja oli kyllä huippu hauskaa - joskin myös hengästyttävää ja vaikeaa helpon ja kevyen agilityn jälkeen. Niin, ja pääsi hip tekemään lampailla ihan "oikeitakin" töitä - kuten alla olevasta kuvasarjasta ilmenee ;)

Hitaasti

Saatto oikealle flänkille

Hitaasti

Tasapainosta lähetys vasemmalle flänkille

Ja sinnehän se lähti :)

Haetaan lampaat Hipardin kanssa isolla laitumella

Levollisia, koiriin tottuneita lampaita kuten kuvasta näkyy

Ja sitten... "oikeita" töitä: paimenelta irtosi kenkä kesken kaiken, mutta pätevä paimenkoira pitää lauman aloillaan. ;)

Hip näyttää mallia maahan menosta :)

Paimentelujen jälkeen siirryttiin nauttimaan gillin antimista Samin ja Marjaanan takapihalle. Bortsut toteuttivat sukutapaamistaan tovin kunnes painuivat unten maille kuka minnekin, staffien askarrellessa iltapalojensa parissa. Marjaanan kanssa parannettiin maailmaa - mitenkäs muuten kuin puhumalla bortsuista ja erityisesti eräästä tietystä kolmikosta ;D

Oli oikein mukava ja antoisa juhannuspäivä ja kotimatkastakin selvittiin vaikkei valkohäntäpeurapaistia mukaan saatukaan. ;o No, ehkä parempi niin.

Ai niin, ja Pygmi osaa imitoida lammasta häkellyttävän hyvin - ja tietää että jos kippiauton heittää laitumelle, niin lampaat kakkaa siihen ;D Muita elämän tärkeitä opetuksia oli mm. "älä syö timotein "tähkäpäätä", jää siemenet kitalakeen kiinni. Ja suu kiinni on tosi vaikea puhua - pitää valita joko tai ;D

Virtuoosi pennut :o

... Ja molemmat "pennut" aivan mun omia <3 Nimittäin Pygmi & Näp ;) (vaikka toki Routakin virtuoosien kunniakkaaseen sarjaan kuuluu). Niin - meidän Pygmi, 1v 11kk, osaa ohjata paimenkoiraa. Tänään oli ekat treenit Ninalla ja Petellä ja mahtavasti kajahti ilmoille "Come Bye" ja aivan oikeassa kohtaa. Ensi kerralla harjoittelemme "Look Backin"; "Walk On" ja "Away" olivatkin hallinnassa jo entuudestaan ;)

Paimennuksen lisäksi Pygmi on loistanut myös kotona, ja näin ollen meillä käytetäänkin lapsityövoimaa hyväksi aivan törkeästi (ja minimipalkalla tietenkin ;)). On se kyllä liikkis ruokapöytää kattaessaan ja siivotessaan ja imuroiminen on nykyään ihan pop. Imuria heilutellaan useita, useita kertoja päivässä (juup tätä Pygmi ei ole äidiltään perinyt, mutta on osoitus äitinsä erinomaisista lahjoista "taaperokuiskaajan" toimen saralla ;)). Että... eipä tässä äipän tarvitse enää tehdä muuta kuin maata soffalla kirjaa lukemassa ja treenata koiria. enemmän ensimmäiseksi mainittua, koska, kuten otsikossakin jo ilmeni, myös tämän talouden koirat ovat virtuooseja -> ts. ei tartte treenata. :o

Näpänderin kanssa testailin viime viikolla hieman tokoa;  vasemmalle käännöksiä  ensiksi. Oli kolmas treeni kerta for evö kun tehtiin vasemmalle käännöksiä, ja... voi hitsinpillura! Näp osaa ne :o No, siirryttiin liikkeestä seisomiseen. Tämä oli toinen treeni kerta for evö kun tätä harjoiteltiin. Ja... no niin; osasi senkin. :o Ihan järkytyin. Näpsällä on ALO liikkeet kasassa, vielä 2 pitkää kuukautta ennen kuin tulee kisaikä täyteen, ja... me ei olla treenattu oikeastaan kertaakaan. Välillä vain vähän leikitty ja fiilistelty :o Kyllä on kummasti alkanut tuo tokoilu taas kiinnostamaan ja yllätin itseni tässä iltana eräänä selailemassa koekalenteria elo-/syyskuun osalta :o

Aksailut etenevät tokon tapaan rauhalliseen malliin ja silti vauhdilla. Treenattu ei olla juuri mitään - vähän fiilistelty ja leikitty, toukokuusta lähtien tehty max 1kerta/vko, yleensä kuitenkin 1krt/2vko n. 5, max 10 min treeni enemmän ajatuksella. Silti, tai ehkä juuri siitä syystä, olen saanut todeta että Näpänderillä on tekniikat hyvällä mallilla; pakkovalssit ja pois päin käännöt ovat jo ihan supereita. Esteistä mukaan on otettu putken ja pussin lisäksi rengas - joka tosin nyt on taas tauolla odottamassa Näpänderin aikuistumista syystä että Näp osaa hakea renkaan mistä suunnasta vaan, renkaalla toimii kaikki mahdolliset ja mahdottomat tekniikat, ja este "nimetty", mutta... mini korkeudessa vielä. Turha siis jankata sitä tässä vaiheessa enää enempää. jos ensi viikolla sit vaikka jonain iltana tekisi sille vaikka muurin. Tai pituuden. Ei osaa vielä päättää. Pujottelu ja kontaktit odottavat vielä tovin jos toisenkin. No joo, lätkää on tehty muutama toisto parin, kolmen viikon välein. Hyvältä näyttää taas. Jossain vaiheessa näytti turhan aneemiselta -> ei tietty paineita siitä koska eipä tuota olla vielä aikoihin siirtämässä mihinkään, mutta testasin ihan piruuttani joko kestäisi saalille siirron. Hyvin kesti. Paremmin kuin hyvin itse asiassa ja nyt lätkä on ihan super. :) Mikä on toisaalta tylsä juttu koska tosiaan, vielä menee hyvä tovi ennen kuin lätkää tullaan oikeasti tarvitsemaan mihinkään joten nyt meillä ei ole enää sitäkään treeniohjelmassa : / Jollain tapaa virtuoosikoira on tosi tylsä tapaus ;D (heh, heh ;D)

Hipardin uudet treenisysteemit pyörähtivät käyntiin viime viikolla. Hyvältä näytti :) Jatkoa odotellessa - ja niin, huomista paimennuskurssia :)

Pari kuvaa elastisesta iskä Iirosta SM-karkeloista

kuva: Jari Salmela

kuva: Iris Kieme

Kuva: Jari Salmela

Kuva: Iris Kieme

Onnittelut iskä-Iiro & Sari!

Uskomattoman Upeiden Roudan ja Näpin iskä Iiro kera ohjaajansa Sarin kiisivät ja liisivät Agilityn SM pronssille tänään Nastolassa! (tai siis eilen, sillä nyt on jo maanantai :))

Olen niin iloinen ja ylpeä tästä mahtavasta parivaljakosta, ja onnellinen että Hip-Iiro yhdistelmä toteutui viime syksynä. Jos Hip ja tytöt asiasta jotain ymmärtäisivät, niin iloisia, onnellisia ja ylpeitä olisivat varmasti hekin. Mutta... koska kuitenkin.... vaikka ovatkin bordenssollieita (eivätkä mitä tahansa bordenssollieita vaan Hip-Huikea, Näp-Näppärä ja Routa-Rohkea), niin loppujen lopuksi tämä trio koostuu "vain" koirista. Koirista jotka viis veisaavat titteleistä, ja vielä vähemmän muiden titteleistä, niin... emäntä ja "super nanny" hehkuttelee täällä Sarin ja Iiron pronssia ihan keskenään :)

Super iloinen olen myös Peten ja Megin SM voitosta; Pete on todellakin voittonsa ansainnut (kenenkään suorituksia tällä siis aliarvioimatta tms.). Pitkänlinjan agilityharrastaja jolla "knowhowta" riittää ja todella symppis tyyppi vielä lisäksi. Pete on mun suuri "idoli" ja "aatteen suunnan näyttäjä", sillä ajatukset agilitystä ja koiran käsittelystä  sekä ohjaamisesta käyvät niin yks yhteen. Minä todellakin pidän Peten tyylistä ja asenteesta. Ja enää ei todellakaan tarvitse miettiä onko se tyyli ja asenne sitä millä kirkkaimpia mitalejakin voidaan voittaa: on se :) Ja siitä minä olen niin iloinen ja onnellinen :)

Meidän iskä onkin 

SM3-11, SM1-10, FI AVA  

Dombäcks Garm 

"Iiro"

Ei oo teillä yhtä upeeta iskää 

(eikä varsinkaan yhtä upeeta äiskää)

ku meillä ;D