Super aksaa ja Super penneleitä

Näp-pieni pääsi viettämään oikein Super aksa viikonlopun, kun vierailimme Tending leirillä kahtena päivänä aksaamassa ja hiukan moikkaamassa tuttuja. Paljoa ei ehditty moikkailemaan, koska pentujen vuoksi oli tietenkin kiire kotiin (niillä mitään hätää ole, Hiphän ne hoitaa, mutta kun itse ei malta olla poissa niiden ihanuuksien ääreltä ) Onneksi kuitenkin ehdin moikata Marjaanaa ja Routaa - ja sain ilon nähdä Routaa tokoilemassa (ja kuulla jäljestä) ja... no, äitinsä tytär.. Onnellinen pieni pöhkö :)

 Lauantaina Näp pääsi osallistumaan ensimmäiseen edustustehtäväänsä, eli edustamaan Takkuja Piirinmestaruus joukkueessa. Ja kyllä sitten muuten edustikin!! Siis niiiiiiiiiiiin upea rata, että... WoW!! Oli aivan mahtava mennä tuon pienen "viitamaan pirun" kanssa. Rata päättyi valitettavasti hylkäykseen ohjaajan varhaisdementian vuoksi; Näp ei ole keinua juurikaan radassa vielä suorittanut ja tarvitsee sille vielä muistutuskäskyn jotta erottaa esteen puomista - aivan kuten Hipardikin aikoinaan tarvitsi.No, koska kuitenkin päässäni on "luottokoira" Hipin käskyt (ohjaushan ei noiden kanssa oikeastaan eroa, paitsi Näpin voitoksi), eli pelkkä kontakti käsky ja WHUM! Sinne meni ja sieltä se lensi. Luuli ressukka vetävänsä puomille. No, minä siitä hieman häkellyin että mitäs nyt pitää tehdä, kunnes tajusin että viddu, se on vaan vitonen ja tää on joukkuerata - joukkuetta EI petetä! No, sen hämmennyksen seurauksena seuraavasta leikkauksestani tuli liian löysä ja Näp ehti kaartaa kohti puomia ja koskea siihen ennen kuin oivalsi että jaa... ei tänne. eli Hyl, mutta UPEA rata jota oli upea mennä ja mahtavat kiitokset kaikille mahtaville seuratovereille huudoista, hehkutuksista ja hurrauksista. On meillä vaan mahtava tiimi.

Pennelit... Pennelit ovat nyt "jo" 2 viikkoa uusia ja... Nopeita Hiilareita näemmä :) Silmät avautuivat 10-11 vrk.n iässä, samoin korvat on jo osalla auki ja peräti neljä pentua käveli ihan oikeita askelia ja rymisteli laatikosta ulos 14 vrk.n iässä. Liikkuvaista sakkia, ensi viikolla alkaa varmaan olla jo aikas hulinaa, sillä näillä tyypeillä on maailmanvalloitus mielessään aivan selvästi.
Edelleen kaikki hyvin tasakokoisia eikä luonteissakaan vaikuta olevan merkittäviä eroja mihinkään suuntaan. Tasainen hieno pentue kaiken kaikkiaan.

Viikon "Uusia"

Viikon "uusia" ovat Hiilarit, aika kuluu aivan liian nopeaan (paitsi varmastikin pennun ottajien mielestä ;)). "Valtakunnassa" on kaikki hyvin; Hip on super emäkoira, niin rauhallinen, luottavainen ja huolehtivainen,  ja sen maito on kermaa. Pennut ovat jo aika jässiköitä ja todella tasaisesti kasvaneita. Jänteviä ja hurjan liikkuvaisia. Mistään ei ole tarvinnut huolta kantaa, on saanut vain nauttia ja ihastella. Ihanuudet <3

Viikon uudet Hiilarit

narttu BUN

narttu BY

uros CAP

uros GYP

uros KEEN

uros SOOT

uros STAR

Näpänderin kanssa kipaistiin Takkujen epiksissä keskiviikkona kisaamassa ja talkoilemassa, tehtiin ns. "viimeistelytreeniä" ennen "arvokisoja". Ja voi että sen pienen eläimen kanssa on niin mahtava mennä!! Aivan huippu otus <3 Voi hitsit kun pääsisi pian ihan oikeisiin kisoihin kisaamaan, Näpin kanssa on niin mahtavuutta mennä ja kisata. Onneksi viikonloppuna on tiedossa joka päivä aksaa, ja lähes "oikeat" kisatkin.

Samaan aikaan kun täällä nuuskuteltiin pennun tuoksua ja valmistaudutaan hieman pienimuotoisempiin "arvokisoihin", niin iskä Iiro ja sisaret Pirtu ja Lux tekivät mahtavaa työtä MM-karsinnoissa. Harmillisesti joukkueeseen ei saatu sukuverta, mutta upeita ratoja finaalissa(kin) tekivät kaikki kolme. Radat nähtävillä täällä:

Iiro ja Sari
Lux ja Elina
Pirtu ja Tuulia

"Hiilareita"

19.7.2012 Hip synnytti läjän, tapansa mukaan nopeasti, ja odotusten mukaisesti nopeita "Hiilareita". Niin vauhdilla maailmaan pätkähti peräti 7 pentua (5 urosta, 2 narttua). Synnytys sujui jälleen loistavasti ja helposti. Emä voi erinomaisesti ja hoitaa pentuja mahtavasti, ollen samanaikaisesti luottavainen ja lunki. Täydellinen jalsotusnarttu ja emäkoira siis Hip, minkä me toki jo tiesimmekin. Pentue on erittäin tasainen kooltaan ja kaikki pennut vaikuttavat terveiltä ja hyvin elinvoimaisilta. Toivotaan että "torstain lasten siivet kantaa" jatkossakin. Tällä hetkellä ainakin kaikki näyttää paremmalta kuin loistavalta ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Onnellisia olemme, sekä minä että Hip, kuten moni muukin: niin äärettömän toivottu ja odotettu tämä pentue on ollut ja on.

Erittäin Hyvä, jopa täydellinen

On Näp pieni kaikin puolin. Sunnuntaina kipaistiin Forssan näytelmissä tavoitteena se H, mutta tavoite ei aivan onnistunut. EH:ta kun pukkasi :D Eli nyt on Näpin raivoisa näyttelyturnee, peräti kaksi näyttelyä samana päivänä: ensimmäinen - ja viimeinen, saatu päätökseen ja "valiokello tikittämään" ;D

Tosi kivan arvostelun Näp sai, mitäpä muutakaan se olisi voinut saada. Hyvä koira on hyvä koira, ellei sitten jopa erittäin hyvä. "Homomaisesta" hännästään huolimatta - tai juuri siksi. ;)

Äärettömän kaunis, ja Näpin paras stabyhoun kaveri Bami osoitti jälleen kerran sen, että kun koira on äärettömän kaunis (näillä sanoilla alkoi arvostelu), ei turkilla tartte kikkailla. "Bikinikunnossakin" (taas) SA, kun sen suurempia rusetteja ei voi Bami enää vastaanottaa. Hyvä Bamsu!

Ajatella, kyllä taitavakin voi olla kaunis ;D

Hipardin kuulumiset lyhykäisyydessään esitellään kuvin, eli...

Istua ei voi..

Maata ei voi...

Ja eniten vituttaa kaikki!

Tässä Hiiilareiden odotuksen lomassa on tehty tarkentavaa suunnitelmaa myös Näpin tulevaisuudesta jalostusyksilönä. Että Hip/Näp fanit... rohkeasti vaan nykäisemään hihasta (tai paidan helmasta vaikka) kun meitä kisoissa/treeneissä tms. näätte mikäli toivotte saavanne tietoa suunnitelmista jo hyvissä ajoin. (Kyse kuitenkin pitkän, mutta ei enää niiiiiin pitkän, tähtäimen suunnitelmista).

Samaan aikaan toisaalla...

Häppeninkiä on ollut vaikka kuinka, mutta silti - tai oikeastaan juuri siksi, blogin päivitys on jäänyt ja jäänyt ja... no asia varmaan tuli selväksi. Nyt on kuitenkin "Hiilareiden pentublogi" pykätty pystyyn. Linkki sinne löytyy -> reunasta. Ainakin toistaiseksi kyseinen blogi on vain kutsuvieraiden luettavissa ts. "perhepiiri", "Hiilari listalla" olevat henkilöt ja muutama luotto ystävä pääsevät sitä ainakin alkuvaiheessa lukemaan. Tärkeimmät Hiilari päivitykset ilmaantuvat toki tähän perusblogiinkin.

Hiilareista puheen ollen niin Hipardin kuulumiset ovat siis tätä luokkaa (vuorokausia +/- 50 hedelmöittymisajankohdasta riippuen)

Eli lupaavalta näyttää, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vielä on pitkä matka kuljettavana ennenkuin uskaltaa helpotuksesta huokaista. Mutta varmaa on että JOTAIN tulee syntymään. Toivottavasti monta elävää, nopeaa "Hiilaria".

Näp näppärän kanssa osallistuttiin, rakkaiden treenikavereideni pehmeän painostamisen seurauksena ensimmäisiin epävirallisiin kisoihin! (no toisiin, viime kesänähän Näp osallistui seuramestaruuskisoihin ja voitti Suur MÖLLI Takku tittelin haltuun vuodeksi. Ja voi hemmetti soikoon Näp tuli näki ja voitti putkiluokan suvereenisiti ja toisti saman mölliradalla! Eikä siinnä vielä kaikki: palkinnoksi saatiin muiden härpäkkeiden lisäksi molemmista voitoista 10 euron lahjakortit, eli yhteensä 20 euroa :) Köyhä kotiäiti kiittää :)

Siitä se ajatus sitten lähti ja pienen patistelun seurauksena uskaltauduin ilmoittamaan Näpin ihan virallisiinkin kisoihin (vaikka mielessä kävi että pitäisiköhän taktikoida SuurTakku kisoja varten ;)) Tampereelle 19.6. Mittaus jännitti enemmän kuin kisaaminen ja nyt Näp on siis ihan virallisesti maxi kokoinen koira. Rata, tai siis puolet siitä, sen enempää ei päästy tekemään, sujui tosi hyvin ja jouheasti (oli kyllä helppo ratakin, samoin kuin oli kakkosilla... jos kisat eivät olisi olleet niin paljoa myöhässä olisin pyytänyt päästä nollakoirakoksi). No, kohtaloksemme koitui väärä rata josta siis hyl. Treenaaminen hylyn jälkeen oli ankarasti kielletty (siis ihan kaikki treenaaminen, mm. kontakteilla pitäminen :o) ja mitä tapahtui... Näp jäi "aijaamaan" pujotteluun. Ja kun oli se hylky alla niin... ei paljon muuta vaihtoehtoa ollut kuin kutsua koira pois ja poistua radalta (no sen verran uhmasin, että otin mä sen viimeisen aidan. Perkele tää nyt niin vakavaa voi olla yks agility). Ihan hyvä fiilis jäi ja nyt kun on muutaman kerran treenattu niin aijaaminen on ainakin toistaiseksi poissa. Niin ja kontaktit upeat - myös se keinu <3

Näpille suunnitelmissa lisää startteja loppukesäksi kun saadaan tuo Hipardin synnytys ohitse. Niin ja Hip & Näp fan club sen kuin kasvaa ja Näpille on jo laskujeni mukaan 6 pentuvaraus tehtynä (nyt nää täytyy laittaa jo ylös että missäs järjestyksessä niitä varauksia on tullutkaan... muuten sekoaa laskuista) :o Aika hyvin koiralta jonka meriitit ovat puolikas virallinen rata 1-luokassa ;) Mutta kun on hyvä ja ihana, niin on hyvä ja ihana <3

Samaan aikaan toisaalla sukulaiset tahkoivat tuloksia SM kisoissa.

9.6. Ihana "Iipardi" Routa (T.Umbra) ja Marjaana kisasivat T-teamin joukkueessa Toko SM kisoissa. Luokkana AVO ja ykköstulos pistein 166,5. Onnittelut vielä! Eritoten siitä että NYT saa mennä "isojen tyttöjen luokkaan" eikä tarvitse enää jarrutella.

Routa ruudussa - kuva Sirpa Saari.

17.6. Iiro-iskä ja Sari kisasivat Agilityn SM kisoissa Jyväskylässä ja mukana karkeloissa olivat myös Näpin ja Roudan sisarpuolet Pirtu ja Lux. Sarille ja Iirolle valitettavasti (ja juu, sen verran olen Näpin kanssa treenannut, että tutunoloinen tapa...) hylkäys finaaliradalla, mutta tois hieno rata silit, mitäpä muuta mahtavalta Iirolta voi odottaakaan?

Ja ne siskot sitten... Lux ja Elina Kalenius upeasti SM kisojen sijalle 9 ja Liuhdon tuulia kera nuoren Pirtun.... sijalle 5!!! Aika menijöitä ovat Iiron tytöt ja tutun näköistä etenemistä & työskentelyä oli Luxin ja Pirtun tekeminen.

Tässä vielä linkit finaali videoihin
Sari ja Iiro
Tuulia ja Pirtu
Elina ja Lux

Seuraavaksi sitten varmaankin päivityksiä pentukuulumisten merkeissä :)

Muutakin kuin hiilareita...

... on Hipardin vatsassa :) Sen osoitti perjantainen ultra. :) Olen niiiiiiiin iloinen. Tällä kertaa ei tarvittu sen kummempia "tiineysoraakkelin" taitoja, ja itseasiassa ultrakin oli oikeastaan turha, sillä jos viimeksi(kin) tiesin että kantava on jo hyvissä ajoin ennen ultraa, niin nyt se oli selvää pässinlihaa; ei minkäänlaisia tiineysoireita, leikki hienosti - ihan vieraan ihmisenkin kanssa ja vieraassa paikassa (no muutamaa päivää ennen ultraa alkoi olla pientä muutosta käyttäytymisessä, johtuen lähinnä luultavasti vatsan koosta) ja se vatsa... Tällä kertaa Hip on varmaan suurempi jo nyt kuin mitä oli viimeksi tiineyden lopussa. Vyötäröä ei ole juuri lainkaan ja vatsa pullottaa huimasti. Ja nisät ovat valtavat. Sitä se "vanhuus" teettää; näkyy tiineyskin selkeämmin kun ei ole enää a) ekaa kertaa pappia kyydissä b) paikat niin timmissä kunnossa kuin "pikku likkana".

Nyt vain toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti - ja vielä sen jälkeenkin; että saadaan maailmalle terveitä ja mukavia "pikku Hiilareita" ja Hip itse voi hyvin ja palautuu synnytyksestä hyvin (ja nopsaan(kin)). Hipardin laskettu aika on heinäkuun puolenvälin jälkeen, joskus viikolla 29 noin suurin piirtein about (astutuksia kun oli pidemmällä aikavälillä, ja vaikka epäilenkin tietäväni mitkä kerroista olivat juurikin "ne", niin mukavan yllätysmomentin saamme silti, koska varmaksi ei voi tietää. Ihan kuin tämä ei olisi jo muutenkin tarpeeksi jännää ;o) Ja niin... pentublogiakin täytynee viritellä taas henkiin. :)

Pentulaatikko on jo roudattu esille, ja kuten viimeksikin... ei Hip ei siitä piittaa vaan nukkuu mieluummin lattialla edelleen. No, on minulla samanlainen pahvilaatikko jemmassa jollaista viimeksi käytin, jos/kun tämä vaatimaton mamma-koira antaa taas piu-paut somemmille ja "muka mukavammille" viritelmille. Myös muut koirat ovat saaneet jo alkaa totuttelemaan... tai no, ei SLP.ltä kysytty... se vain siirrettiin eri tilaan nukkumaan. Hyvin SLP sen otti, tosin enpä muuta epäillytkään, onhan se herra ehtinyt jo elämänsä aikana kokea monen moista muutosta.

Kyllä jännittää <3 Toivon niin kovasti että pentuja tulisi, sillä Hip on niin mahtava koira ja hyvä periyttäjä, olisi todella surullista jos Hipin jälkeläisiä ei tule enempää - varsinkin nyt kun uroksena on niin mukava ja hieno uros kuin mitä Harald on.

"Iipardeista" mainittakoon sen verran että Routa ja Marjaana malttoivat olla menemättä voi-vottelemaan heti kun lupa oli ja kävivät vielä toisen kerran avoimessa kisaamassa tokon SM-joukkueen merkeissä. Hienostihan sieltä ykköstuli niin että napsahti, ja nyt... nyt tervemenoa voivottelemaan. :)

Näp pieni taasen... Näp pieni sai etuoikeuden osallistua epävirallisiin kisoihin (kun ohjaajan seurakaverit vähän niin kuin pakottivat) Ja onneksi pakottivat sillä... Näp voitti kaksi eri luokkaa ja ta-daa... saatiin molemmista palkinnoksi 10 euron lahjakortit Mustiin ja Mirriin (+ muutakin). Lompakko kiittää :) Takuilla hyvät palkinnot epiksissä(kin) :)

No, tämän lisäksi Näp on ilmoitettu näyttelyyn ja... virallisiin agilitykisoihin :-/ Jänskättää niin etten meinaa housuissani pysyä...  Takkujen iltakisoissa pääsin vihdoista viimein näkemään Näpin ja Roudan sisarpuolen Pirtun, ja... voi vitsit, jos mulla ei olisi Näpiä (ja Hipiä) olisin aikas kade sellaisesta koirasta <3 Aivan mahtava! Ja ihan samanlainen kuin Näp, niin radalla kuin sen ulkopuolellakin.

Tänä viikonloppuna Näpin siskopuolet pääsivät loistamaan agilityn SM-kisoissa, sillä Pirtu ja Tuulia nappasivat 6 sijan ja Lux (Tronic Aluxia) ylsi sijalle 9. Aikas päteviä tyttösiä on Iiro-iskä saanut maailmalle <3

Mutta siis, nyt sormet ja varpaat ristiin ja ylös ja toivotaan parasta että saataisiin näitä lisää, kiitos:

Hipardin käsitys pentujen hoitoon sopivasta paikasta ;) Ei ole mikään "prinsessa" ei ;)

Ja loppujen lopuksi sillä pentulaatikolla edes mitään käyttöä olisi ollutkaan...

Ulkoilua n. 3 vko iässä.

viimeiset yhteiset päikkärit saman katon alla ja saman ruokakupin äärellä.

Nopeita ”Hiilareita” odotellessa

HIP’lle ja Haraldille saatiin useita onnistuneita astutuksia viikolla 20!

Mikäli väitteeseen ”kyllä luonto tietää” on uskominen, niin tätä kirjoittaessani Hipardin kohdussa kehittyy hyvä liuta sikiöitä kovaa vauhtia, sillä niin sujuvasti astutukset toteutuivat. Hip tuntui suorastaan rakastavan Haraldia eikä haaskannut aikaa edes kosiskeluun, vaan päästi uroksen helposti ja nopeasti selkään jo ensimmäisenä päivänä (jolloin oli vasta tarkoitus testata oikeaa ajankohtaa) kuin myös viimeisenä päivänä (jolloin oli taas vain tarkoitus testata että onhan otolliset ajat varmasti ohi).

Myös Harald osoitti loistavia jalostuskoiran aineksia, sillä nuoresta iästään ja kokemattomuudestaan huolimatta se ei häseltänyt yhtään. Poika (nykyisin mies :-) ) tiesi todella tarkkaan mikä on homman nimi, mistä suunnasta astutaan ja miten. Ei häiriintynyt ihmisten läsnäolosta mitenkään ja otti ”naisensa” todellisin omistajan elkein. Tällä pojalla on kyllä itsetunto ja asenne kohdillaan, niin hienosti en ole nähnyt vanhojenkaan urosten astuvan kuin mitä Harald toteutti! Ja puuhien jälkeen Harald oli kuitenkin tyyni, kontaktihakuinen ihmiseen ja valmis treenaamaan ja leikkimään ihmisen kanssa, joten mikään ”seksihullu” uros ei kuitenkaan ole kyseessä – vain uros, joka tietää mitä on tekemässä.

Jokaisella kerralla saatiin parille hyvät nalkit, lyhyimmillään nalkki kesti reilut 20 minuuttia, pisimmillään lähes 40 minuuttia :o Eli alku ainakin lupaa hyvää, nyt sitten aloitettiin tuskastuttavat ”piinaviikot” ennen ultraa ja toivotaan että kaikki sujuu hyvin.

Ultran tuloksia odotellessa kerrotaanpa nyt hieman lisää tästä yhdistelmästä…. eli

Toiveissa ”nopeita Hiilareita” yhdistelmästä:

-tokon voi-luokassa ja agilityn 2-luokassa kilpaileva Ruotsin tuonti
E: Skogsvallarens Hip 

i: Gk Vallh Pr Eryri Roi (Englannin tuonti) - e: Gk Vall Pr Lyn (Englannin tuonti)

- Norjan tuonti, agilityssa kilpailu-uraansa aloitteleva
I: Noxu

i: Walis - e: Laika

Tämä yhdistelmä kokoaa hyviä isds-paimenlinjoja yhteen, ja lisäksi Hip`n vanhemmilla on myös erinomaista harrastuspuolen (toko, agility, pk) näyttöä jälkeläisissään/lähisuvussaan. Hip ja Harald ovat vilkkaita ja hyvän saalisvietin omaavia nopeita koiria; lisäksi ne ovat arkielämässä avoimia ja mukavia. Pentue tulee olemaan Hipin viimeinen pentue.

Pentue toteutetaan yhteistyössä Tending -kennelin kanssa ja pennut tullaan rekisteröimään Tending kennelliin. Tiedustelut ja lisätiedot yhdistelmästä siis sitä kautta. Mitä Hipardiin, tai sen aiempaan jälkeläisnäyttöön tulee, niin niihin kysymyksiin vastaan toki mielelläni, eli mikäli bongaat minut ja Näpin treeneissä, kisoissa, niin nykäise hihasta - tai laita viestiä niin saat paluupostissa puhelinnumeroni, sähköposteihin vastaamiseen ei valitettavasti tahdo aika riittää.

HIP tuotiin loppuvuonna 2005 Ruotsista; ensimmäiset elinvuotensa se ollut tilalla paimenkoiraopissa, ja aloitti harrastuskoirauransa siis vasta meille muutettuaan, eli syksystä 2007 alkaen. Tällä hetkellä kilpailemme tokossa voittajaluokassa ja agilityssa 2-luokassa; lisäksi HIPin harrastuksiin kuuluu kesäaikana ratajuoksu treeneissä ja talvisin pieni kiskoo kelkkaa valjakossa laikojen kanssa. Eli kuten sanonta menee... jos sinulla on bordercollie, voit harrastaa mitä haluat ;)   

Hip on erittäin avoin ja sosiaalinen, taistelutahtoinen ja nopea narttu. Hipillä erittäin hyvä työmoraali ja suuri halu tehdä asiat oikein; se kuuntelee ohjaajaa ja reagoi hyvin. "Agilitypiireissä" Hip on erittäin pidetty koira sillä se on nopeudestaan huolimatta loistava kääntymään, noudattaa ohjausta millintarkasti ja tekee rataa äärettömän hyvällä asenteella. Hip ei reagoi laukauksiin, ja se myös liikkuu hyvin erilaisilla pinnoilla/mattoalustoilla ja suhtautuu uusiin asioihin avoimesti ja rohkeasti. 

Ohjaajaa kohtaan Hip on nöyrä, olematta kuitenkaan nöyristelevä. Vaikka Hip on töissään "tulta ja tappuraa" kotona Hip on huomaamaton kuin seinäkello – huomaamattomampikin, koska Hip ei tikitä ;) Helpoin ”kotikoira” mitä minulla on koskaan ollut. Helppoutta lisää entisestään Hipin avoimuus sekä sosiaalisuus; Hip on karavaanari kaikkien kaveri joka rakastaa ihmisiä, erityisesti lapsia, ja tulee toimeen hienosti toisten koirien seurassakin. 

 Hipin emä on Skogsvallarens-kennelin jalostusnarttuja; Englannista tuotu GK VALLH PR Lyn. Lyn`llä on varsin hieno paimenpuolen suku, sen isä on J H Wilsonin Rob, ja nartun isoisät ovat Supreme Championeja; Davidssonin Graig, ja J H Wilsonin Spot.  Lyn työskentelee ruotsalaisella tilalla, jossa on sekä lypsykarjaa että lampaita. Lynin täyssisko Maid on mm. voittanut Internationals-paimennuskilpailun.

Hipin isä on Walesista Ruotsiin tuotu  Gk Vallh Pr Eryri Roi, joka on erittäin voimakasluontoinen, vahvan intensiivisen paimennustyylin omaava uros. Roi on työskennellyt isoilla, monen sadan lampaan tiloilla työkoirana, ja lisäksi se on suorittanut hyväksytysti paimennuksen perusradan.  Jälkeläisnäyttö Roilla on sangen vakuuttava ja sillä on mestaruus- ja maajoukkuetason jälkeläisiä harrastuspuolella niin Ruotsissa kuin Norjassakin. Suomessa Roin jälkeläisiä ovat mm. lupaavat Tenging H- ja I-pentueet. Roin jälkeläiset ovat olleet keskimäärin hyvin terveitä ympäri Pohjoismaita.

Hipin täysveli Hyss on Ruotsin Käyttövalio (pk-jäljeltä) ja Ruotsin Tottelevaisuusvalio. Se on erittäin pidetty uros Ruotsissa, ja mm. vuoden 2009 tokon Ruotsin Mestaruus-kilpailuissa se oli karsintapäivän 5. ja finaalipäivän 6. Hipin täyssisko kilpailee pk-hakukokeessa korkeimmassa luokassa. Paimennustestin Ruotsissa ovat Hip'in sisaruksista läpäisseet Hyss sekä Hjalmar, ja Hurry on suorittanut hyväksytysti paimennuksen perusradan Suomessa. Ruotsin sisarukset ovat olleet terveitä lonkistaan ja silmistään.

Hipillä on A-A lonkat, terveet kyynärät ja silmät on peilattu terveiksi. Hip on ollut koko ikänsä perusterve koira, ei ontumisia ei allergioita, ei ylipäätänsä mitään, ei edes tapaturmia yhtä tulehtunutta reikää (todennäköisesti osunut oksa kuonoon) lukuun ottamatta. Loistavan rakenteensa ja luultavasti myös hienon luonteensa vuoksi Hipin lihashuolto on ollut myös äärettömän helppoa, eikä sille ole kehkeytynyt jumeja lihaksistoon juuri koskaan. Joitakin hyvin pieniä jumeja ja kuonia ainoastaan nyt vanhemmiten jos hieronta välit ovat venyneet yli puolen vuoden. Näyttelyistä Hip on saanut arvosanaksi H:n Paula Heikkinen-Lehkoselta mikä on työlinjaiselle koiralle kova saavutus sekin, mutta se rakenne… kun se on hyvä, niin se on hyvä ja sitä show-linjan tuomarikin arvostaa.

Hipillä itsellään on vähäinen, mutta sitäkin laadukkaampi jälkeläisnäyttö Tending U-pentueessa (s. 18.10.2010). Routa (T.Umbra) kilpailee tällä hetkellä tokon voittajaluokassa ja on erittäin pidetty koira tokopuolella. Lisäksi Routa harrastaa jälkeä ja paimennusta.

Näp (T. Ultimate) on agilitysuuntautunut ja aloittelee kilpailu uraansa luultavasti tämän vuoden aikana. Myös lampaisiin näp on tänä vuonna päässyt tutustumaan ja tulee pääsemään vielä uudestaankin. Vaikka Näp on vielä hyvin raakile, se on ehtinyt herättämään suurta kiinnostusta agilitypiireissä ja on erittäin pidetty koira agilityharrastajien keskuudessa.

Tendin Umbra aka Routa

Sekä Näpin että Roudan silmät on peilattu pentuna terveiksi. Näpin silmiin on tehty jo aikuisiän peilauskin ja terveet ovat, lonkiltaan Näp on A-A ja kyynärät 0-0. Perusteirveitä, hienon rakenteen omaavia, avoimia ja sosiaalisia neitoja ovat molemmat, joilla kummallakin on mahtava luonne niin kotona kuin töissä. 

Harald

Urosvalinta Hip`lle on Niina-Liina Linnan nuori Norjan tuonti "Harald" Noxu. Se on energinen, nopea ja saalisviettinen uros, joka ei reagoi laukauksiin, eikä sillä ole myöskään ollut paikka-tai alusta-arkuuksia. Harald on rohkea, sosiaalinen ja avoin nuori koira, joka aloittelee nyt kisauraansa agilityssa - omistajat kuvaavat sitä lajissa elastiseksi, kiihkeäksi koiraksi joka liikkuu, kääntyy ja hyppää hyvin. Haraldin takaa löytyy hyvä paimenpuolen suku, ja samoista linjoista on tullut myös ansioituneita harrastuspuolen koiria. Uroksen vanhemmat, Walis ja Laika, ovat tilalla työskenteleviä paimenkoiria, joita Haraldin kasvattaja kuvailee avoimiksi ja työhaluisiksi koiriksi. Etenkin Haraldin emä on kunnostautunut erittäin hyvänä työkoirana. Yhdistelmä on uusittu kaksi kertaa; ensimmäinen, vanhempi pentue vastasi niin hyvin kasvattajan toiveisiin - siinä on mm. yksi hyvin nopea ja erittäin pidetty agilitykoira ja useita hyviä paimenkoiria - että yhdistelmä uusittiin. Kummankin yhdistelmän jälkeläiset ovat olleet terveitä lukuun ottamatta yhtä pentua joka jouduttiin lopettamaan jo pienenä synnynnäisen kehityshäiriön takia. 

Itse ihastuin Haraldiin täysin, enkä lainkaan ihmettele sitä että tämä pentu oli aikanaan pakko saada Suomeen, niin mahtavan luonteen Harald omaa. Se, mitä näin nyt Haraldia näinä astutuspäivänä kotioloissa, miten se leikki ja miten se astui ja miten se suhtautui perheen muihin koiriin… niistä kaikista välittyi minusta kuva koirasta, joka on kiihkeä, sinnikäs, voisi kai sanoa että päämäärätietoinen, oman arvonsa tunteva, hyvän itsetunnon omaava uros, joka on kuitenkin äärettömän avoin ja kiltti. Todella tasapainoisen oloinen kaveri.

Haraldilla on B-lonkat, terveet kyynäret, selkä ja silmät. 

Tämä talo on tyhjempi nyt...

... kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut. Tämä talo on tyhjempi nyt... suuren ilon keskelle laskeutui suunnaton suru; Helatorstain aamuna Kalin takajalat pettivät. Kali pystyi vielä nousemaan, mutta liikkumaan ei. Vielä keskiviikkona Kali oli täysin normaali oma itsensä, josta ei kuunan olisi uskonut että kyseessä on jo 15,5 vuotias koira.Eläinlääkäri aseman pihaan pysähdyttäessä Kali edelleen innostui kuin nuorena: "mihin nyt tultiin". Kali sai luvan lähteä ns. saappaat jalassa ja nukkua pois omassa autossaan. Lämmin kiitos Eläinlääkäriasema Tuhatjalan henkilökunnalle empaattisesta ja eläinystävällisestä toiminnasta.

Ja kiitos Kali. Kiitos kaikesta. Annoit niin paljon.

Rakastan sinua.

Tekee niin kipeää...

31.10.1996-17.5.2012

Harmo on pieni, villava ja pehmeä, pinnalta niin hienoinen, että sen luulisi olevan pelkkää pumpulia, kokonaan vailla luita. Mutta sen silmien gagaattipeilit kiiltävät kovina kuin kaksi kristallinmustaa koppakuoriaista.

Lasken sen irti, ja se juoksee niitylle.

Kutsun leppeästi: "Harmo", ja se tulla tömistää luokseni iloista pientä hölkkää, jossa tuntuu helisevän ties minkä taikakulkusen nauru.

Se on hellä ja hyväilynkipeä kuin lapsi, kuin pieni tyttö, mutta luja ja kuiva kuin kivi.

Siinnä on terästä.

Siinnä on terästä ja kuun hopeaa samalla kertaa.

(otteet kirjasta Harmo ja minä, Juan Ramón Jiménez)

Kosioreissuilua

Hipardin juoksu on edennyt odotetulla tavalla ja hyvin, eli kosioreissut Haraldin luokse on aloitettu - ja pelkäksi kosiskeluksi reissu ei ole jäänyt vaan takana on itseasiassa jo kaksi onnistunutta astutusta joissa molemmissa koirat jäivät nalkkiin hyväksi toviksi, eli hyvältä näyttää.

Hipardin "hyvät jalostusnartun" ominaisuudet toki jo tiedettiinkin, mutta Haraldin toiminta toki hieman jännitti; onhan kyseessä sangen nuori uros ja vieläpä ensikertalainen joka on elänyt "isojen poikien" joukossa. Vaan niinpä vain Harald(kin) osoitti täysin vääräksi ennakkoluulot sähläävästä nuoresta pojasta ja osoittautui paitsi todelliseksi herrasmieheksi, myös varsinaiseksi pukiksi. Ei voisi astutus oikeastaan helpompaa olla: koirat irti ja muutama minuutti ja nalkissa ovat. Loistavuutta :)

Haraldista tässä kiireiden keskellä lisää hieman... Eli Harald, virallisesti Noxu ( ER29730/11,NO31585/11), on siis Niina-Liina ja Teemu Linnan omistama nuori Norjantunti uros. Harald on kuvattu luustoltaan terveeksi - lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja silmät ok Harald on erittäin taistelutahtoinen, hyvän moottorin omaava nuori uros, jolla ei ole ääni- eikä alusta-arkuuksia. Järkevä, sosiaalinen ja avoin koira, kotioloissa helppo ja huomaamaton ja kaikin puolin sellainen "Rento-Reiska". Hyvin saman tyyppinen koira kuin Hipardikin, myös rakenteeltaan (kevyt, hyvin liikkuva otus).

Pikku pentu aikansa Harald vietti lammastilalla ja on syntynyt ja elänyt lampolassa ennen matkaansa Suomeen. Haraldin isä on Norjalainen Walis ja emä Laika, ja Harald itse on tämän yhdistelmän toisesta pentueesta. Walis-Laika yhdistelmän ensimmäiset jälkeläiset, jotka ovat tällä hetkellä n. 4 vuotiaita, ovat olleet erittäin pidettyjä koiria. Etenkin yksi nartuista, joka kilpailee agilityn ylimmässä luokassa on sikäläisissä (kuin myös Suomalaissa agilitypiireissä) erittäin pidetty, hyvin hermonsa hallitseva ja rento koira, joka kuitenkin kulkee radalla kuin tuli hännän alla tiputtelematta rimoja. Walis-Laika yhdistelmän ensimmäiset jälkeläiset ovat myös tutkittu luustoiltaan terveiksi.

Eli tässä nyt lyhyesti "panokiireiden" keskellä hieman lisä infoa. Kuvia ja tarkempia tietoja myöhemmin lisää.

Ja tosiaan, Hipardin pennusta kiinnostuneet ovat tervetulleita kotiimme Hipiä sekä sen jälkeläistä Näpiä moikkaamaan sekä seuraamaan Näpin treenejä. Hipardin toinen pentu, Routa,  ensimmäisestä pentueesta asustelee Turun suunnalla ja Roudan omistaja Marjaana on myös luvannut että Routaa saa käydä moikkaamassa.

Nyt taas kohti kosio reissua :)

Lisää pentusuunnitelmia ja vähän muutakin :)

First things first: Routa ja Marjaana nappasivat Tokossa luokka voiton, AVO1 tuloksen ja menolipun voittajaan!!!!

Hip-mamma ja Näp sisko asiasta viis veisaavat, mutta tää "varamamma" on haljeta ylpeydestä :)

Hipardi kypsyttelee juoksuaan ja samaan syssyyn aloitti juoksunsa myös Näp. Eli Näpin toko-kurssi katkesi lyhyeen. Aksailua juoksut eivät häiritse ja viime perjantaisessa valmennusryhmän treeneissä olikin ilo huomata kuinka hyvin (ja helposti) Näp vastasi jälleen kerran saamaansa oppiin ts. flänkkihirviö oli poissa radalta ja "juna" taas tilalla.

Näpänderi pääsi äitienpäivänä käymään lampailla - näki lampaat peräti toisen kerran elämässään :o Ja... no, kyllä se siltä näytti, että näkee vielä kolmannenkin kerran, nyt vain hoidetaan Hipardin "panohommat" ensin.

Näpin parhaalle kaverille, Bamille, on myös suunniteltu panohommia, eli...

Stabyhoun pentuja suunnitteilla

JV-10 HeW-11 EEJV-11 EEV-11 HAZEBAD JAPKE NEANKE "BAMI" tullaan astuttamaan seuraavista juoksuista, joita odotetaan elokuun paikkeilla. Bami astutetaan PMV-09  HAZEBAD DYNAMIC DUSTIN "JUUSO" kanssa. Juuson kanssa käydään sorsa- ja kanalintumetsällä joka syksy.
Bamille pentue on ensimmäinen ja Juusolle toinen. Sukusiitosprosentti on 0,00 %  4:n sukupolven mukaan. Bamin ja Juuson löydät KoiraNetistä

Juuso

Bami

Pentutiedusteluihin vastaa Bamin omistaja Kirsi Mäki puh. 0400-963089,
arkisin klo 15.00 jälkeen tai sähköpostitse koomaki@hotmail.com